1

Käsiteltävä asia liittyy Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin.

2

Viktor Viktorovytš Janukovytš oli Ukrainan entisen presidentin poika ja Ukrainan parlamentin (Verh’ovna Rada) jäsen.

3

Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 SEU 29 artiklan perusteella päätöksen 2014/119/YUTP Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66, s. 26).

4

Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

5

Kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa.

6

Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla asetuksen (EU) N:o 208/2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66, s. 1).

7

Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 säädetään kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä ja määritellään mainittuja toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samansisältöisesti kuin kyseisessä päätöksessä.

8

Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 tarkoitettujen henkilöiden nimet käyvät ilmi kyseisen päätöksen liitteessä ja kyseisen asetuksen liitteessä I olevasta luettelosta (jäljempänä luettelo), josta käyvät myös erityisesti ilmi perustelut heidän luetteloon merkitsemiselleen.

9

Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi oli merkitty luetteloon, ja siihen oli liitetty tunnistustieto ”entisen presidentin poika; Ukrainan parlamentin (Verh’ovna Rada) jäsen” ja seuraavanlainen perustelu:

”Henkilö on tutkinnan alaisena Ukrainassa epäiltynä osallisuudesta rikoksiin, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”

10

Neuvosto julkaisi 6.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, joihin kohdistetaan päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL 2014, C 66, s. 1) Tämän ilmoituksen mukaan ”asianomaiset henkilöt voivat toimittaa neuvostolle pyynnön, että olisi harkittava uudelleen päätöstä sisällyttää heidät – – luetteloon, pyyntöä tukevine asiakirjoineen – –”. Ilmoituksessa asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota myös ”siihen, että neuvoston päätökseen voi hakea muutosta – – unionin yleisessä tuomioistuimessa [SEUT] 275 artiklan toisessa kohdassa ja [SEUT] 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti”.

11

Päätöstä 2014/119 muutettiin päätöksen 2014/119 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/216/YUTP (EUVL 2014, L 111, s. 91) ja asetusta N:o 208/2014 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 381/2014 (EUVL 2014, L 111, s. 33).

12

Päätöstä 2014/119 muutettiin myöhemmin päätöksen 2014/119 muuttamisesta 29.1.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16), joka tuli voimaan 31.1.2015. Tarkasteltaessa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden nimeämisperusteita, edellä mainitun päätöksen 1 artiklasta käy ilmi, että päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavasti:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

13

Asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta 29.1.2015 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1) muutettiin asetusta N:o 208/2014 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

14

Päätöstä 2014/119 muutettiin myöhemmin 5.3.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetusta N:o 208/2014 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1). Päätöksellä 2015/364 muutettiin päätöksen 2014/119 5 artiklaa jatkamalla rajoittavia toimenpiteitä Viktor Viktorovytš Janukovytšin osalta 6.6.2015 saakka. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 korvattiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liite I.

15

Näillä toimilla luettelossa säilytettiin Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi ja siihen liittyvä tunnistustieto ”entisen presidentin poika; Ukrainan parlamentin (Verh’ovna Rada) jäsen”, ja siihen lisättiin seuraavanlainen uusi perustelu:

”Henkilö on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan alaisena epäiltynä julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöstä. Henkilö on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä (entistä Ukrainan presidenttiä Viktor Fedorovych Yanukovychia (Viktor Janukovytš)), jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

16

Päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.6.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/876 (EUVL 2015, L 142, s. 30) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.6.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/869 (EUVL 2015, L 142, s. 1) Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi poistettiin luettelosta.

17

Viktor Viktorovytš Janukovytš nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.5.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.

18

Euroopan komissio ja Ukraina toimittivat 15. ja 16.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.

19

Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 12.11.2014 antamallaan määräyksellä. Komissio jätti väliintulokirjelmänsä ja Viktor Viktorovytš Janukovytš ja neuvosto toimittivat sitä koskevat huomautuksensa säädetyissä määräajoissa.

20

Neuvosto esitti 3.10.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan ohjeiden 18 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisen perustellun pyynnön siitä, että erään vastineen liitteen sisältöä ei toistettaisi tämän asian niissä asiakirjoissa, jotka ovat yleisön saatavilla.

21

Ukraina ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.12.2014 toimittamallaan kirjelmällä unionin yleiselle tuomioistuimelle luopuvansa väliintulovaatimuksestaan.

22

Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja poisti 11.3.2015 antamallaan määräyksellä Ukrainan rekisteristä väliintulijana.

23

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti 11.3.2015 päivätyllä kirjeellä asianosaisille, että menettelyn kirjallinen vaihe oli päättynyt.

24

Viktor Viktorovytš Janukovytš kuoli 20.3.2015.

25

Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.4.2015 jättämällään erillisellä asiakirjalla tämän puolesta kirjelmän yhtäältä päätöstä 2015/143 ja asetusta 2015/138 ja toisaalta päätöstä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/357 koskevien vaatimusten mukauttamiseksi siltä osin kuin nämä toimet koskivat Viktor Viktorovytš Janukovytšia.

