1. 

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on tutkittava vaikutusta, joka Romanian Euroopan unioniin liittymisellä on rikokseen, joka koskee avustamista Romanian kansalaisten laittomassa maahanmuutossa Italiaan ja oleskelussa siellä, kun tällainen rikos on tehty ennen kyseistä liittymistä. Tarkemmin sanottuna Tribunale ordinario di Campobasso (Campobasson ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, Italia) kysyy, seuraako unioniin liittymisestä kyseisen rikoksen tekemisen jälkeen mutta ennen tekijän tuomitsemista se, että rikos, joka koskee avustamista laittomassa maahanmuutossa Italiaan ja oleskelussa siellä, mitätöityy.

2. 

Esitän jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden vuoksi katson, ettei valtion liittymisestä unioniin sen jälkeen, kun kyseisen valtion kansalaisten avustamista laittomassa maahanmuutossa jäsenvaltioon ja oleskelussa siellä koskeva rikos on tehty mutta ennen rikoksentekijän tuomitsemista, seuraa kyseisen rikoksen mitätöitymistä.

3.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( *2 ) 49 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä rikos kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan. Rikoksesta ei saa määrätä sen tekohetkellä sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta. Jos rikoksen teon jälkeen laissa säädetään lievemmästä rangaistuksesta, sitä on sovellettava.”

4.

Laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28.11.2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY ( *3 ) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön asianmukaiset seuraamukset ”henkilölle, joka tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, saapumaan jäsenvaltion alueelle tai kulkemaan sen alueen kautta kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maahantulosta tai kauttakulusta annetun lainsäädännön vastaisesti” ja ”henkilölle, joka taloudellisen hyödyn saamiseksi tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, oleskelemaan jäsenvaltion alueella kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maassa oleskelusta annetun lainsäädännön vastaisesti”.

5.

Rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten 28.11.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/946/YOS ( *4 ) 1 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että [direktiivin 2002/90] 1 ja 2 artiklassa määritellyt rikkomukset ovat rangaistavissa tehokkain, oikeasuhteisin ja vakuuttavin rikosoikeudellisin rangaistuksin, jotka voivat johtaa rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen”. Kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa mainitaan myös, että kyseisiin rangaistuksiin voidaan tarvittaessa liittää muun muassa maasta karkottaminen.

6.

Perustuslain 25 §:n 2 momentissa säädetään, että rangaistus voidaan määrätä ainoastaan ennen tekoa voimassa olleen lain nojalla.

7.

Rikoslain (codice penale) 2 §:n 1 momentin mukaan ketään ei voida tuomita rangaistukseen teosta, joka ei ollut tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan rikos. Rikoslain 2 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida tuomita rangaistukseen teosta, joka ei ole myöhemmän lain mukaan rikos. Jos henkilö on jo tuomittu tällaisesta teosta, tuomion täytäntöönpano ja rikosoikeudelliset vaikutukset lakkaavat.

8.

Maahanmuuttoa ja ulkomaalaisen asemaa koskevista säännöksistä 25.7.1998 annetun asetuksen nro 286 (decreto legislativo n. 286 – Testo unico delle disposizioni concernenti la disciplina dell’immigrazione e norme sulla condizione dello straniero) ( *5 ), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2009 annetulla lailla nro 94 ( *6 ), 12 §:n 3 momentin a ja d kohdassa säädetään, että ellei kyse ole tosiseikaston perusteella vakavammasta rikoksesta, henkilö, joka kyseisen asetuksen säännösten vastaisesti edistää, ohjaa, järjestää, rahoittaa tai suorittaa ulkomaalaisten kuljettamista Italiaan tai muin toimin pyrkii mahdollistamaan näiden laittoman pääsyn Italiaan tai muuhun valtioon, jonka kansalaisia tai vakituisia asukkaita nämä eivät ole, voidaan tuomita 5–15 vuoden vankeusrangaistukseen ja 15000 euron sakkoon kutakin henkilöä kohti, jos teko liittyy viiden tai useamman henkilön laittomaan maahanmuuttoon Italiaan tai oleskeluun sen alueella tai jos teot on tehnyt vähintään kolme yhdessä toimivaa tai kansainvälisiä kuljetuspalveluja taikka väärennettyjä, muutettuja tai jollakin tavalla lainvastaisesti hankittuja asiakirjoja käyttänyttä henkilöä.

