|
14.12.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 414/11 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 21.10.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Varhoven kasatsionen sad – Bulgaria) – Vasilka Ivanova Gogova v. Ilia Dimitrov Iliev
(Asia C-215/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa - Asetus (EY) N:o 2201/2003 - Soveltamisala - 1 artiklan 1 kohdan b alakohta - Vanhempainvastuun myöntäminen, käyttäminen, siirtäminen, rajoittaminen tai lopettaminen - 2 artikla - Vanhempainvastuun käsite - Vanhempien välinen riita-asia, joka koskee heidän lapsensa matkustamista ja passin myöntämistä lapselle - Oikeuspaikkasopimus - 12 artikla - Edellytykset - Niiden tuomioistuinten toimivallan hyväksyminen, joissa asia on pantu vireille - Vastaajan poissaolo - Tuomioistuinten, joissa asia on pantu vireille, viran puolesta vastaajalle nimeämä asiamies ei ole kiistänyt toimivaltaa))
(2015/C 414/14)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Varhoven kasatsionen sad
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Vasilka Ivanova Gogova
Vastapuoli: Ilia Dimitrov Iliev
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne, jolla toinen vanhemmista vaatii tuomioistuinta korvaamaan toisen vanhemman puuttuvan suostumuksen lapsen matkustamiseen sen jäsenvaltion ulkopuolelle, jossa lapsen asuinpaikka on, ja passin myöntämiseen tämän lapsen nimellä, kuuluu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 aineelliseen soveltamisalaan, ja näin on, vaikka jäsenvaltion, jonka kansalainen lapsi on, viranomaisten on otettava huomioon tästä kanteesta annettu ratkaisu passin myöntämistä koskevassa hallinnollisessa menettelyssä. |
|
2) |
Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi on saatettu vaatimus vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, toimivallan ei voida katsoa olevan ”kaikkien menettelyn asianosaisten nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä” tässä säännöksessä tarkoitetuin tavoin yksin sillä perusteella, että vastaajaa edustava oikeudenkäyntiasiamies, jonka nämä tuomioistuimet ovat viran puolesta nimenneet, koska kannekirjelmää ei ole voitu antaa vastaajalle tiedoksi, ei ole vedonnut näiden tuomioistuinten toimivallan puuttumiseen. |