26

Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja nosti samana päivänä tämän nimissä kanteen, joka kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T-172/15 ja jossa vaadittiin samojen toimien kumoamista, ja täsmensi, että kanne oli varmuuden vuoksi nostettu samanaikaisesti kannekirjelmän mukauttamisen kanssa.

27

Näissä kahdessa asiakirjassa Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja täsmensi, että tämä oli kuollut vähän ennen niiden jättämistä. Edustaja totesi niissä myös, että Ukrainassa oli vireillä menettely Viktor Viktorovytš Janukovytšin laillisen perillisen nimeämiseksi ja että oli todennäköistä, että hänen oikeutensa siirtyisivät hänen leskelleen. Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja vaati näin ollen asian käsittelyn lykkäämistä niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen laillisen perillisen nimeämiseksi ja asian käsittelyn jatkamista koskevan päätöksen tekemiseksi.

28

Asian käsittelyä lykättiin 31.10.2015 saakka unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan nojalla 13.7.2015 antamalla määräyksellä.

29

Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) jätti 16.7.2015 antamallaan määräyksellä Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) tutkimatta asiassa T-172/15 nostetun kanteen, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, sillä perusteella, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja oli nostanut sen tämän kuoleman jälkeen, kun otetaan huomioon, että minkään asiakirja-aineistossa olevan seikan perusteella ei voitu tulkita, että mainittu kanne oli nostettu kannekirjelmän tekstissä tulevana perillisenä mainitun Viktor Viktorovytš Janukovytšin lesken tai muiden mahdollisten oikeudenomistajien lukuun.

30

Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja toimitti 30.10.2015 päivätyllä kirjeellä asiakirja-aineistoon lisättäväksi tämän kuolintodistuksen ja totesi, että tämän leski ja ainoa perillinen Olga Stanislavivna Janukovytš aikoi jatkaa oikeudenkäyntiä, ja esitti tarkemmin ne syyt, joilla voidaan perustella hänen oikeussuojan tarpeensa jatkuminen siitä huolimatta, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi oli poistettu luettelosta.

31

Neuvosto vastasi vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään 22.2.2016.

32

Neuvosto esitti 25.2.2016 työjärjestyksen 66 artiklan mukaisen perustellun pyynnön siitä, että erään vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän liitteen sisältöä ei toistettaisi tämän asian niissä asiakirjoissa, jotka ovat yleisön saatavilla.

33

Komissio vastasi vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään 10.3.2016.

34

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja pyysi 17.3.2016 päivätyllä kirjeellä asianosaisia esittämään näkemyksensä työjärjestyksen 132 artiklan sovellettavuudesta käsiteltävään asiaan, kun otetaan huomioon 26.10.2015 annettu tuomio Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806), 28.1.2016 annettu tuomio Stavytskyi v. neuvosto (T-486/14, ei julkaistu, EU:T:2016:45), 28.1.2016 annettu tuomio Arbuzov v. neuvosto (T-434/14, ei julkaistu, EU:T:2016:46), 28.1.2016 annettu tuomio Klyuyev v. neuvosto (T-341/14, EU:T:2016:47), 28.1.2016 annettu tuomio Azarov v. neuvosto (T-332/14, ei julkaistu, EU:T:2016:48) ja 28.1.2016 annettu tuomio Azarov v. neuvosto (T-331/14, EU:T:2016:49), joilla unionin yleinen tuomioistuin kumosi päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 siltä osin kuin ne koskivat edellä mainittujen asioiden kantajia. Asianosaisia ja muita osapuolia pyydettiin samalla kirjeellä ottamaan kantaa mahdollisiin päätelmiin, joita 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) liittyvien vaatimusten mukauttamisen osalta oli tehtävä käsiteltävässä asiassa. Asianosaiset ja muut osapuolet vastasivat näihin pyyntöihin asetetussa määräajassa.

35

Kantaja Olga Stanislavivna Janukovytš vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

36

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

37

Komissio vaatii, että kanne hylätään.

38

Työjärjestyksen 132 artiklassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin on jo ratkaissut saman oikeuskysymyksen tai samat oikeuskysymykset, joita kanteen oikeudelliset perusteet koskevat, ja jos unionin yleinen tuomioistuin toteaa asiaa koskevat tosiseikat selvitetyiksi, se voi asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisen jälkeen esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja asianosaisia kuultuaan todeta, että kanne on selvästi hyväksyttävä, ja ratkaista asian perustellulla määräyksellä, jossa viitataan asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön.

39

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että työjärjestyksen 132 artiklan soveltamisedellytykset täyttyvät, ja päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian.

40

Aluksi on todettava, että kantaja vaatii päätöksen 2014/119, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2014/216, ja asetuksen N:o 2018/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 381/2014, kumoamista siltä osin kuin nämä toimet koskevat Viktor Viktorovytš Janukovytšia. On kuitenkin todettava, että täytäntöönpanopäätös 2014/216 ja täytäntöönpanoasetus N:o 381/2014 eivät koske Viktor Viktorovytš Janukovytšia. Kantajan vaatimukset koskevat näin ollen vain päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoamista siltä osin kuin nämä toimet koskevat Viktor Viktorovytš Janukovytšia.