9.

Asetuksen nro 286/1998 12 §:n 3 bis momentissa säädetään, että jos kyseisen pykälän 3 momentissa tarkoitetut teot on tehty siten, että kaksi tai useampia 3 momentin a–e alakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista täyttyy, siinä säädettyä rangaistusta kovennetaan.

10.

Gianpaolo Paolettia ja useita muita henkilöitä vastaan on nostettu syyte muun muassa sillä perusteella, että nämä ovat sallineet 30 Romanian kansalaisen laittoman maahanpääsyn ennen Romanian unioniin liittymistä. Tarkemmin sanottuna heitä syytetään ulkomaalaisten työntekijöiden maahantuloa koskevien säännösten harkitusta ja vilpillisestä kiertämisestä ulkomaisen halpatyövoiman intensiivisestä ja jatkuvasta käyttämisestä hyötymiseksi, mikä täyttää asetuksen nro 286/1998 12 §:n 3 ja 3 bis momentissa tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön.

11.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että syytetyt olivat perustaneet Pescarassa (Italia) yhtiön nimeltä Oma Srl, joka on Api Construction SRL:n, jonka kotipaikka on Bukarest (Romania), fiktiivinen jatke. He olivat hakeneet Direzione Provinciale del Lavoro di Pescaralta (Pescaran alueellinen työvoimaviranomainen, Italia) työlupaa ja sen saamisen jälkeen lupaa oleskella Italiassa 30 romanialaiselle työntekijälle asetuksen nro 286/1998 27 §:n 1 momentin g kohdan, joka mahdollistaa sen, että Italiassa toimivien yhdistysten ja yritysten palkkaamat työntekijät voidaan työnantajan hakemuksesta hyväksyä väliaikaisesti lakisääteisen ulkomaisten työntekijöiden kiintiön ulkopuolella rajoitetuksi tai määrätyksi ajaksi erityisten tehtävien hoitamista varten.

12.

Tribunale ordinario di Campobasso (Campobasson ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) on epävarmana unionin oikeuden tulkinnasta päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään olennaisilta osin sitä, onko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa, perusoikeuskirjan 49 artiklaa ja SEU 6 artiklaa tulkittava siten, että Romanian liittymisestä unioniin seuraa Romanian kansalaisten maahanmuutossa Italiaan ja siellä oleskelussa avustamista koskevan rikoksen mitätöityminen, kun kyseessä olevat kansalaiset ovat rikoksen tekemisen jälkeen mutta ennen tekijän tuomitsemista saaneet unionin kansalaisuuden.

14.

Italian hallitus katsoo, ettei kysymyksiä voida ottaa tutkittavaksi siitä syystä, etteivät kyseessä olevat Italian rikosoikeudelliset säännökset eli ne, joilla kriminalisoidaan ulkomaiden kansalaisten laittomassa Italiaan pääsyssä avustaminen, kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Se väittää, ettei unionin oikeudessa säädetä ulkomaiden kansalaisten laittomassa maahanmuutossa avustamiseen liittyvän toiminnan rikosoikeudellisesta käsittelystä. Italian hallituksen mukaan nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisessä Italian lainsäädännössä ei ole kyse siitä, että Italian tasavalta panee unionin oikeutta täytäntöön, joten perusoikeuskirjaa ei voida näin ollen soveltaa.

15.

Kuten Euroopan komissio perustellusti muistuttaa, direktiivin 2002/90 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön asianmukaiset seuraamukset henkilölle, joka tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, saapumaan jäsenvaltion alueelle tai kulkemaan sen alueen kautta kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maahantulosta tai kauttakulusta annetun lainsäädännön vastaisesti, ja henkilölle, joka taloudellisen hyödyn saamiseksi tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, oleskelemaan jäsenvaltion alueella kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maassa oleskelusta annetun lainsäädännön vastaisesti. Lisäksi on mainittava, että puitepäätöksen 2002/946 1 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2002/90 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuista rikkomuksista voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia rikosoikeudellisia seuraamuksia, joista voi seurata henkilön luovuttaminen.

