1.

Bundesarbeitsgerichtin (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisukysymys koskee vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY ( 2 ) ja erityisesti sen 1 artiklan, jossa kyseisen säädöksen soveltamisala määritellään, tulkintaa.

2.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, jossa vastakkain ovat sairaalatoimintaa harjoittava yritys ja tämän yrityksen työntekijöitä edustava elin ja joka johtuu siitä, että mainittu elin kieltäytyi antamasta suostumustaan siihen, että voittoa tavoittelemattomassa yhdistyksessä jäsenenä oleva sairaanhoitaja olisi asetettu yrityksen ja yhdistyksen tekemällä sopimuksella pysyväisluontoisesti mainitun sairaalan palvelukseen.

3.

Vaikka unionin tuomioistuimelle esitetään vain yksi kysymys, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päätöksen perusteluista ilmenee sen miettivän lähinnä kahden käsitteen merkitystä ja ulottuvuutta. Se pohtii yhtäältä, onko yhdistyksen jäseniä, jotka toimivat tällaisessa tilanteessa ammatissaan kolmannen alaisuudessa, pidettävä direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”työntekijöinä”, vaikka Saksan lainsäädännön mukaan he eivät sitä ole, ja toisaalta, onko se, että yhdistys asettaa jäseniään kolmannen palvelukseen kolmannen maksamaa korvausta vastaan, saman artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ”taloudellista toimintaa”.

4.

Direktiivin 2008/104 1 artiklan, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ja jotka on asetettu käyttäjäyritysten palvelukseen työskentelemään tilapäisesti niiden valvonnassa ja johdolla.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin, jotka ovat työvoiman vuokrausyrityksiä tai käyttäjäyrityksiä ja harjoittavat taloudellista toimintaa riippumatta siitä, onko kyseessä voittoa tavoitteleva toiminta.”

5.

Direktiivin 2008/104 2 artiklan mukaan ”direktiivin tarkoituksena on huolehtia vuokratyöntekijöiden suojelusta ja parantaa vuokratyön laatua varmistamalla 5 artiklan mukaisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen vuokratyöntekijöihin ja tunnustamalla työvoiman vuokrausyritykset työnantajiksi, ottaen samalla huomioon, että vuokratyön käytölle on vahvistettava asianmukaiset puitteet, joilla edistetään tehokkaasti työpaikkojen luomista ja joustavien työmuotojen kehittämistä”.

6.

Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä oleviin palkan, työsopimuksen tai työsuhteen taikka työntekijän määritelmiin.

– –”

7.

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (Betriebsverfassungsgesetz, jäljempänä BetrVG), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian oikeudenkäynnin tosiseikkojen tapahtumahetkellä, ( 3 ) 99 §:ssä, jonka otsikkona on ”Yhteistoiminta yksittäisissä henkilöstöpäätöksissä”, säädetään seuraavaa:

”1.   Yrityksissä, joissa on yli 20 äänioikeutettua työtekijää, työnantajan on ennen kutakin palvelukseen ottamista – – ilmoitettava tästä yritysneuvostolle, [toimittamalla sille tarvittavat asiakirjat] suunnitellun toimenpiteen vaikutuksista ja hankittava yritysneuvoston suostumus suunnitellulle toimenpiteelle. – –

2.   Yritysneuvosto voi olla antamatta suostumustaan, jos – – yksittäinen henkilöstöpäätös olisi lainvastainen – –”. ( 4 )

8.

Työvoiman vuokrauksesta annetulla lailla (Arbeitnehmerüberlassungsgesetz, jäljempänä AÜG), sellaisena kuin se on muutettuna 28.4.2011 ( 5 ) annetulla lailla, pannaan täytäntöön direktiivi 2008/104 kansallisessa lainsäädännössä. Sen 1 §:n 1 momentissa säädetään, että ”työvoimaa vuokraava työnantaja, joka elinkeinotoiminnassaan asettaa kolmansien (käyttäjäyritys) palvelukseen työntekijöitä (vuokratyöntekijä), on hankittava tähän lupa” ja että ”käyttäjäyritys voi käyttää vuokratyöntekijöitä vain tilapäisiin tehtäviin”.

9.

DRK‑Schwesternschaft Essen eV (Essenin Punaisen Ristin sairaanhoitajayhteisö (Saksa), jäljempänä sairaanhoitajayhteisö) ( 6 ) on rekisteröity voittoa tavoittelematon yhdistys, joka on Verband der Schwesternschaften vom Deutschen Roten Kreuz eV:n (Saksan Punaisen Ristin sairaanhoitajayhteisöjen liitto) jäsen. ( 7 ) Sillä on lupa asettaa työvoimaa kolmansien palvelukseen.

10.