41

Kantaja esittää kanteensa tueksi seitsemän kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee oikeudellisen perustan puuttumista, toinen vallan väärinkäyttöä, kolmas puutteellisia perusteluja, neljäs luetteloon merkitsemisen perusteiden noudattamatta jättämistä, viides ilmeistä arviointivirhettä, kuudes puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja seitsemäs omaisuudensuojan loukkaamista.

42

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on heti aluksi aiheellista tutkia neljäs kanneperuste, jonka tueksi kantaja väittää lähinnä, että Viktor Viktorovytš Janukovytšiin kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä ilman riittävän vankkaa tosiseikastoa.

43

Tässä kanneperusteessa nousee nimittäin esiin täysin samanlainen oikeudellinen kysymys kuin se, josta unionin yleinen tuomioistuin on jo lausunut 26.10.2015 annetussa tuomiossa Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806), 28.1.2016 annetussa tuomiossa Stavytskyi v. neuvosto (T-486/14, ei julkaistu, EU:T:2016:45), 28.1.2016 annetussa tuomiossa Arbuzov v. neuvosto (T-434/14, ei julkaistu, EU:T:2016:46), 28.1.2016 annetussa tuomiossa Klyuyev v. neuvosto (T-341/14, EU:T:2016:47), 28.1.2016 annetussa tuomiossa Azarov v. neuvosto (T-332/14, ei julkaistu, EU:T:2016:48) ja 28.1.2016 annetussa tuomiossa Azarov v. neuvosto (T-331/14, EU:T:2016:49), jotka ovat kaikki saaneet lainvoiman ja joilla on ehdoton oikeusvoima.

44

Tässä kanneperusteessa kantaja väittää muun muassa yhtäältä, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen merkitseminen luetteloon vain sen takia, että hän oli tutkinnan alaisena, ei merkityksellisen oikeuskäytännön valossa täytä perusteita, joista on säädetty päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014, joissa mainitaan henkilöt, ”joiden on todettu olevan vastuussa” valtion varojen väärinkäytöstä, ja toisaalta, että pelkästään se, että hänen oli todettu olevan ”entisen presidentin poika”, ei ole riittävä peruste katsoa hänen kuuluvan tämän ”lähipiiriin” oikeuskäytännön mukaisesti. Neuvosto ei joka tapauksessa ole täyttänyt sille kuuluvaa todistustaakkaa.

45

Vastauskirjelmässään kantaja väittää yhtäältä, ettei neuvosto ole vahvistanut väitteitä, jotka sisältyvät Ukrainan syyttäjänviraston Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 3.3.2014 lähettämään kirjeeseen (jäljempänä 3.3.2014 päivätty kirje), joka on ainoa todiste, joka neuvostolla oli käytössään päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 antamisajankohtana, ja toisaalta, ettei se voi vedota näiden toimien jälkeiseltä ajalta oleviin tietoihin. Näin ollen tämä kirje ei ole riittävä, koska se ei sisällä sellaisia konkreettisia ja välttämättömiä todisteita ja tietoja, joilla voidaan perustella Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen merkitseminen luetteloon.

46

Neuvosto vastaa aluksi näihin väitteisiin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen on yhtäpitävien tietojen perusteella itse yksilöitävä henkilöt, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa valtion varojen väärinkäytöstä ja että ilmausta ”yksilöity” on tulkittava laajasti siten, että sillä voidaan tarkoittaa niiden henkilöiden lisäksi, joita syytetään valtion varojen väärinkäytöstä, myös muun muassa henkilöitä, jotka ovat tutkinnan alaisena sellaisten rikosten selvittämiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen väärinkäyttöön ja niiden laittomaan siirtämiseen. Tällainen tutkinta nimittäin edeltää rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista ja koskee henkilöitä, joita epäillään osallisuudesta kyseisen kaltaisiin rikoksiin.

47

Neuvosto väittää lisäksi, että 3.3.2014 päivätyssä kirjeessä, jonka tueksi Ukrainan syyttäjänvirasto toimitti jälkeenpäin täydentäviä tietoja, todettiin, että tiettyjä entisiä korkeita virkamiehiä vastaan käynnistetyn rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä näytettiin toteen tiettyjä seikkoja, jotka koskivat määrältään merkittävien julkisten varojen väärinkäyttöä ja myöhempää siirtämistä laittomasti Ukrainan ulkopuolelle, ja että siinä täsmennettiin lisäksi, että edellä mainittuja rikoksia koskevassa tutkinnassa oli ilmennyt, että samankaltaisiin rikoksiin oli osallisena muitakin henkilöitä, esimerkiksi Viktor Viktorovytš Janukovytš. Näin ollen päätös 2014/119 ja asetus N:o 208/2014 annettiin sen mukaan riittävän vankan tosiseikaston perusteella. Ankaramman vaatimuksen asettaminen uhkaisi vaarantaa valtion varojen väärinkäyttöön liittyvien rajoittavien toimenpiteiden järjestelmän tehokkuuden.