16.

Niinpä on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisellä Italian lainsäädännöllä pyritään nimenomaan täyttämään unionin oikeudesta johtuvat velvoitteet ja panemaan näin ollen unionin oikeutta täytäntöön.

17.

Tämän seurauksena ei ole epäilystä siitä, etteikö perusoikeuskirjaa voitaisi soveltaa pääasiassa.

18.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä kysymyksestä on mainittava, että siihen on mielestäni löydettävissä vastaus arvioimalla kriminalisoinnin osatekijöitä ja tässä asiassa tarkemmin kahta niistä eli oikeudellista osatekijää ja tosiseikkaosatekijää.

19.

Oikeudellisesta osatekijästä on mainittava, että yleisesti tunnetun periaatteen mukaan teon kriminalisoinnin legitimiteetti perustuu sen tarpeeseen. Jos tämä ennakkoehto täyttyy, teon luokitteleminen rikokseksi edellyttää luonnollisesti myös muiden yhtä merkittävien ehtojen täyttymistä, jotka kuitenkin seuraavat vasta ensimmäisen ehdon jälkeen. Eräitä niistä edellyttää legaliteettiperiaate – sellaisena kuin Beccaria sen ilmaisee – ja eräitä vaatimus säädetyn rangaistuksen oikeasuhteisuudesta. Viimeksi mainittujen ehtojen tutkimiselle ei ole kuitenkaan perusteita, jos kriminalisointia ei voida pitää tarpeellisena.

20.

Valta rangaista kuuluu julkiselle vallalle, jonka toimivaltaan lakien säätäminen kuuluu. Se voi käyttää valtaansa kieltääkseen käyttäytymisen, jolla loukataan sen mielestä sosiaalisen moraalin tai sen keskeisten toimintaperiaatteiden olennaisia käsitteitä, eli teot, joilla loukataan sitä, mitä tavallisesti kutsutaan yleiseksi järjestykseksi.

21.

Kun otetaan huomioon syytettyjen tekemien rikosten luonne, on tämän jälkeen ratkaistava, millaista yleistä järjestystä kyseisen teon kriminalisointi ensisijaisesti koskee. Onko kyse Italian valtiolle ominaisesta yleisestä järjestyksestä vai unionille ominaisesta yleisestä järjestyksestä?

22.

Mielestäni nyt käsiteltävässä asiassa on epäilyksettä kyse unionin yleisestä järjestyksestä. Italian rikoslainsäädännössä nimittäin ainoastaan pannaan täytäntöön direktiivin 2002/90 1 artiklan 1 kohdan säännökset, joiden mukaan kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön asianmukaiset seuraamukset henkilölle, joka tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, saapumaan jäsenvaltion alueelle tai kulkemaan sen alueen kautta kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maahantulosta tai kauttakulusta annetun lainsäädännön vastaisesti, joita täydentää puitepäätöksen 2002/946 1 artiklan 1 kohta, jossa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää sellaisista rangaistuksista, jotka mahdollistavat henkilön luovuttamisen.

23.

Näin ollen on katsottava, että jäsenvaltioiden rikoslainsäädännöllä tältä osin ainoastaan tuetaan sellaiseen oikeusnormiin perustuvaa velvoittavaa säännöstä, jolla säädetään jäsenvaltioille yhteisistä säännöistä, joita näiden on noudatettava.

24.

Mikä sitten on kyseisen oikeusnormin tarkoitus? Sillä suojataan sisämarkkinoiden yhteydessä unionille ominaisia oikeussääntöjä, joita sovelletaan yksinomaan unionin kansalaisiin, eli toimintaa, jossa yhdistyvät liikkumisvapauden, sijoittautumisvapauden ja unionin kansalaisuuden kaltaiset perusvapaudet ja käsitteet, jotka ovat koko unionin rakenteen perustana. Kyseessä olevan rangaistussäännöstön tarpeellisuus on helppo ymmärtää.

25.