Sairaanhoitajayhteisö ei ole enää vuoden 2003 jälkeen tehnyt työsopimuksia hoitohenkilökunnan kanssa, vaan heidät voidaan ottaa vain jäseniksi. Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen jäsenet, joilla on oltava kelpoisuus toimia sairaan- ja terveydenhoitoalan ammateissa, työskentelevät kokonaan joko sairaanhoitajayhteisössä tai palvelukseen asettamista koskevan sopimuksen perusteella sairaan- tai terveydenhoitolaitoksissa. ( 8 ) Kun sairaanhoitajayhteisön jäsenet asetetaan kolmannen palvelukseen, he toimivat kolmannen ammatillisen ja organisatorisen ohjauksen alaisina.

11.

Sairaanhoitajayhteisö maksaa omien sääntöjensä mukaisesti jäsenilleen kuukausittaisen korvauksen, jonka suuruus lasketaan työntekoon asianomaisella alalla tavanomaisesti sovellettavien kriteerien mukaisesti, sekä korvauksen tietyistä matka- ja muuttokuluista. Jäsenillä on lisäksi oikeus kyseisellä alalla sovellettavan lainsäädännön mukaiseen palkalliseen vuosilomaan ja täydentävään eläkkeeseen sekä korvauksen maksamisen jatkumiseen ja lisäkorvauksiin sairaudesta tai onnettomuudesta aiheutuneen työkyvyttömyyden ajalta.

12.

Ruhrlandklinik harjoittaa Essenissä sijaitsevan sairaalan toimintaa. Se teki vuonna 2010 sairaanhoitajayhteisön kanssa palvelukseen asettamista koskevan sopimuksen, jolla tämä yhteisö sitoutui antamaan sen käyttöön jäsenistöstään koostuvaa hoitohenkilökuntaa. Tämän sopimuksen mukaan sairaanhoitajayhteisö saa jokaisesta palvelukseen asettamisesta korvauksen, joka kattaa bruttohenkilöstökulut sekä 3 prosentin suuruisen kiinteän hallinnollisen korvauksen. Ruhrlandklinikin palvelukseen asetetut yhteisön jäsenet saavat saman korvauksen kuin Ruhrlandklinikin suoraan palkkaamat työntekijät, ja heihin sovelletaan pitkälti samankaltaisia työtä koskevia sääntöjä ja työehtoja.

13.

K on sairaanhoitajayhteisön jäsen. Hänet oli määrä Ruhrlandklinikin ja yhteisön välisen palvelukseen asettamista koskevan sopimuksen perusteella asettaa Ruhrlandklinikin palvelukseen sairaanhoitajaksi 1.1.2012 alkaen.

14.

Ruhrlandklinikin yritysneuvosto (Betriebsrat der Ruhrlandklinik, ( 9 ) jäljempänä yritysneuvosto) ilmoitti 2.12.2011 päivätyllä kirjeellä kieltäytyvänsä BetrVG 99 §:n 1 ja 2 momentin nojalla antamasta tälle toimenpiteelle suostumusta sen vuoksi, että K:ta ei ollut tarkoitus ottaa palvelukseen tilapäisesti ja että palvelukseen ottaminen olisi siksi vastoin AÜG:n 1 §:n 1 momenttia, jonka mukaan käyttäjäyritys voi käyttää vuokratyöntekijöitä vain tilapäisesti.

15.

Ruhrlandklinik katsoi kieltäytymisen olevan perusteetonta, sillä AÜG:n, jolla direktiivi 2008/104 oli pantu täytäntöön, 1 §:n 1 momenttia ei sovelleta sellaisen henkilön palvelukseen ottamiseen, joka on yhdistyksen jäsen eikä palkattu työntekijä. Se päätti siksi ottaa asianomaisen henkilön palvelukseensa väliaikaisesti ja nostaa kanteen saadakseen tuomioistuimen päätöksen, jolla sallitaan palvelukseen ottaminen pysyvästi. Koska asian ensimmäisinä oikeusasteina käsitelleet tuomioistuimet hyväksyivät tämän vaatimuksen, yritysneuvosto teki valituksen Bundesarbeitsgerichtiin.

16.

Bundesarbeitsgericht toteaa, että jos direktiivissä 2008/104 edellytettyjen aineellisten seikkojen katsotaan pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa täyttyvän, AÜG:n 1 §:n 1 momenttia olisi tulkittava unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaatteen mukaisesti siten, että K on otettu vuokratyöntekijänä palvelukseen muuten kuin tilapäisesti, mikä on kansallisen oikeuden mukaan kiellettyä.

17.