48

Tältä osin on todettava, kuten 26.10.2015 annetussa tuomiossa Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806) muistutettiin, että on niin, että vaikka neuvostolla on laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisessa huomioon otettavien yleisten perusteiden osalta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteluiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siellä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteluiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteluille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän tarkkaa ja konkreettista näyttöä (ks. tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Kuten 26.10.2015 annettuun tuomioon Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806, 39 kohta) johtaneessa asiassa myös käsiteltävässä asiassa rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn edellytyksen mukaisesti niihin henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa valtiovarojen väärinkäytöstä. Edellä mainitun päätöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että neuvosto toteutti nämä toimenpiteet, ”jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota – – Ukrainassa”.

50

Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi merkittiin luetteloon sillä perusteella, että hän oli ”tutkinnan alaisena Ukrainassa epäiltynä osallisuudesta rikoksiin, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”. Tästä käy ilmi, että neuvosto katsoi Viktor Viktorovytš Janukovytšin olevan sellaisen tutkimuksen tai alustavan tutkinnan kohteena, joka ei ollut (tai ei ollut vielä) johtanut viralliseen syytteeseen asettamiseen sen vuoksi, että hänen epäiltiin osallistuneen julkisten varojen väärinkäyttöön.

51

Kuten 26.10.2015 annettuun tuomioon Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806, 41 kohta) johtaneessa asiassa neuvosto vetoaa Viktor Viktorovytš Janukovytšin luetteloon merkitsemisen perusteluiden tueksi 3.3.2014 päivättyyn kirjeeseen sekä muihin päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 jälkeiseltä ajalta oleviin todisteisiin.

52

Kirje, joka on päivätty 3.3.2014, on kaksiosainen. Sen ensimmäisessä osassa täsmennetään, että ”Ukrainan lainvalvontaviranomaiset” ovat käynnistäneet joukon rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisten entisten korkeiden virkamiesten tekemien rikosten tutkimiseksi, joiden osalta edellä mainittujen rikosten tutkinnassa on voitu todeta määrältään merkittävien julkisten varojen väärinkäyttö ja myöhempi siirtäminen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle. Näiden korkeiden virkamiesten nimet (joita oli kahdeksan ja jotka oli kaikki peitetty) lueteltiin heti tämän jälkeen. Kirjeen toisessa osassa todetaan lisäksi, että ”tutkinnassa selvitetään muiden entisten korkeiden virkamiesten osallistumista samantyyppisiin rikoksiin” ja että heille on tarkoitus ilmoittaa lähiaikoina tutkinnan aloittamisesta. Myös näiden muiden korkeiden virkamiesten nimet (joita oli kymmenen) ja joiden joukossa oli Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi (ainoa, jota ei ollut peitetty), lueteltiin heti tämän jälkeen.

53

On kiistatonta, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin on vain tällä perusteella todettu ”olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä” päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

54

Kuten 26.10.2015 annettuun tuomioon Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806, 42 kohta) johtaneessa asiassa, 3.3.2014 päivätty kirje on neuvoston tässä oikeusasteessa toimittamista todisteista ainoa, joka edeltää päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014. Näiden toimien laillisuutta on siis arvioitava ainoastaan tämän yhden todisteen valossa.

55

Kuten unionin yleinen tuomioistuin 26.10.2015 antamassaan tuomiossa Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806, 43 ja 44 kohta) kuitenkin totesi, on katsottava, että vaikka edellä mainittu kirje on peräisin kolmannen maan korkealta lainkäyttöviranomaiselta, se sisältää ainoastaan yleisen ja epämääräisen väitteen, joka yhdistää kantajan nimen muiden entisten korkeiden virkamiesten nimien joukossa tutkintaan, jossa pääasiallisesti todennettiin julkisten varojen väärinkäyttöön liittyviä seikkoja. Kirjeessä ei nimittäin tarkenneta millään tavoin niiden tosiseikkojen toteamista, joiden paikkansapitävyyttä Ukrainan viranomaisten suorittamassa tutkinnassa tarkistettiin, ja vielä vähemmän Viktor Viktorovytš Janukovytšin – vaikka oletettuakin – henkilökohtaista vastuuta niistä (ks. myös vastaavasti tuomio 28.1.2016, Azarov v. neuvosto, T-332/14, ei julkaistu, EU:T:2016:48, 46 kohta).

56

On vielä todettava, että poiketen tilanteesta, josta oli kyse 27.2.2014 annetussa tuomiossa Ezz ym. v. neuvosto (T-256/11, EU:T:2014:93, 57–61 kohta), joka on vahvistettu muutoksenhakumenettelyssä 5.3.2015 annetulla tuomiolla Ezz ym. v. neuvosto (C-220/14 P, EU:C:2015:147), joihin neuvosto vetoaa, sillä ei käsiteltävässä asiassa yhtäältä ollut tietoa niistä seikoista tai menettelyistä, joista Ukrainan viranomaiset nimenomaisesti syyttivät Viktor Viktorovytš Janukovytšia, ja toisaalta, vaikka 3.3.2014 päivättyä kirjettä tarkasteltaisiin siinä asiayhteydessä, johon se liittyy, kyseinen kirje ei muodosta edellä 48 kohdassa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaista riittävän vankkaa tosiseikastoa, jonka nojalla Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi voitaisiin merkitä luetteloon sillä perusteella, että hänen on todettu ”olevan vastuussa” valtion varojen väärinkäytöstä (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2015, Portnov v. neuvosto, T-290/14, EU:T:2015:806, 46–48 kohta).