Kriminalisoinnin – sellaisena kuin jäsenvaltioiden on se toteutettava – oikeudellinen osatekijä tarjoaa täsmennyksen, jonka avulla voidaan mitata sitä, miten vakava kyseinen yleisen järjestyksen loukkaaminen on unionin lainsäätäjän silmissä, ja täsmennys voidaan johtaa siitä, että puitepäätöksen 2002/946 mukaan jäsenvaltioiden säätämän rikosoikeudellisen seuraamuksen on mahdollistettava rikoksentekijöiden luovuttaminen ja siihen voidaan tarvittaessa liittää maasta karkottaminen. Huolehtiminen siitä, että tilanteen mukaan voidaan joko tuomita ulkomailla pysyttelevä syyllinen unionin yleisen järjestyksen loukkaamisesta tai karkottaa tällainen henkilö, osoittaa, miten paljon tämänkaltainen rikos haittaa yleistä järjestystä.

26.

Niinpä kyse on selvästi unionin yleisestä järjestyksestä. Direktiivissä 2002/90 tai missään muussakaan säädöksessä ei ole kuitenkaan säännöstä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että ”täysimääräisen” unionin kansalaisuuden saamisesta olisi – tai edes voisi olla – seurauksena tällaisen ylemmänasteisen yleisen järjestyksen loukkaamisen ja tämän seurauksena syytettyjen, jotka olivat ryhtyneet yleiskielessä työvoiman salakuljetukseksi kutsuttuun toimintaan, tekemän rikoksen mitätöityminen.

27.

Päinvastaisella ratkaisulla tosiasiallisesti rohkaistaisiin tämänkaltaiseen salakuljetukseen silloin, kun valtio aloittaa menettelyn unioniin liittymiseksi, koska salakuljettajille taattaisiin myöhempi immuniteetti. Saavutettu tavoite olisi tällöin täysin päinvastainen kuin se, johon unionin lainsäätäjä pyrkii.

28.

Ei ole turhaa myöskään huomauttaa, että Italian rikoslain teksti, joka vastaa täysin direktiivin 2002/90 säännöksillä ja puitepäätöksen 2002/946 määräyksillä asetettuja velvollisuuksia, jotka sillä pannaan tehokkaasti täytäntöön, koskee ainoastaan salakuljettajia eikä -kuljetettavia.

29.

Niinpä sillä, että kyseiset henkilöt saavat unioniin saapumisensa jälkeen unionin kansalaisuuden kaikkine siihen liittyvine oikeuksineen, ei ole tältä osin merkitystä.

30.

Pohdin vielä tällaisen vaikutuksen teoreettista oikeutusta.

31.

Mielestäni on kiistatonta, ettei sellainen tilanne, jossa unionin oikeuden muuttaminen lakkauttaisi kansallisen oikeuden rikkomisen, ole mahdollinen siitä yksinkertaisesta ja ilmeisestä jo edellä korostetusta syystä, että kansallinen säädös perustuu unionin oikeuteen ja että unionin oikeuden muuttaminen vaikuttaa kyseessä olevan kansallisen oikeuden muuttamisen kautta. Direktiivin 2002/90 1 artiklan 1 kohtaa ei ole kuitenkaan muutettu, eikä unionin kansalaisuuden saaminen rikoksen tekemisen jälkeen edellä nähdyn mukaisesti vaikuta siihen.

32.

Pidän myös perusoikeuskirjan 49 artiklassa tarkoitettuun lievemmän lain takautuvan soveltamisen periaatteeseen vetoamista tarpeettomana. Kyseinen periaate on nimittäin todellisuudessa tapa soveltaa lakeja ajallisesti, mikä ilmenee myös perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan tekstistä. Lakien olisi koskettava samaa rikosta, mistä nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse, koska kriminalisointia tai rangaistusseuraamusta ei ole muutettu.

33.

Tällainen ratkaisu voisi näin ollen perustua ainoastaan siihen, että kyseessä olevan teon kriminalisoinnin tarpeellisuus lakkaisi. Olen edellä osoittanut, ettei tästä voi mitenkään olla kyse salakuljettajien osalta.

34.

Yleistä järjestystä koskevista pohdinnoista riippumatta on todettava, että myös muut arvioinnin osatekijät, jotka liittyvät kriminalisoinnin oikeudelliseen rakenteeseen, puoltavat pääasian kantajien kannattaman näkemyksen hylkäämistä.