Tässä tilanteessa Bundesarbeitsgericht päätti 17.3.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.5.2015, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Sovelletaanko direktiivin [2008/104] 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa tilanteessa, jossa yhdistyksen jäsen asetetaan toisen yrityksen palvelukseen työskentelemään tämän ammatillisessa ja organisatorisessa ohjauksessa, kun yhdistyksen jäsen on sen jäseneksi liittyessään sitoutunut tarjoamaan koko työvoimansa myös kolmannen käytettäväksi, mitä vastaan hän saa yhdistykseltä kuukausittaisen korvauksen, jonka suuruus määräytyy kyseiseen toimintaan tavanomaisesti sovellettavien kriteerien mukaisesti, ja kun yhdistys saa tällaisen palvelukseen asettamisen perusteella korvauksen, joka muodostuu yhdistyksen jäseneen liittyvistä henkilöstökuluista ja kiinteästä hallinnollisesta maksusta?”

18.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet yritysneuvosto, Ruhrlandklinik, Tšekin hallitus ja Euroopan komissio. Lisäksi yritysneuvosto, Ruhrlandklinik ja Saksan hallitus ovat vastanneet kirjallisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksensä 61 artiklan 1 kohdan nojalla niille esittämiin kysymyksiin. Yritysneuvosto, Ruhrlandklinik ja komissio olivat edustettuina 20.4.2016 pidetyssä istunnossa.

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, onko vuokratyöstä annettua direktiiviä 2008/104 mahdollisesti sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhdistyksen jäsen asetetaan käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan sen ohjauksessa työtehtävää, josta jäsen saa yhdistyksen hänelle maksaman korvauksen. Se haluaa toisin sanoen tietää, voidaanko tätä jäsentä tällaisessa tilanteessa pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna työntekijänä.

20.

Bundesarbeitsgericht esittää ennakkoratkaisupyyntönsä tueksi, että AÜG:n 1 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan työvoiman palvelukseen asettaminen on kielletty silloin, kun se ei ole tilapäistä, koskee ainoastaan työvoimaa kolmansille tarjoavan yrityksen ”palkattuja työntekijöitä”.

21.

Se toteaa, ettei kyseistä käsitettä ole määritelty kansallisessa lainsäädännössä, mutta oikeuskäytännön mukaan Saksan lainsäädännössä ”työntekijänä” pidetään sitä, ”joka on yksityisoikeudellisella sopimuksella sitoutunut suorittamaan toisen palveluksessa, tämän ohjauksessa tämän määrittelemiä työtehtäviä henkilökohtaisessa alisteisuussuhteessa”. ( 10 ) Sen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sairaanhoitajayhteisön jäsenet täyttävät muut edellä mainitut arviointiperusteet, heitä ei pidetä Saksan lainsäädännössä pakattuina työntekijöinä, koska he eivät kuulu tähän yhteisöön yksityisoikeudellisen sopimuksen perusteella vaan sen vuoksi, että he ovat liittyneet sen jäseniksi. ( 11 )

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, voidaanko tällaisen yhdistyksen jäsentä silti pitää unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdan nojalla ”työntekijänä” huolimatta siitä, ettei hän sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ole sitä.

23.

Ruhrlandklinik katsoo tältä osin, että direktiiviä 2008/104 ei yhtäältä sovelleta vuokratyöntekijöihin silloin, kun he kansallisen lainsäädännön mukaan eivät ole työntekijöitä, ja että tässä direktiivissä tarkoitettu suojelu ei toisaalta koske Saksan Punaisen Ristin jäseniä. Yritysneuvoston, Tšekin hallituksen ja komission mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen yhdistyksen jäseniä ei sitä vastoin voida sulkea direktiivin 2008/104 soveltamisalan ulkopuolelle, ja heitä on pidettävä sen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”työntekijöinä”. ( 12 ) Jatkossa esitettävien syiden vuoksi olen itsekin tätä mieltä.

24.

Heti alkuun korostan, että sekä direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdan että 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodot näyttävät oikeuttavan joustavan tai laajan tulkinnan omaksumisen ”työntekijän” käsitteestä direktiivin soveltamisalaa määriteltäessä. Siinä säädetään nimenomaisesti, että työvoiman vuokrausyrityksen ja työntekijän, jonka se on ottanut palvelukseensa asettaakseen hänet kolmannen palvelukseen, ( 13 ) välisen siteen oikeudellisena perustana voi olla ”työsopimus tai työsuhde”; nämä vaihtoehdot tuodaan esille myös tämän direktiivin muissa säännöksissä ( 14 ) samoin kuin muissa työntekijöiden suojelua koskevissa direktiiveissä. ( 15 )

25.

Palautan mieleen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”työntekijän” käsite ei ole unionin oikeudessa aina samansisältöinen, ( 16 ) vaan se on lähtökohtaisesti määriteltävä objektiivisilla perusteilla, jotka luonnehtivat työsuhdetta, ja ottaen huomioon kyseisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet, jotta työntekijöiden vastaavanlainen suojelu eri jäsenvaltioissa voidaan varmistaa. Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että ”tämän suhteen olennainen ominaisuus on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle ja tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan”. ( 17 )

26.