57

Riippumatta siitä, missä vaiheessa oli menettely, jonka kohteena Viktor Viktorovytš Janukovytšin oletettiin olevan, neuvosto ei voinut toteuttaa häntä koskevia rajoittavia toimenpiteitä ilman, että sen tiedossa oli, mistä julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvistä tosiseikoista Ukrainan viranomaiset häntä nimenomaisesti arvostelivat. Vasta saatuaan tietoonsa nämä tosiseikat neuvosto oli nimittäin voinut todeta, että ne voitiin yhtäältä luokitella valtion varojen väärinkäytöksi ja että niillä voitiin toisaalta horjuttaa Ukrainan oikeusvaltiota, jonka lujittaminen ja tukeminen ovat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden antamisen tavoitteena, kuten edellä 49 kohdassa todettiin (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016, Azarov v. neuvosto, T-331/14, EU:T:2016:49, 55 kohta).

58

Lisäksi juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perustelut ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perustelut ole perusteltuja (ks. tuomio 26.10.2015, Portnov v. neuvosto, T-290/14, EU:T:2015:806, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

On siis todettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut 26.10.2015 annettuun tuomioon Portnov v. neuvosto (T-290/14, EU:T:2015:806, 50 kohta) johtaneessa asiassa, että kun otetaan huomioon niiden oikeudellisten ongelmien samanlaisuus, joita nousee esiin neuvoston todistustaakan ja luetteloon kirjaamisen perusteluja koskevan riittävän tarkan ja konkreettisen näytön suhteen, Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen merkitseminen luetteloon ei täytä päätöksessä 2014/119 vahvistettuja rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi otettavien henkilöiden nimeämisperusteita.

60

Siitä työjärjestyksen 132 artiklassa määrätystä edellytyksestä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa asiaa koskevat tosiseikat selvitetyiksi, on todettava, etteivät asianosaiset ole kiistäneet sen tosiseikan paikkansapitävyyttä, jolla komissio perusteli Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen kirjaamista luetteloon, toisin sanoen sitä, että 3.3.2014 päivätyn kirjeen mukaan hän oli Ukrainan viranomaisten tutkimuksen tai alustavan tutkinnan kohteena julkisten varojen väärinkäytön takia, ja se voidaan näin ollen katsoa selvitetyksi.

61

Tästä seuraa, että käsiteltävä kanne, siltä osin kuin siinä vaaditaan päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoamista, on selvästi hyväksyttävä työjärjestyksen 132 artiklan mukaisesti.

62

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa väitteillä, jotka neuvosto esitti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen (ks. edellä 34 kohta) ja joilla pyritään riitauttamaan tämän artiklan soveltaminen käsiteltävässä asiassa.

63

Aluksi on huomautettava, ettei neuvosto esitä erityisiä vastaväitteitä niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta työjärjestyksen 132 artiklaa voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa. Se ainoastaan esittää kaksi menettelyllistä kysymystä, jotka sen mukaan tekevät käsiteltävästä asiasta yksittäistapauksen, jota ei voida ratkaista tässä artiklassa tarkoitetulla perustellulla määräyksellä.

64

Neuvosto, jota komissio tukee, väittää erityisesti ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen esittämässä kysymyksessä mainittuihin tuomioihin johtaneista asioista poiketen (ks. edellä 34 kohta) käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, onko intressiä jatkaa kanteen ajamista siltä osin kuin se koskee päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoamista, vaikka Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi on hänen kuolemansa johdosta poistettu luettelosta.

65

Neuvosto väittää toiseksi, että kun otetaan huomioon päätös 2015/364 ja täytäntöönpanoasetus 2015/357, joissa säädettiin Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen säilyttämisestä luettelossa 6.6.2015 saakka, ratkaistavana on kysymys vireilläolovaikutuksesta.

66

Ensimmäisestä vastaväitteestä on todettava yhtäältä, että se on epäselvä, ja toisaalta, ettei se ole perusteltu. Neuvosto ei nimittäin ole esittänyt vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään antamassaan vastineessa yhtään väitettä siitä, että kantajalla ei olisi intressiä jatkaa kanteen ajamista.

