9.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.11.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Okresný súd Dunajská Streda – Slovakia) – Home Credit Slovakia a.s. v. Klára Bíróová

(Asia C-42/15) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2008/48/EY - Kuluttajansuoja - Kulutusluotto - 1 artikla, 3 artiklan m alakohta, 10 artiklan 1 ja 2 kohta, 22 artiklan 1 kohta ja 23 artikla - Ilmaisun ”kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla” tulkinta - Sopimus, jossa viitataan toiseen asiakirjaan - Kansallisessa oikeudessa tarkoitettua ”kirjallista muotoa” koskeva edellytys - Vaadittujen tietojen ilmoittaminen viittaamalla objektiivisiin muuttujiin - Määräaikaisessa luottosopimuksessa ilmoitettava tiedot - Pakollisten tietojen antamatta jättämisen seuraukset - Oikeasuhteisuus))

(2017/C 006/12)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Dunajská Streda

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Home Credit Slovakia a.s.

Vastaaja: Klára Bíróová

Tuomiolauselma

1)

Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 3 artiklan m alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että

—

luottosopimusta ei tarvitse välttämättä laatia yhdelle asiakirjalle mutta kaikki mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat on ilmaistava paperilla tai muulla pysyvällä välineellä

—

se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään yhtäältä, että osapuolten on allekirjoitettava direktiivin 2008/48 soveltamisalaan kuuluva ja paperille laadittu luottosopimus, ja toisaalta, että kyseistä allekirjoitusedellytystä sovelletaan kaikkiin kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin kyseisen sopimuksen osatekijöihin.

2)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, ettei luottosopimuksessa tarvitse välttämättä ilmoittaa kaikkia kuluttajan suoritettavaksi tulevia maksuja täsmällisine maksuajankohtineen, jos kuluttaja voi kyseisen sopimuksen ehtojen perusteella vaikeuksitta ja varmuudella yksilöidä kyseisten maksusuoritusten ajankohdat.

3)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h ja i alakohtaa on tulkittava siten, että määräaikaisessa luottosopimuksessa, jonka mukaan pääomaa lyhennetään peräkkäisiä maksueriä suorittamalla, ei tarvitse lyhennystaulukon muodossa täsmentää, mikä osa kustakin maksuerästä ohjataan pääoman takaisinmaksuun. Kyseiset säännökset, luettuna yhdessä saman direktiivin 22 artiklan 1 kohdan kanssa, ovat esteenä sille, että jäsenvaltio säätää tällaisesta velvollisuudesta kansallisessa lainsäädännössään.

4)

Direktiivin 2008/48 23 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään, että luottosopimuksen, jossa ei mainita kaikkia kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa edellytetyistä seikoista, katsotaan olevan koroton ja kuluton, jos kyse on seikasta, jonka puuttuminen voi vaikuttaa kuluttajan mahdollisuuteen arvioida sitoumuksensa ulottuvuutta.

(1)  EUVL C 155, 11.5.2015.