Mikäli edellä mainitut edellytykset täyttyvät, henkilön katsotaan yleisesti olevan unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijä riippumatta siitä, onko asianomainen tehnyt työsopimuksen vai ei, tai siitä, mitä seurauksia tästä kansallisen lainsäädännön mukaan aiheutuu, kuten komissio korostaa. ( 18 ) Pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva tilanne täyttää nähdäkseni kaikki nämä edellytykset, koska sairaanhoitajayhteisön jäsenet toimivat ammatissaan sellaisten sairaan- ja terveydenhoitolaitosten palveluksessa ja johdon alaisina, joiden palvelukseen heille vastikkeena korvauksen maksava yhdistys heidät ajoittain asettaa.

27.

Unionin oikeuden näkökulmasta – ja toisin kuin Saksan lainsäädännössä säädetään – sillä, ovatko asianomaiset osapuolet tehneet sopimuksen vai eivät, ei ole merkitystä direktiivin soveltamisen kannalta. ( 19 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa siksi perustellusti, että direktiivin 2008/104 mainittujen säännösten sanamuoto huomioon ottaen vaikuttaa siltä, ettei ”työvoimaa toimittavan yrityksen ja työtehtävän suorittamista varten palvelukseen otetun henkilön välisen oikeussuhteen luonteella olisi merkitystä”.

28.

Epäilyjä voi käsiteltävässä asiassa kuitenkin syntyä sen vuoksi, että kun direktiivin 2008/104 3 artiklassa määritellään direktiivissä tarkoitettu ”työntekijä”, siinä viitataan kahdesti jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa nimittäin todetaan, että ”työntekijällä” tarkoitetaan ”henkilöä, jonka aseman työntekijänä asianomaisessa jäsenvaltiossa turvaa kansallinen työlainsäädäntö”, ( 20 ) ja sen 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että kyseinen direktiivi ”ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä oleviin – – työntekijän määritelmiin”. ( 21 ) Bundesarbeitsgericht katsoo, että ”säännöksessä kansalliseen lainsäädäntöön tehdyn viittauksen vuoksi kansallista lainsäädäntöä tulkittaessa lähtökohdaksi ei ole otettava unionin oikeuden mukaista työntekijän käsitettä”.

29.

Sitä, että näillä 3 artiklan säännöksillä säilytetään jäsenvaltioiden omat käsitykset kansallisen lainsäädännön perusteella suojeltavista ”työntekijöistä” – oikeuskysymys, jota direktiivin 2008/104 tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa, kuten tämän artiklan 2 kohdassa todetaan –, ei mielestäni pidä ymmärtää siten, että unionin lainsäätäjä olisi luopunut käyttämästä toimivaltaansa määritellä kyseisen direktiivin ratione personae soveltamisala.

30.

Jos soveltamisalan rajat voisivat vaihdella kansallisella tasolla käyttöön otettujen erilaisten lähestymistapojen mukaan, tästä aiheutuisi merkittävää oikeusvarmuuden puutetta, kun otetaan huomioon, että kyseisen direktiivin johdanto-osassa korostetaan, että ”vuokratyön käytössä ja vuokratyöntekijöiden oikeudellisessa tilanteessa, asemassa ja työehdoissa on huomattavia eroja Euroopan unionin sisällä”. ( 22 )

31.

Olen sitä mieltä, että oikeutta määritellä direktiivin 2008/104 ulottuvuutta ei suinkaan haluta delegoida jäsenvaltioiden viranomaisille direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, kun sitä luetaan yhdessä sen c alakohdan kanssa, vaan siinä itsessään rajataan tuo ulottuvuus, kun siinä täsmennetään, että tässä unionin oikeuden säännöksessä tarkoitettu ”työntekijän” käsite kattaa jokaisen henkilön, joka suorittaa työtehtävää ja jonka asema tämän perusteella turvataan jäsenvaltiossa, jossa hän toimintaansa harjoittaa, riippumatta siitä, millainen hänen ja työvoiman vuokrausyrityksen välisen suhteen luonne ja muoto on.

32.

Koska tässä artiklassa ei vain yksinkertaisesti viitata jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, on nähdäkseni niin, että jos kansallisella tasolla hyväksytty rajoittavampi ”työntekijän” käsite on ristiriidassa direktiivin säännösten kanssa, direktiivin säännöksiä on sovellettava. Siitä, että Saksan lainsäädännön mukaan henkilöllä on ”työntekijän” asema vain, jos hän on tehnyt yksityisoikeudellisen työsopimuksen, ei käsiteltävässä asiassa voi seurata direktiivin 2008/104 soveltamisalan vastaava supistuminen, sillä direktiivillä pyritään saattamaan sen suojajärjestelmän alaisuuteen erotuksetta sekä henkilöt, joilla on työsopimus, että henkilöt, jotka ovat työsuhteessa.