67

Jos tämä vastaväite on ymmärrettävä siten, että kantaja on menettänyt intressinsä asian ratkaisemiseen sen takia, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi on hänen kuolemansa johdosta poistettu luettelosta, on aluksi korostettava yhtäältä, että oikeuskäytännön mukaan toimen adressaatin yleisseuraaja voi jatkaa toimen adressaatin nostamaa kumoamiskannetta erityisesti tilanteessa, jossa luonnollinen henkilö on kuollut (ks. tuomio 22.4.2015, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, T-190/12, EU:T:2015:222, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta, että kantajan oikeussuojan tarpeen on pysyttävä voimassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka, tai muuten lausunnon antaminen asiassa raukeaa, ja tämä voimassa pysyminen edellyttää sitä, että kanne voi mahdollisesti tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 6.6.2013, Ayadi v. komissio, C-183/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:369, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.4.2015, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, T-190/12, EU:T:2015:222, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Oikeuskäytännössä on tältä osin täsmennetty, että vaikkei riidanalaisen toimen lainvastaisuuden toteaminen voi sinänsä korjata aineellista vahinkoa tai yksityiselämän loukkausta, se voi kuitenkin palauttaa asianomaisen henkilön maineen tai olla tietynlainen korvaus hänelle lainvastaisuudesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, mikä voi siten olla peruste hänen oikeussuojan tarpeensa jatkumiselle. Tältä osin se seikka, että kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kumoaminen oli lopullista, ei estä oikeussuojan tarpeen jatkumista siltä osin kuin kyse on toimien vaikutuksista, joissa on säädetty näistä toimenpiteistä niiden voimaantulon ja niiden kumoamisen välisenä ajanjaksona (ks. vastaavasti tuomio 28.5.2013, Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, C-239/12 P, EU:C:2013:331, 70–72 ja 82 kohta).

69

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimeäminen julkisesti henkilöksi, joka on valtionvarojen väärinkäyttöä koskevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena Ukrainassa, saattoi vahingoittaa erityisesti hänen mainettaan poliitikkona.

70

Tässä tilanteessa on niin, että koska – kuten edellä 67 kohdassa täsmennettiin – Viktor Viktorovytš Janukovytšin oikeudenomistajalla on oikeus jatkaa oikeudenkäyntiä, hänen oikeussuojan tarpeensa säilyy siitä huolimatta, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi poistettiin luettelosta, siinä tarkoituksessa, että unionin tuomioistuimet toteaisivat, ettei viimeksi mainittua olisi koskaan pitänyt merkitä kyseiseen luetteloon tai ettei häntä olisi pitänyt merkitä siihen unionin toimielinten noudattaman menettelyn mukaisesti. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen poistaminen luettelosta oli seurausta hänen kuolemastaan eikä niiden syiden uudelleentarkastelusta, joiden perusteella hänen nimensä alun perin merkittiin luetteloon.

71

Näin ollen on todettava, että kantajalla on edelleen oikeussuojan tarve siitä huolimatta, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet on kumottu Viktor Viktorovytš Janukovytšia koskevin osin.

72

Toisen vastaväitteen osalta on riittävää todeta, ettei unionin yleisessä tuomioistuimessa ole ennen vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän jättämistä nostettu samojen asianosaisten välistä samaa asiaa koskevaa kannetta, joka perustuu samoihin perusteisiin, eikä tällaista kannetta myöskään ole vireillä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole voinut todeta vireilläolovaikutukseen liittyviä kysymyksiä.

73

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen on siis hyväksyttävä kanne, joka on työjärjestyksen 132 artiklan nojalla selvästi hyväksyttävä, siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan päätös 2014/119 Viktor Viktorovytš Janukovytšia koskevin osin.

74

Samoista syistä asetus N:o 208/2014 on kumottava Viktor Viktorovytš Janukovytšia koskevin osin.

75

Koska päätöksessä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksessa 2015/896 (ks. edellä 16 kohta) on poistettu Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimi luettelosta, päätöksen 2014/119 vaikutusten pysyttämisestä häntä koskevin osin ei ole tarpeen lausua.

76

Työjärjestyksen 126 artiklan mukaan on niin, että jos kanne on selvästi unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne selvästi on oikeudellisesti täysin perusteeton, unionin yleinen tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian perustellulla määräyksellä. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, ja päättää ratkaista asian sen käsittelyä jatkamatta.

77

Vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan myös yhtäältä päätöksen 2015/143 ja asetuksen 2015/138 siltä osin kuin niillä muutetaan päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklaa, ja toisaalta päätöksen 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/357.

78

Neuvosto toteaa vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään antamassaan vastauksessa yhtäältä, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei SEUT 275 artiklan perusteella ole toimivaltaa ratkaista kannetta, joka nostettiin päätöksestä 2015/143, joka annettiin erityisesti SEU 29 artiklan perusteella, ja toisaalta, että vaatimusten laajentaminen koskemaan mainittua päätöstä ja asetusta 2015/138 on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, että kantajalla ei ole asiavaltuutta.

79

Unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa neuvosto, jota komissio tukee, totesi seuraavaksi, että vaatimusten mukauttamista koskevalta kirjelmältä puuttuivat selvästi tutkittavaksi ottamisen edellytykset samoista syistä, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin oli jättänyt tutkimatta kanteen asiassa, joka johti 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) (ks. edellä 29 kohta).