35.

Niinpä on arvioitava kriminalisoinnin toista osatekijää eli tosiseikkaosatekijää.

36.

Kyseessä oleva rangaistava teko on toteuttamistapansa vuoksi luokiteltava hetkessä suoritetuksi rikokseksi. Maahanpääsyssä avustaminen toteutetaan nimittäin tosiasiallisesti silloin, kun salakuljettajien kuljettama henkilö ylittää unionin ulkorajan, ja oleskelussa avustaminen silloin, kun hänelle annetaan vilpillisesti hankitut asiakirjat, joiden avulla hän pystyy esiintymään henkilönä, jolla on oikeus unionin kansalaisuuteen tai laillisen ulkomaisen työntekijän asemaan liitettyihin etuihin.

37.

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt päivämäärät, rikokset, joista pääasian kantajia syytetään, oli kokonaan tai lopullisesti tehty silloin, kun Romanian unioniin liittymistä koskeva asiakirja, josta ei seurannut muutoksia direktiivin 2002/90, joka on yleisesti sovellettava säädös, 1 artiklan 1 kohdan tekstiin, tuli voimaan.

38.

Mielestäni tätä päätelmää tukee vertailu sellaisten Romanian kansalaisten tilanteeseen, jossa he olivat parhaillaan syyllistyneet rikokseen – laittomaan oleskeluun – kyseisen keskeisen muutoksen tapahtuessa. Ero on nimittäin huomattava.

39.

Tällaisessa tilanteessa entisen kolmannen valtion kansalaisten rikos on jatkuva rikos, jonka tosiseikkaosatekijä – oleskelu alueella, jolla heidän ei kuuluisi olla – ei lakkaa olemasta niin kauan kuin tällainen tilanne jatkuu. Yksi jatkuvia rikoksia koskevista ilmeisistä seurauksista on se, että niiden vanhentumisaika alkaa vastaa teon päättymisestä.

40.

Jos kansalaisuus saadaan silloin, kun rikoksen tekeminen on vielä käynnissä, yksi juuri kyseessä olevan henkilön kannalta merkityksellinen laittoman oleskelun kriminalisoinnin osatekijä lakkaa olemasta, sillä vaikutus kohdistuu välittömästi edelleen jatkuvaan ja jakamattomaan tosiseikkaosatekijään. Täysien unionin kansalaisoikeuksien saamisajankohtana yksi jatkuvan rikoksen osatekijöistä eli se, ettei henkilö ole unionin kansalainen täysin oikeuksin, lakkaa nimittäin olemasta.

41.

Samassa yhteydessä kriminalisointi, joka kohdistui ainoastaan kolmansien valtioiden kansalaisiin, ei ole enää tarpeen Romanian kansalaisten osalta, mikä on peruste olla enää nostamatta syytteitä niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat esimerkiksi palanneet alkuperävaltioonsa ja joiden osalta teko ei ole vielä vanhentunut.

42.

Katson kaiken tämän perusteella, että direktiivin 2002/90 1 artiklan 1 kohtaa, puitepäätöksen 2002/946 1 artiklan 1 kohtaa ja perusoikeuskirjan 49 artiklaa on tulkittava siten, että valtion liittymisestä Euroopan unioniin sen jälkeen, kun kyseisen valtion kansalaisten avustamista laittomassa jäsenvaltioon pääsyssä ja siellä oleskelussa koskeva rikos on tehty, mutta ennen tekijän tuomitsemista ei seuraa kyseisen rikoksen mitätöitymistä.

43.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunale ordinario di Campobassolle (Campobasson ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, Italia) seuraavaa:

Laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä 28.11.2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY 1 artiklan 1 kohtaa, rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten 28.11.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/946/YOS 1 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaa on tulkittava siten, että valtion liittymisestä Euroopan unioniin sen jälkeen, kun kyseisen valtion kansalaisten avustamista laittomassa jäsenvaltioon pääsyssä ja siellä oleskelussa koskeva rikos on tehty, mutta ennen tekijän tuomitsemista ei seuraa kyseisen rikoksen mitätöitymistä.