33.

Tätä näkemystä vahvistaa se, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin erityisesti toteaa – unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun jäsenvaltioille annetaan harkintavaltaa määritellä tällaisessa sosiaalialalla annetussa direktiiveissä käytetyt käsitteet, niiden oikeus ei ole rajaton. Hyödyllistä valaistusta käsiteltävään asiaan tuo nähdäkseni tämä muita sellaisia direktiivejä koskeva oikeuskäytäntö, joissa on vahvistettu työoikeudelliset vähimmäisvaatimukset ( 23 ) ja joissa direktiivin 2008/104 ( 24 ) tavoin on otettu käyttöön työntekijöiden välisen yhdenvertaisen kohtelun periaate. ( 25 )

34.

Tästä seuraa, että vaikka tietyt unionin oikeuden säännöksissä käytetyt ilmaisut voidaan määritellä kansallisen oikeuden ja/tai käytäntöjen mukaisesti, ( 26 ) jäsenvaltioilla on silti velvollisuus valvoa, että yhtäältä kyseessä olevan säädöksen päämääriä suojellaan ( 27 ) ja että toisaalta unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudatetaan. ( 28 ) Unionin tuomioistuin on katsonut erityisesti, ettei jäsenvaltio voi halutessaan jättää tiettyjä henkilöluokkia mainitussa unionin säädöksissä tavoitellun suojan soveltamisalan ulkopuolelle, sillä muutoin se aiheuttaisi haittaa säännöksen tehokkaalle vaikutukselle ja loukkaisi siinä säädettyä yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä kyse on unionin oikeuden säännöksistä, jotka ovat erityisen tärkeitä ja joita on sovellettava jokaiseen työntekijään. Tällainen ulkopuolelle jättäminen voidaan sallia ainoastaan silloin, kun kyseisten henkilöluokkien erilaista kohtelua voidaan perustella objektiivisilla syillä ja erityisesti asianomaisen työsuhteen erityisluonteella. ( 29 )

35.

Katson käsiteltävässä asiassa analogisesti, ettei jäsenvaltio saa soveltaa kansallista lainsäädäntöä tavalla, joka johtaa siihen, että direktiivin 2008/104 tavoitteiden toteuttaminen vaarantuu ( 30 ) ja että direktiiviltä viedään siten tehokas vaikutus. Kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä työntekijän käsitteen määritelmä ei erityisesti voi johtaa siihen, että tietyt ammattilaisten luokat jätetään ilman objektiivista syytä tämän käsitteen ja siten direktiivin mukaisen ja siitä johtuvan suojan soveltamisalan ulkopuolelle.

36.

Jotta kyseinen ulkopuolelle jättäminen ei mahdollisesti olisi mielivaltaista, edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan on osoitettava, että sairaanhoitajayhteisön ja sen jäsenten välinen suhde on ”luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin työnantajien ja kansallisen oikeuden mukaan työntekijöihin kuuluvien henkilöiden välinen työsuhde,” ja miltä osin näin on, ( 31 ) ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä tämä. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin antaa hyödyllisiä tietoja valaistakseen kyseistä tuomioistuinta seikoista, jotka sen arviointia tehdessään on otettava huomioon.

37.

Korostan, että ennakkoratkaisupyynnössä itsessään todetaan perustellusti, että vuokratyöläisten tavoin sairaanhoitajayhteisön jäsenet ovat niiden oikeussuhteiden perusteella, joita heillä on heidät kolmansien palvelukseen asettavan yksikön kanssa, velvolliset suorittamaan työtehtäviä toisen alaisuudessa korvausta vastaan, ja että nämä molemmat henkilöstöluokat myös toimivat käyttäjäyritysten ohjeistuksen alaisuudessa. Tämän jälkeen se lisää työnantajien osalta mielestäni edelleen perustellusti, että yhtäältä työvoiman vuokrausyrityksinä ja toisaalta työvoimaa toimittavina yrityksinä toimivien oikeussubjektien toiminnan välillä ei ole eroa. Katson siksi yritysneuvoston, Tšekin hallituksen ja komission tavoin, että koska asianomaisen yhdistyksen ja sen jäsenten välinen työsuhde ei ole luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin kansallisen lainsäädännön perusteella suojeltujen työntekijöiden työsuhde, direktiivissä 2008/104 taatun suojelun ulkopuolelle jättäminen ei ole perusteltua käsiteltävässä asiassa.

38.