80

Tältä osin on todettava, että kannekirjelmän mukauttaminen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon oikeudenkäynnin kuluessa toimitetulla asiakirjalla käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa on oikeudenkäyntiin liittyvä toimi, joka vastaa kanteen nostamista kannekirjelmällä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin yleisen tuomioistuimen myöhempää päätöstä kanteen tutkittavaksi ottamisesta (ks. vastaavasti määräys 21.6.2012, Hamas v. neuvosto, T-531/11, ei julkaistu, EU:T:2012:317, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

82

Oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottamista on lisäksi arvioitava ottamalla huomioon tilanne, joka vallitsi silloin kun kannekirjelmä jätettiin. Kanne on siis jätettävä tutkimatta, jos sen nostamisen edellytykset eivät täyty tuona ajankohtana (tuomio 27.11.1984, Bensider ym. v. komissio, 50/84, EU:C:1984:365, 8 kohta). On todettava, että tällaisia näkökohtia voidaan edellä 80 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa soveltaa käsiteltävän asian kaltaisiin tilanteisiin, joissa kantaja vaatii vaatimusten mukauttamista koskevalla kirjelmällä kumoamaan uuden toimen, jolla korvataan tai muutetaan toimi, jolla on sama kohde ja joka on jo ollut kumoamisvaatimuksen kohteena.

83

Kuten edellä huomautettiin, Viktor Viktorovytš Janukovytš kuoli 20.3.2015. Hänen kuolemansa jälkeisenä ajankohtana, toisin sanoen 8.4.2015, hänen edustajansa jätti kirjaamoon hänen nimissään vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän. Asiakirja-aineistosta ei ilmene, että asiakirja oli laadittu kantajan lukuun.

84

Tästä seuraa, kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut olennaisilta osin samanlaisessa asiassa, toisin sanoen 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytšh v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) johtaneessa asiassa, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustajan jättämä vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä on jätettävä tutkimatta, koska Janukovytš oli kuollut silloin, kun asiakirja jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

85

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa väitteillä, jotka kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa.

86

Kantaja väittää ensinnäkin yhtäältä, että menettely Viktor Viktorovytš Janukovytšin laillisen perillisen nimeämiseksi oli vireillä vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän jättämisajankohtana, koska tämä odotti Ukrainan viranomaisten vahvistavan hänen oikeutensa, ja toisaalta, että oli selvää, että vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä oli jätetty tämän nimissä vainajan laillisena perillisenä. Näissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätty kumoamiskanteen määräaika, kantajan olisi ollut mahdotonta odottaa perimyksen vahvistamista vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän toimittamista varten.

87

Tältä osin on riittävää todeta, että päinvastoin kuin kantaja väittää, vaatimusten mukauttamista koskevaa kirjelmää ei esitetty hänen nimissään ja hänen lukuunsa. Hän olisi voinut tarvittaessa nostaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa kanteen niiden säädösten kumoamiseksi, jotka hän katsoi tarpeellisiksi riitauttaa, ja perustella niiden kumoamista omilla intresseillään, koska niitä ei ollut osoitettu hänelle. Vaihtoehtoisesti hän olisi voinut edelleen omissa nimissään ja omaan lukuunsa tuoda julki intressinsä vireillä olevan asian käsittelyn jatkamiseen ja vaatia vaatimusten mukauttamista sellaisten uusien säädösten valossa, jotka hän katsoi tarpeellisiksi riitauttaa, ja vedota tässäkin tapauksessa tältä osin omaan oikeussuojan tarpeeseensa.

88

Toiseksi kantaja väittää, ettei 16.7.2015 annettu määräys Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) sido unionin yleistä tuomioistuinta vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän tutkittavaksi ottamisen osalta ja ettei siitä voida tehdä epäedullisia päätelmiä käsiteltävässä asiassa. Hänen mukaansa se, että kannekirjelmän mukauttaminen vastaa uuden kanteen nostamista eikä asian käsittelyn jatkamista, ei pidä paikkaansa. Kantajan mukaan hän ei myöskään pystynyt esittämään väitteitä 16.7.2015 annettuun määräykseen johtaneen asian Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) yhteydessä, eikä olisi ollut mitään syytä riitauttaa edellä mainittua määräystä. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään kantajan mukaan jättänyt tutkimatta vaatimusten mukauttamista koskevaa kirjelmää käsiteltävän asian oikeudenkäynnissä edes käsittelyn lykkäämisen aikana, eikä yksikään asianosainen esittänyt sen tutkimatta jättämistä.