Kuten aiempien asioiden yhteydessä on jo todettu, katson, että kyseessä olevan työn taustalla olevan oikeussuhteen muodolla sinällään ei voida perustella sellaista objektiivista tilanteiden välistä eroa, jota erilaisen kohtelun oikeuttaminen edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen edellyttää ( 32 ) ja jonka on nähdäkseni perustuttava aineellisiin eikä muodollisiin seikkoihin. ( 33 ) Henkilöluokan jättämisen ”työntekijän” käsitteen ja siten direktiivin 2008/104 soveltamisalan ulkopuolelle ei nähdäkseni pitäisi voida perustua vain Saksan lainsäädännön mukaiseen perusteeseen, jonka mukaan asianomaiset eivät ole tehneet yksityisoikeudellista sopimusta. Muutoin direktiivin tehokas vaikutus vaarantuisi. ( 34 )

39.

Ruhrlandklinik sitä vastoin väittää, että jos Saksan lainsäädännössä käyttöön otetun ”työntekijän” määritelmän vuoksi direktiiviä 2008/104 ei sovellettaisi sairaanhoitajayhteisön kaltaisen yhdistyksen jäseniin, tästä ei seuraisi kyseisen direktiivin tavoitteiden kiertäminen, koska kyseessä olevien ammatinharjoittajien suojelu ei sen vuoksi heikentyisi. Se väittää siten, että käytännössä kyseisiin jäseniin sovelletaan työ- ja palkkausehtoja, jotka eivät ole huonompia vaan päinvastoin parempia kuin ne, joita Saksan lainsäädännön mukaan ”työntekijöinä” pidettäviin henkilöihin ja erityisesti sen sairaalansa palvelukseen suoraan ottamiin työntekijöihin sovelletaan.

40.

Katsoin kuitenkin, ettei tämä taloudellinen perustelu ole direktiivin 2008/104 tulkinnan osalta vakuuttava, sillä direktiivin on oltava yleisesti sovellettava. Vaikka ilmenisikin, että henkilöitä on käsiteltävässä asiassa kohdeltu yhdenvertaisesti, tämä ei kuitenkaan olisi jokaista työntekijää koskeva systemaattinen ja pysyvä takuu, toisin kuin se, että katsotaan, että tällaisissa tilanteissa direktiiviä on sovellettava. Pelkästään se, että tämän kaltaisten suojaavien säännösten soveltamisalaan kuulutaan kaikissa olosuhteissa, on itsessään oikeus, jolla on huomattavaa merkitystä. ( 35 ) Ei myöskään pidä jättää huomiotta kyseisen direktiivin 2 artiklassa mainittujen päämäärien toista, luonteeltaan taloudellista puolta, ( 36 ) josta nähdäkseni seuraa erityisesti se, että kaikkien tämänkaltaista toimintaa harjoittavien yksiköiden on oltava samanlaisessa kilpailutilanteessa. ( 37 )

41.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen katson, että pääasian asiayhteyden kaltaisessa asiayhteydessä yhdistyksen jäseniä on pidettävä direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”työntekijöinä” silloin, kun heidät on asetettu yrityksen palvelukseen työtehtävän suorittamista varten kyseisen yrityksen valvonnan ja johdon alaisuudessa yhdistyksen heille maksamaa palkkiota vastaan. Näitä henkilöitä ei voida sulkea kyseisen direktiivin ratione personae soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sen vuoksi, että heitä ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan pidetä ”työntekijöinä”, koska he eivät ole tehneet työsopimusta yhdistyksen kanssa.

42.

Ennakkoratkaisukysymyksensä toisella osalla ja sitä koskevilla perusteluilla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan kysymyksen siitä, voiko se, että sairaanhoitajayhteisö asettaa jäseniään käyttäjäyritysten palvelukseen bruttohenkilöstökuluista ja kiinteästä hallinnollisesta maksusta muodostuvaa korvausta vastaan, olla direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ”taloudellista toimintaa”.

43.

Se toteaa tässä yhteydessä edellä mainitun 2 kohdan sanamuodosta ilmenevän, että se, että työvoimaa tarjoavat yritykset eivät tavoittele voittoa, ei sulje pois taloudellisen toiminnan harjoittamista, mistä voi seurata se, että direktiiviä 2008/104 voidaan soveltaa, vaikka yleishyödylliset yhteisöt vastaavat henkilöstön palvelukseen asettamisesta.

44.

Ruhrlandklinik katsoo, että sairaanhoitajayhteisön harjoittaman toiminnan kaltainen toiminta ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, mutta yritysneuvosto ja komissio puolestaan ovat vastakkaisella kannalla. ( 38 ) Olen niiden kanssa samaa mieltä seuraavista syistä.

45.

Direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi koskee yksiköitä, jotka ovat ”työvoiman vuokrausyrityksiä”. Sen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa annetaan nähdäkseni itsenäinen määritelmä siitä, mitä direktiivissä tarkoitetulla ”työvoiman vuokrausyrityksellä” ( 39 ) on ymmärrettävä direktiivillä tavoitellun vähimmäisyhdenmukaistamisen toteuttamiseksi. ( 40 ) Tästä seuraa, että direktiiviä 2008/104 voidaan soveltaa myös työnantajaan, jota ei jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaan pidettäisi työnantajana, edellyttäen että asianomainen täyttää kaikki 1 ja 3 artiklassa asetetut edellytykset. ( 41 ) Nähdäkseni tämän ilmauksen merkitys ja ulottuvuus eivät välttämättä ole identtiset direktiiviin 96/71/EY ( 42 ) sisältyvän merkityksen ja ulottuvuuden kanssa, vaikka direktiivin 2008/104 ( 43 ) johdanto-osassa muodostetaan yhteys näiden kahden säädöksen kesken.

46.

Jo direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan sanamuoto huomioon ottaen sillä, että tässä asiassa vuokratyöntekijöiden tarjoamisesta vastaava yritys on hyväntekeväisyysyhdistys ja ettei se mahdollisesti saa työvoiman käyttöön asettamisesta vastikkeena saamistaan summista itselleen voittoa ‐ mihin Ruhrlandklinik vetoaa ( 44 ) ‐, ei ole merkitystä. Tosiasiassa ainoa ratkaiseva arviointiperuste on se, harjoittaako kyseessä oleva yksikkö ‐ oli se sitten julkisen tai yksityisen sektorin yksikkö – luonteeltaan taloudellista toimintaa. ( 45 )

47.

Viimeksi mainitun käsitteen määritelmä ei käy kuitenkaan selkeästi ilmi direktiivin 2008/104 sisällöstä tai siitä koskevista valmisteluasiakirjoista. ( 46 ) Olen sitä mieltä, että käsitettä olisi tulkittava sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, jolla unionin oikeuden muilla aloilla on täsmennetty ”taloudellisen toiminnan” tunnusomaisia ominaisuuksia, kuten yritysneuvosto ( 47 ) ja komissio ( 48 ) ehdottavat.

48.

Palautan mieleen, että unionin oikeudessa tarkoitettu ”taloudellisen toiminnan” käsite on otettu käyttöön läheisessä vuorovaikutuksessa ”yrityksen” käsitteen kanssa niiden EUT-sopimuksen määräysten yhteydessä, jotka koskevat sisämarkkinoita ( 49 ) – sijoittautumisvapautta koskeva SEUT 49 artikla ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva SEUT 56 artikla erityisesti huomioon ottaen –, ja kilpailuoikeuden yhteydessä. Unionin tuomioistuin on tulkinnut näitä molempia käsitteitä rajoituksia asettamatta, sillä niillä rajataan perussopimuksella taattujen perusvapauksien soveltamisala. ( 50 )

49.

Sama pätee nähdäkseni myös silloin, kun kyse on direktiivissä 2008/104 tarkoitetusta ”taloudellisen toiminnan” käsitteestä, sekä siksi, että direktiivin johdanto-osan mukaan sen soveltamisessa ”olisi noudatettava erityisesti perustamissopimuksen palveluiden tarjonnan vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevia määräyksiä”, ( 51 ) että myös siksi, että kaikkien kyseisellä direktiivillä tavoiteltujen päämäärien saavuttaminen voitaisiin taata ( 52 ) ja vilpillistä kilpailua välttää. ( 53 )

50.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksenä on pidettävä ”jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta” ja ”taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla”. ( 54 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi toistuvasti katsonut, että ”palkkatyön tekemistä tai palvelujen tarjoamista maksua vastaan on pidettävä [EU:n] perustamissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana” eli vastikkeellisena suorituksena. ( 55 )

51.

Tästä seuraa ensiksikin, että asianomaisen yksikön, joka käsiteltävässä asiassa on yhdistys, oikeudellisella asemalla ei ole vaikutusta mahdollisuuteen luonnehtia sitä unionin oikeudessa tarkoitetuksi ”yritykseksi” tai sen harjoittaman toiminnan mahdolliseen taloudelliseen luonteeseen. Direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto on laadittu samassa tarkoituksessa, sillä sen mukaan kyseisessä direktiivissä tarkoitetun ”työvoiman vuokrausyrityksen” käsitteen ( 56 ) piiriin kuuluvat niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta ( 57 )”luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt”, jotka harjoittavat kyseisessä säännöksessä asetettujen edellytysten mukaista vuokratyöhön liittyvää toimintaa.

52.

Toiseksi on hyväksyttävä sellaista yritystä koskeva luokittelu, joka harjoittaa direktiivissä 2008/104 tarkoitettua vuokratyöhön liittyvää taloudellista toimintaa, silloin, kun kyseessä oleva yksikkö tarjoaa palvelua, jossa työntekijöitä, joiden kanssa ainoastaan se on solminut työsuhteita nimenomaisena tarkoituksenaan asettaa heidät kolmansien yritysten palvelukseen, tarjotaan käytettäviksi. ( 58 ) Sairaanhoitajayhteisön osalta tilanne on juuri tämä. Tämän toimijan oletettu sosiaalinen tarkoitus sinällään ei riitä siihen, ettei sen toimintaa pidettäisi taloudellisena toimintana. ( 59 ) Kyseistä toimintaa harjoitetaan lisäksi tietyillä markkinoilla ‐ käsiteltävässä asiassa terveyspalvelujen markkinoilla ‐, joilla muutkin toimijat eli perinteiset työvoiman vuokrausyritykset, jotka myös tarjoavat palvelukseen hoitohenkilökuntaa, toimivat.

53.

Olen komission tavoin sitä mieltä, että sillä, että kyseessä olevan yksikön toiminta ei rajoitu ainoastaan työntekijöiden asettamiseen kolmansien palvelukseen, ei ole merkitystä direktiivin 2008/104 kannalta, ( 60 ) ja palautetaan mieleen se, että käsiteltävässä asiassa sairaanhoitajayhteisön jäsenet voivat sääntöjen mukaan työskennellä myös suoraan yhteisölle. Nähdäkseni direktiivin soveltamisalaa ei voida minkään sen 1 artiklaan tai 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvän konkreettisen seikan perusteella rajata yrityksiin, jotka toimivat yksinomaan asettaen henkilökuntaa käyttäjäyritysten palvelukseen. ( 61 )

54.

Kolmanneksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja SEUT 57 artiklan mukaan palvelujen tarjoamista maksua vastaan on pidettävä taloudellisena toimintana, ( 62 ) ja on täsmennettävä, että on tässä suhteessa välttämätöntä mutta riittävää, että vastiketta suoritetaan. ( 63 ) Se, että kyseinen toiminta ei ehkä ole yhtä kannattavaa kuin muiden toimijoiden tarjoamat samankaltaiset palvelut, ei ole esteenä sille, että toiminta voi olla luonteeltaan taloudellista. ( 64 ) Sairaanhoitajayhteisö asettaa käsiteltävässä asiassa henkilökuntaa kolmansien palvelukseen tosiasiallisesti kolmansien tästä maksamaa rahallista vastiketta vastaan eli henkilöstökuluista ja toimenpiteestä aiheutuvista hallinnollisista kuluista muodostuvaa korvausta vastaan, ja muistutettakoon siitä, että se, ettei se saa tästä vastikkeesta voittoa itselleen, on vailla merkitystä.

55.

Korostan lopuksi, että nähdäkseni ‐ toisin kuin Ruhrlandklinik väittää ( 65 ) ‐ erityisesti direktiivin 2008/104 täyden tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi sen soveltamisalaan on asianmukaista sisällyttää kyseessä olevan yksikön kaltaiset yksiköt yhtä lailla kuin kaupalliset työvoiman vuokrausyritykset, sillä muussa tapauksessa ensiksi mainittuihin yksiköihin sovellettaisiin vähemmän ankaria oikeudellisia velvoitteita kuin toisiin siitä huolimatta, että ne tarjoavat samoilla markkinoilla samankaltaisia palveluja, mikä voisi johtaa kilpailun vääristymiseen. Tämä viimeksi mainittu, myös ennakkoratkaisupyynnöstä ja Tšekin hallituksen huomautuksista ilmenevä huolenaihe on sitäkin merkillepantavampi silloin, kun käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan tilanteen tavoin asia voi koskea potentiaalisesti suurta työntekijäjoukkoa. ( 66 )

56.

Tämän vuoksi katson, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltainen palvelujen tarjoaminen kuuluu direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamisalaan silloin, kun asianomainen yhdistys tarjoaa työvoiman vuokrausyrityksen tarjoamien palvelujen kanssa samankaltaisia palveluja asettamalla työvoimaa kolmannen palvelukseen terveydenhoitohenkilökunnan markkinoilla ja kun se perii rahallisen korvauksen vastikkeena näistä palveluista.

57.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesarbeitsgerichtin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että näitä säännöksiä sovelletaan silloin, kun voittoa tavoittelematon yhdistys asettaa rahallista korvausta vastaan yhden jäsenistään yrityksen palvelukseen työtehtävän suorittamista varten kyseisen yrityksen valvonnan ja johdon alaisena yhdistyksen maksamaa korvausta vastaan.