89

Tältä osin, riippumatta jopa siitä, sitooko edellä mainittu määräys unionin yleistä tuomioistuinta käsiteltävässä asiassa, on todettava joka tapauksessa, että koska kanne asiassa, joka johti 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569), ja käsiteltävässä asiassa esitetty vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä jätettiin samoin edellytyksin ja samoissa olosuhteissa, ei ole mitään syytä – eikä kantaja sellaista esitä – kohdella näitä tilanteita eri tavoin. Edelleen toisin kuin kantaja väittää, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kannekirjelmän mukauttaminen vastaa uuden kanteen nostamista kannekirjelmällä (ks. edellä 80 kohta). Sillä, ettei kantajalla ollut tilaisuutta esittää kantaansa kanteen tutkittavaksi ottamisen puolesta 16.7.2015 annetun määräyksen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) yhteydessä ja ettei hän katsonut asianmukaiseksi riitauttaa määräystä, jolla asian käsittely päätettiin, ei ole merkitystä arvioitaessa vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän tutkittavaksi ottamista. Erityisesti käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin – kuten se teki 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) johtaneessa asiassa nostetun kanteen osalta – ainoastaan totesi, että vaatimusten mukauttamista koskeva kirjelmä oli esitetty kuolleen henkilön nimissä.

90

Merkitystä ei ole myöskään sillä, että unionin yleinen tuomioistuin ei heti jättänyt vaatimusten mukauttamista koskevaa kirjelmää tutkimatta, vaan antoi siitä tiedon neuvostolle ja komissiolle. Käsiteltävässä asiassa on sitä paitsi nimenomaisesti täsmennetty kirjaajan kantajalle 9.12.2015 lähettämässä kirjeessä, ettei vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän liittäminen asiakirja-aineistoon vaikuttanut edellä mainitun kirjelmän tutkittavaksi ottamista koskevaan päätökseen. Tältä osin on muutenkin todettava, että työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa määrätään, että ”puheenjohtaja asettaa määräajan, jossa vastaaja voi vastata vaatimusten mukauttamista koskevaan kirjelmään, vaikka unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kysymyksen kirjelmän tutkittavaksi ottamisesta”.

91

Kantaja väittää kolmanneksi myös, että vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän tutkimatta jättäminen vastaa menettelyllisen esteen asettamista, mikä on vastoin tehokkuusperiaatetta tai prosessiekonomiaa. Mielestään hän on osoittanut aikomuksensa jatkaa oikeudenkäyntiä ja oikeussuojan tarpeensa. Kantaja korostaa lisäksi perusoikeuskirjan 7 artiklan, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella vainajan omaisten mahdollisuutta nostaa kanne silloin, kun heillä on siihen henkinen tai aineellinen intressi. Kun otetaan vielä huomioon käsiteltävän asian seurauksena mahdollisesti nostettava vahingonkorvauskanne, olisi prosessiekonomian periaatteen vastaista ratkaista erillisessä menettelyssä, onko jotakin oikeussääntöä rikottu, vain siltä osin kuin kyse on osasta riitautettuja rajoittavia toimenpiteitä.

92

Tältä osin on huomautettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole asettanut kyseenalaiseksi vainajan omaisten ja erityisesti hänen ainoan perillisensä intressiä jatkaa asian käsittelyä, sellaisena kuin se pantiin vireille alun perin Viktor Viktorovytš Janukovytšin nostamassa kanteessa. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin ainoastaan todennut, kuten se teki 16.7.2015 annettuun määräykseen Janukovytš v. neuvosto (T-172/15, ei julkaistu, EU:T:2015:569) johtaneessa asiassa, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin edustaja oli jättänyt vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän tämän nimissä tämän kuoleman jälkeen (ks. edellä 87 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin on vain tällä perusteella todennut, että vaatimusten mukauttamista koskevan kirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat käsiteltävässä asiassa, ja se on samankaltaisella perusteella jättänyt tutkimatta asiassa T-172/15 nostetun kanteen.

93

Näin ollen kannekirjelmän mukauttaminen ja siten myös kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat päätöstä 2015/143 ja asetusta 2015/138 sekä päätöstä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/357, eikä ole tarpeen lausua neuvoston esittämästä toisesta oikeudenkäyntiväitteestä, jossa on kyse päätöksen 2015/143 ja asetuksen 2015/138 kumoamisvaatimuksesta.

94

Edellä esitetyn perusteella on siis yhtäältä kumottava päätös 2014/119 ja asetus 208/2014 siltä osin kuin ne koskevat Viktor Viktorovytš Janukovytšia ja toisaalta jätettävä kanne tutkimatta siltä osin kuin se koskee päätöstä 2015/143 ja asetusta 2015/138 sekä päätöstä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetusta 2015/357.

95

Tältä osin on täsmennettävä, että päätös 2015/364 on itsenäinen päätös, jonka neuvosto antoi päätöksen 2014/119 5 artiklan kolmannessa kohdassa ja asetuksen N:o 208/2014 14 artiklan 4 kohdassa säädetyn uudelleentarkastelun päätteeksi. Näissä olosuhteissa on niin, että vaikka päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kumoaminen sisältää sen, että Viktor Viktorovytš Janukovytšin nimen merkitseminen luetteloon kumotaan päätöksen 2015/364 voimaantuloa edeltävältä ajalta, sillä ei sitä vastoin voida kyseenalaistaa tämän saman merkinnän laillisuutta mainitun voimaantulon jälkeisen ajan osalta.

96

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.

97

Koska neuvosto on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on kannekirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on kantajan vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut. Koska kantaja on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on neuvoston vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

98

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa: