1

Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 31 (ETY)/11 (Euratom) (EYVL 1962, 45, s. 1385) liitteessä VII olevassa 4 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin 31.12.2013 saakka (jäljempänä 31.12.2013 saakka sovellettavat henkilöstösäännöt), säädettiin seuraavaa:

”1.   Ulkomaankorvaus, joka on 16 prosenttia virkamiehelle maksettavan peruspalkan, kotitalouslisän ja huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän kokonaismäärästä, myönnetään

– –

2.   Virkamiehellä, jolla ei ole eikä ole koskaan ollut sen jäsenvaltion kansalaisuutta, jossa hänen asemapaikkansa on, ja joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, on oikeus maastamuuttokorvaukseen, joka on neljännes ulkomaankorvauksesta.

– –”

2

Näiden 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 7 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Virkamiehellä on oikeus saada korvaus matkakuluista sekä omalta osaltaan että puolisonsa ja talouteensa kuuluvien huollettavana olevien henkilöiden osalta

Virkamiehen kuoltua on naispuolisella leskellä ja huollettavana olevilla henkilöillä oikeus saada korvaus matkakuluista samoin edellytyksin.

Matkakuluihin sisältyvät myös kulut mahdollisista paikkavarauksista ja matkatavaroiden kuljetuksesta sekä tarvittaessa välttämättömät hotellikulut.

2.   Korvaus suoritetaan käyttäen perusteena tavanomaista lyhintä ja edullisinta reittiä rautateitse ensimmäisessä luokassa asemapaikan ja palvelukseenotto- tai lähtöpaikkakunnan välillä.

Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu matka on pidempi kuin 500 kilometriä ja kun tavanomaiseen reittiin sisältyy merimatka, asianomaisella henkilöllä on matkaliput esittämällä oikeus saada korvaus lentomatkakuluista liikemiesluokan tai sitä vastaavan luokan mukaisesti. Jos matkaan käytetään jotakin muuta kuin edellä tarkoitettua kulkuneuvoa, korvaus suoritetaan junalipun hinnan perusteella, lukuun ottamatta makuuvaunupaikkaa. Jos korvausta ei voida laskea tällä perusteella, korvauksen laskutapa vahvistetaan nimittävän viranomaisen tekemällä erityisellä päätöksellä.

3.   Virkamiehen lähtöpaikkakunta määritetään hänen tullessaan palvelukseen ottaen huomioon hänen palvelukseenottopaikkakuntansa tai se paikka, johon hänellä on luontaiset siteet. Tätä määritystä voidaan myöhemmin tarkistaa nimittävän viranomaisen erityisellä päätöksellä sinä aikana, jolloin henkilö on palveluksessa, tai hänen lähtiessään palveluksesta. Asianomaisen ollessa palveluksessa tämä päätös voidaan tehdä ainoastaan poikkeuksellisesti ja sen jälkeen kun kyseinen henkilö on esittänyt asianmukaiset todisteet hakemuksensa perusteeksi.”

3

Kyseisten 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 8 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Virkamiehellä on oikeus saada vuosittain omalta osaltaan, ja jos hänellä on oikeus kotitalouslisään, puolisonsa ja 2 artiklassa tarkoitettujen huollettavinaan olevien henkilöiden osalta kiinteämääräinen korvaus matkakuluista asemapaikasta 7 artiklassa määritellylle lähtöpaikkakunnalle.

– –

2.   Kiinteämääräinen korvaus suoritetaan virkamiehen asemapaikan ja hänen palvelukseenottopaikkakuntansa tai lähtöpaikkakuntansa välisen matkan mukaan laskettavan kilometrikorvauksen perusteella; etäisyys lasketaan 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti.

Kilometrikorvaus on:

Edellä oleviin lisätään kiinteämääräinen lisäkorvaus seuraavasti:

– – –

– –

Nämä matkakulut korvataan kiinteämääräisenä maksuna, joka perustuu turistiluokkaa välittömästi ylemmän luokan lentomatkan kustannuksiin.”

4

Kyseisten 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 7 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”[Vuosilomaan] lisätään matkapäivät, joiden määrä lasketaan asemapaikan ja lomanviettopaikan välisen rautatiematkan mukaan seuraavasti:

50–250 kilometriä: yksi vuorokausi edestakaiseen matkaan,

251–600 kilometriä: kaksi vuorokautta edestakaiseen matkaan,

601–900 kilometriä: kolme vuorokautta edestakaiseen matkaan,

901–1 400 kilometriä: neljä vuorokautta edestakaiseen matkaan,

1 401–2 000 kilometriä: viisi vuorokautta edestakaiseen matkaan,

yli 2000 kilometriä: kuusi vuorokautta edestakaiseen matkaan.

Vuosiloman yhteydessä lomanviettopaikalla tarkoitetaan tässä artiklassa lähtöpaikkakuntaa.

Edellä olevia säännöksiä sovelletaan virkamiehiin, joiden asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueella. – –

– –”

5

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL L 287, s. 15) 1 artiklan 67 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Muutetaan liite VII seuraavasti:

– –

6

Asetuksen N:o 1023/2013 1 artiklan 65 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Muutetaan liite V seuraavasti:

– –

7

Asetuksen N:o 1023/2013 3 artiklan 2 kohdan mukaan näitä säännöksiä sovelletaan 1.1.2014 alkaen.

8

Kantajan Huynh Duong Vi Nguyenin lähtöpaikkakunnaksi oli palvelukseenottohetkellä vahvistettu New York (Yhdysvallat). Koska hän oli Belgian kansalainen ja koska hänen asemapaikkansa oli Bryssel (Belgia), hän ei täyttänyt 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä ulkomaankorvauksen myöntämistä koskevia edellytyksiä. Hän ei myöskään täyttänyt samojen henkilöstösääntöjen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä tämän korvauksen myöntämistä koskevia edellytyksiä. Kun otettiin huomioon hänen kansalaisuutensa ja asemapaikkansa, hän ei myöskään ollut oikeutettu 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn maastamuuttokorvaukseen. Sitä vastoin hän oli oikeutettu 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 8 artiklassa säädettyyn korvaukseen matkakuluista asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle, sekä samojen henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 7 artiklassa säädettyihin matkapäiviin. Näin ollen hän sai palveluksen aloittamispäivästä eli 1.6.2009 alkaen vuosittain 4835,53 euroa matkakuluina itselleen, puolisolleen ja heidän lapselleen, ja hänelle myönnettiin kuusi päivää ylimääräistä lomaa matkapäivinä.

9

Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen 8.1.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.

10

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti esittivät 26.3.2014 ja 27.3.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamillaan asiakirjoilla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.

11

Kantaja esitti 12.5.2014 huomautuksensa neuvoston ja parlamentin tekemistä väitteistä.

12

Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin

13

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

14

Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

15

Euroopan komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.4.2014 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen parlamentin ja neuvoston vaatimuksia.

16

Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 114 artiklan 1 kohdan nojalla asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan käsittely jatkuu suullisena, jollei unionin yleinen tuomioistuin toisin päätä. Työjärjestyksen 111 artiklassa todetaan lisäksi, että jos unionin yleinen tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen ratkaisemaan kannetta tai jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi täysin perusteeton, unionin yleinen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

17

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa nyt käsiteltävässä asiassa riittävästi selvitystä asiakirja-aineistosta ja päättää, ettei suullista käsittelyä ole syytä aloittaa.

18

Kantaja, joka on AST II-tehtäväryhmän virkamies neuvoston Viestintä- ja avoimuuspääosaston ”Tiedostusvälineet ja viestintä” ‑yksikössä, vaatii nyt käsiteltävällä kanteellaan yhtäältä asetuksen N:o 1023/2013 1 artiklan 65 kohdan b alakohdan ja saman asetuksen 1 artiklan 67 kohdan d alakohdan (jäljempänä riidanalaiset säännökset) kumoamista siltä osin kuin näissä säännöksissä sidotaan vuotuista matkaa koskevia kuluja koskevat korvaukset ja tätä matkaa koskevat matkapäivät ulkomaankorvauksen tai maastamuuttokorvauksen myöntämiseen, ja toisaalta vahingonkorvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joka hänelle on aiheutunut riidanalaisten säännösten antamisesta.

19

Kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen kanneperuste koskee työntekijöiden tietojen saamista ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, sellaisena kuin tästä oikeudesta on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklassa, loukkaamista, toinen kanneperuste saavutettujen oikeuksien periaatteen, ”ajallista soveltamista koskevan oikeuden” alalla sovellettavien periaatteiden ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, kolmas kanneperuste perustellun luottamuksen loukkaamista, neljäs kanneperuste yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja viides kanneperuste suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

20

Vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että on olemassa syy-yhteys riidanalaisten säännösten ja kantajalle aiheutuneen sen aineellisen vahingon välillä, joka johtuu matkakuluja koskevien korvausten ja matkapäivien menettämisestä kantajan jäljellä olevien palvelusvuosien osalta hänen eläkkeelle siirtymiseen asti. Lisäksi kantaja väittää, että matkakuluja koskevien korvausten ja matkapäivien menettäminen on aiheuttanut hänelle henkistä kärsimystä, koska hänen on vaikeaa pitää yllä tunnesiteitä lähtöpaikkakuntaansa.

21

Parlamentti ja neuvosto katsovat kumpikin, että kumoamisvaatimus ja vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta.

22

Parlamentti ja neuvosto riitauttavat kantajan asiavaltuuden. Parlamentti väittää lisäksi, että kantajalta puuttuu joka tapauksessa oikeussuojan tarve uusien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 1 kohtaan nähden.

23

Asiavaltuudesta neuvosto väittää, että riidanalaiset säännökset eivät koske kantajaa suoraan, koska vain nimittävän viranomaisen yksittäisillä päätöksillä, joita voivat olla esimerkiksi palkkalaskelma, josta on poistettu matkakulut, tai yksittäinen päätös matkapäivinä myönnettyjen lomapäivien lukumäärästä, muutetaan selvästi kantajan oikeudellista asemaa ja vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta kantajaan nähden.

24

Lisäksi parlamentti ja neuvosto katsovat, että riidanalaiset säännökset eivät myöskään koske kantajaa erikseen. Ne väittävät, että riidanalaiset säännökset ovat luonteeltaan yleisiä ja että niitä on näin ollen tarkoitus soveltaa kaikkiin virkamiehiin, jotka ovat nyt tai tulevaisuudessa objektiivisesti katsoen samassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa asemassa kuin kantaja.

25

Tästä on huomautettava, että asetus N:o 1023/2013 on annettu SEUT 336 artiklan perusteella tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Näin ollen on todettava, että riidanalaiset säännökset kuuluvat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin yleisesti sovellettaviin toimiin, joista luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaa kumoamiskanteen sillä edellytyksellä, että toimi koskee häntä suoraan ja erikseen (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 56–60 kohta).

26

Näin ollen on tutkittava, täyttääkö kantaja edellytykset, joiden mukaan riidanalaisten säännösten on koskettava häntä suoraan ja erikseen, nyt käsiteltävässä asiassa.

27

Tästä on huomautettava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt täyttävät edellytyksen, jonka mukaan riidanalaisen toimen on koskettava niitä erikseen, ainoastaan, jos riidanalainen toimi vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, Kok., EU:C:1963:17; tuomio 29.4.2004, Italia v. komissio, C‑298/00 P, Kok., EU:C:2004:240, 36 kohta; tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, Kok., EU:C:2011:368, 52 kohta ja edellä 25 kohdassa mainittu tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, EU:C:2013:625, 72 kohta).

28

Kantaja väittää, että edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa kahdella tavalla. Kantaja nimittäin katsoo, että tämä erikseen koskeminen voidaan perustaa perusoikeuskirjan 27 artiklan mukaiseen jokaisen virkamiehen oikeuteen osallistua henkilöstösääntöjen muuttamista koskevaan menettelyyn ja häntä koskeviin riidanalaisten säännösten vaikutuksiin eli matkakuluja koskevien korvausten ja matkapäivien välittömään ja varmaan menetykseen.

29

Lisäksi kantaja väittää, että se, että toimen ei katsota koskevan häntä erikseen nyt käsiteltävässä asiassa, velvoittaa kantajan turvautumaan henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyyn oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn voidakseen nostaa nimittävän viranomaisen tekemistä yksittäisistä täytäntöönpanopäätöksistä SEUT 270 artiklan nojalla kanteen. Tämä loukkaa kuitenkin kantajan mukaan hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

30

Nämä väitteet on kuitenkin hylättävä.

31

Kantajan väitteestä, jonka mukaan jokaisella virkamiehellä on perusoikeuskirjan 27 artiklan nojalla oikeus osallistua menettelyihin, on huomautettava, että se, että henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa Euroopan unionin toimen antamiseen, on kyseisen toimen osalta tämän henkilön yksilöivä seikka vain silloin, kun sovellettavassa unionin lainsäädännössä myönnetään tälle tiettyjä menettelyllisiä takeita. On kuitenkin niin, että mikäli ei ole annettu nimenomaisia päinvastaisia säännöksiä, yleisesti sovellettavien toimien valmistelumenettely tai nämä toimet itsessään eivät edellytä unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, nojalla kyseessä olevien henkilöiden osallistumista näiden toimien antamiseen, koska niiden poliittisten tahojen, jotka antavat nämä toimet, oletetaan edustavan näiden henkilöiden etuja (tuomio 2.3.2010, Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, T‑16/04, Kok., EU:T:2010:54, 119 kohta).

32

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että minkäänlaisista unionin toimielinten henkilöstöön kuuluvien yksilöllisistä menettelyllisistä oikeuksista ei ole määrätty tai säädetty SEUT 336 artiklassa, jonka perusteella riidanalaiset säännökset on annettu, eikä henkilöstösääntöjen 10 artiklassa eikä edes perusoikeuskirjan 27 artiklassa.

33

Tästä on todettava, että vaikka perusoikeuskirjan 27 artiklassa määrättyä työntekijöiden oikeutta saada tietoja ja tulla kuulluksi sekä perusoikeuskirjan 28 artiklan mukaista neuvotteluoikeutta ja oikeutta työtaistelutoimiin voidaan soveltaa unionin toimielinten ja niiden henkilöstön välisiin suhteisiin, mikä käy ilmi tuomiosta 19.9.2013, uudelleenkäsittely komissio v. Strack (C‑579/12 RX‑II, Kok., EU:C:2013:570), niiden soveltaminen on rajoitettu unionin oikeuden mukaisiin tapauksiin ja siinä määrättyihin edellytyksiin näiden määräysten mukaisesti.

34

Näin ollen unionin virkamiesten osalta 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen 10 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädettiin, että virkamiehiä kuultiin henkilöstösääntökomitean, joka oli sekakomitea ja johon kuului yhtä monta unionin toimielinten edustajaa ja kyseisten toimielinten henkilöstökomiteoiden edustajaa, välityksellä kaikista komission tekemistä henkilöstösääntöjen muutosehdotuksista. Lisäksi samojen sääntöjen 10 b artiklan toisessa kohdassa säädettiin, että edustavia ammattijärjestöjä ja ammattialajärjestöjä voitiin kuulla 10 artiklassa tarkoitetuista komission ehdotuksista.

35

Näissä 31.12.2013 saakka sovellettavissa henkilöstösäännöissä ei sitä vastoin säädetty minkäänlaisesta virkamiesten yksilöllisestä oikeudesta osallistua henkilöstösääntöjen tarkistamismenettelyyn.

36

Kantajan väite, jonka mukaan ammattijärjestöjen osallistumisoikeutta ei käsiteltävässä tapauksessa ole noudatettu, on ensinnäkin vain pelkkä toteamus, jonka tueksi kantaja ei esitä mitään todisteita, ja se on lisäksi tehoton, koska ammattijärjestöjen menettelyllisten oikeuksien väitetyllä loukkaamisella henkilöstösääntöjen tarkistamismenettelyssä ei missään tapauksessa ole vaikutusta kantajan menettelyllisen oikeuden olemassaoloon.

37

Tästä seuraa, että kantaja ei voi vedota perusoikeuskirjan 27 ja 28 artiklaan väittäessään, että riidanalaiset säännökset koskevat häntä erikseen.

38

Kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaiset säännökset koskevat häntä erikseen siitä syystä, että niillä on varma ja välitön vaikutus hänen oikeudelliseen asemaansa, on todettava, kuten parlamentti ja neuvosto ovat perustellusti katsoneet, että tämä väite ei koske näyttöä siitä, että toimi koskee kantajaa erikseen, vaan sitä, että se koskee häntä suoraan.

39

Kantaja on kuitenkin täsmentänyt oikeudenkäyntiväitteitä koskevissa huomautuksissaan, että se, että toimi koski häntä erikseen, seurasi siitä seikasta, että kantaja kuuluu rajattuun henkilöryhmään, joka koostuu 30 virkamiehestä, joihin nähden riidanalaiset säännökset vaikuttavat varmasti ja välittömästi epäämällä heiltä saavutetun oikeuden eli oikeuden matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin. Nämä virkamiehet ovat kantajan mukaan nimittäin ainoat henkilöt, joille on tähän asti myönnetty matkakuluja koskevat korvaukset ja matkapäivät ilman, että heille olisi samaan aikaan myönnetty ulkomaankorvaus tai maastamuuttokorvaus. Koska riidanalaisissa säännöksissä sidotaan nykyään nämä oikeudet ulkomaankorvauksen tai maastamuuttokorvauksen myöntämiseen, niiden seurauksena rajatulta henkilöryhmältä evätään saavutettu oikeus. Kantajan mukaan kukaan muu kuin tähän ryhmään kuuluva henkilö ei voi tulevaisuudessa joutua oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vastaavanlaiseen tilanteeseen, koska 1.1.2014 alkaen palvelukseen otetuilla virkamiehillä ei enää voi olla oikeutta näihin etuuksiin, ellei heillä ole oikeutta ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen.

40

Tästä on huomautettava, että kun riidanalainen toimi vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen tekoajankohtana tämän ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, kyseisen toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä (ks. tuomio 23.4.2009, Sahlstedt ym. v. komissio, C‑362/06 P, Kok., EU:C:2009:243, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Lisäksi oikeuskäytännön perusteella on mahdollista katsoa, että toimi koskee henkilöä erikseen sen vuoksi, että hän kuuluu taloudellisten toimijoiden rajoitettuun ryhmään, silloin, kun toimella muutetaan kyseisen henkilön ennen toimen toteuttamista hankkimia oikeuksia (ks. määräys 17.2.2009, Galileo Lebensmittel v. komissio, C‑483/07 P, Kok., EU:C:2009:95, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että kantaja ei ole täsmentänyt oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta eikä niiden virkamiesten henkilöllisyyttä, jotka kantajan mukaan ovat hänen kanssaan vastaavanlaisessa tilanteessa. Kantaja on vain todennut olevansa valmis esittämään lisätietoja, mikäli unionin yleinen tuomioistuin katsoo tämän tarpeelliseksi, ja kehottanut unionin yleistä tuomioistuinta kääntymään tältä osin parlamentin ja neuvoston puoleen.

43

On kuitenkin kantajan asiana osoittaa yleisesti sovellettavaa ja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyä toimea koskevan kanteen yhteydessä, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, että kantaja täyttää SEUT 263 artiklan mukaisen edellytyksen, jonka mukaan toimi koskee häntä erikseen.

44

Koska kantaja väittää kuuluvansa rajattuun ryhmään, johon kuuluvat virkamiehet ovat hänen kanssaan oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vastaavanlaisessa tilanteessa, on kantajan asiana esittää tästä näyttöä.

45

Lisäksi on niin, että vaikka kävisi ilmi, että kantaja kuuluu todellakin sellaisten virkamiesten rajattuun ryhmään, joilta riidanalaisten säännösten johdosta evätään oikeus matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin, minkä neuvosto näyttää implisiittisesti myöntävän, on kuitenkin todettava, että tämä seikka ei johdu saavutettujen oikeuksien poistamisesta yksinomaan näiltä virkamiehiltä.

46

Toisin kuin kantaja nimittäin väittää, ei ole ollut olemassa saavutettua oikeutta matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin yksinomaan sellaisille virkamiehille, joille ei ole myönnetty ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta. Kuten 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä V olevasta 7 artiklasta ja samojen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevasta 8 artiklasta käy ilmi, oikeus matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin riippumatta ulkomaankorvauksesta tai maastamuuttokorvauksesta oli itse asiassa kaikille unionin virkamiehille kuuluva oikeus.

47

Parlamentin ja neuvoston päätös sitoa näiden etuuksien saaminen riidanalaisilla säännöksillä ulkomaankorvauksen tai maastamuuttokorvauksen myöntämiseen johtaa siihen, että kantajalta viedään nämä oikeudet sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen vuoksi, jossa kantaja, kuten muitakin virkamiehiä, on tällä hetkellä. Ei ole sitä paitsi poissuljettua, toisin kuin kantaja väittää, että muitakin virkamiehiä saattaa tulevaisuudessa olla vastaavanlaisessa tilanteessa kuin hän. Tämä voi esimerkiksi tapahtua virkamiehelle, joka menettää ulkomaankorvauksensa sen vuoksi, että hänen uusi asemapaikkansa on jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, eikä hän tämän vuoksi täytä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 2 kohdan mukaisia edellytyksiä maastamuuttokorvauksen saamiseksi. Näin ollen hänelle ei myönnettäisi matkakuluja koskevia korvauksia eikä matkapäiviä.

48

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että se, että riidanalaista toimenpidettä toteutettaessa on mahdollista määritellä jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että toimenpiteen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, siltä osin kuin on selvää, että toimenpidettä sovelletaan asianomaisessa toimessa objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (ks. edellä 31 kohdassa mainittu tuomio Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, EU:T:2010:54, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Tästä seuraa, että riidanalaiset säännökset eivät koske kantajaa erikseen.

50

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, jonka mukaan sen vuoksi, että kieltäydyttäisiin katsomasta, että riidanalaiset säännökset koskevat kantajaa erikseen nyt käsiteltävässä asiassa, kantajan olisi pakko turvautua henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyyn oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn, mikä loukkaa kantajan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

51

Kantajan väite perustuu lähtökohtaan, jonka parlamentti ja neuvosto ovat riitauttaneet ja jonka mukaan kantajan vuoden 2014 heinäkuuta koskeva palkkalaskelma tai matkapäivinä myönnettyjä lomapäiviä koskeva laskelma neuvoston lomienhallinnointijärjestelmässä eivät ole kantajalle vastaisia toimia, joten hän voi henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa vasta samojen sääntöjen 90 artiklassa säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn päätyttyä.

52

On kuitenkin huomautettava yhtäältä, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole saatettu kannetta sellaisten neuvoston mahdollisten päätösten kumoamiseksi, joilla implisiittisesti tai nimenomaisesti pannaan täytäntöön henkilöstösääntöjen V liitteessä oleva 7 artikla ja VII liitteessä oleva 8 artikla kantajaan nähden, vaan kyseisiä henkilöstösääntöjä muuttavia säännöksiä koskeva kumoamiskanne. Sen selvittäminen, koskevatko riidanalaiset säännökset kantajaa erikseen ja onko tämä kanne näin ollen otettava tutkittavaksi, ei kuitenkaan voi riippua nimittävän viranomaisen tekemiä kantajaa koskevia yksittäisiä päätöksiä koskevan mahdollisen kanteen tutkittavaksi ottamisesta; näitä päätöksiä ei missään tapauksessa ollut vielä tehty nyt käsiteltävän kanteen nostamispäivänä.

53

Toisaalta on huomautettava myös, että SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 1 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 91 artiklan mukaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena unionin ja sen henkilöstön väliset riidat SEUT 270 artiklan nojalla. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei voi virkamiehen henkilöstösääntöjen säännöksestä SEUT 263 artiklan nojalla nostamaa kumoamiskannetta käsitellessään ratkaista saman virkamiehen nostaman palkkalaskelmaa tai lomapäiviä koskevaa laskelmaa koskevan kanteen tutkittavaksi ottamista, koska tämä viimeksi mainittu kanne kuuluu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan.

54

Näin ollen sellaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksillä, jonka kantaja nostaa nimittävän viranomaisen yksittäisistä päätöksistä, joilla pannaan täytäntöön riidanalaiset säännökset, ei ole merkitystä nyt käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen tutkimisen kannalta, eivätkä ne näin ollen muuta sitä seikkaa, että säännökset eivät nyt käsiteltävässä asiassa koske kantajaa erikseen.

55

Koska edellytykset, jotka koskevat sitä, että toimi, jonka kumoamista on vaadittu, koskee henkilöä suoraan ja erikseen, ovat kumulatiivisia, seuraa tästä se, että – ilman että on tarpeen tutkita sitä, koskevatko riidanalaiset säännökset nyt käsiteltävässä asiassa kantajaa suoraan – kantaja ei ole osoittanut asiavaltuuttaan kanteen nostamiseksi näistä säännöksistä.

56

Näin ollen kantajan vaatimus riidanalaisten säännösten kumoamisesta on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, eikä ole tarpeen tutkia kantajan asiavaltuutta asetuksen N:o 1023/2013 1 artiklan 65 kohdan b alakohdan ja 67 kohdan d alakohdan osalta.

57

Aluksi on todettava, että vaikka kantaja on neuvoston virkamies, hänen vahingonkorvausvaatimuksensa eivät kohdistu neuvostoon toimielimenä, johon virkamies kuuluu, vaan parlamenttiin ja neuvostoon asetuksen N:o 1023/2013 laatijoina, mikä on kantajan mukaan syynä vahinkoon, jonka hän väittää kärsineensä.

58

Lisäksi on todettava, että kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimustensa tueksi SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan eikä SEUT 270 artiklaan.

59

Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo olevansa toimivaltainen lausumaan kantajan vahingonkorvausvaatimuksista.

60

Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen elintensä lainvastaisesta toiminnasta edellyttää seuraavien kumulatiivisten edellytysten täyttymistä: toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 29.9.1982, Oleifici Mediterranei v. ETY, 26/81, Kok., EU:C:1982:318, 16 kohta ja tuomio 14.12.2005, Beamglow v. parlamentti ym., T-383/00, Kok., EU:T:2005:453, 95 kohta).

61

Jos yksi näistä kolmesta sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytyksestä jää täyttymättä, korvausvaatimukset on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia kahden muun edellytyksen täyttymistä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.1994, KYDEP v. neuvosto ja komissio, C-146/91, Kok., EU:C:1994:329, 81 kohta ja tuomio 20.2.2002, Förde-Reederei v. neuvosto ja komissio, T-170/00, Kok., EU:T:2002:34, 37 kohta). Unionin tuomioistuimien ei tarvitse myöskään tutkia näitä edellytyksiä tietyssä käsittelyjärjestyksessä (tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, Kok., EU:C:1999:402, 13 kohta).

62

Edellytyksestä, joka koskee syy-yhteyttä toiminnan ja väitetyn vahingon välillä, on todettava, että oikeuskäytännön mukaan kyseisen toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on oltava varma ja välitön syy-yhteys, joka kantajan on näytettävä toteen. Lisäksi väitetyn vahingon on johduttava riittävän välittömästi moititusta toiminnasta ja moititun toiminnan on oltava kyseisen vahingon ratkaiseva syy (ks. määräys 4.6.2012, Azienda Agricola Bracesco v. komissio, T‑440/09, EU:T:2012:269, 37 ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan väitteistä käy ilmi, että kantajan mukaan asetuksen N:o 1023/2013, jonka lainvastaisuuteen kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksessaan, säännökset ovat syy sekä aineelliseen että aineettomaan vahinkoon, jonka kantaja väittää hänelle aiheutuneen.

64

On kuitenkin todettava, että ei ole olemassa välitöntä ja varmaa yhteyttä näiden säännösten ja väitettyjen vahinkojen välillä, koska viimeksi mainitut voivat mahdollisesti johtua ainoastaan toimielimen, jonka alaisuuteen kantaja kuuluu, eli neuvoston, päätöksestä, jolla kantajalle on myönnetty vähemmän lomapäiviä matkapäivinä kuin mitä hänelle myönnettiin 31.12.20113 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen nojalla ja jolla on kieltäydytty vuotuista matkaa koskevien kulujen korvaamisesta hänelle kyseisten säännösten nojalla.

65

Näin ollen edellytys, joka koskee syy-yhteyttä parlamentin ja neuvoston riidanalaisen toimen laatijoina toteuttaman toiminnan ja väitetyn vahingon välillä, ei selvästikään täyty.

66

Tästä seuraa, että kantajan vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä selvästi perusteettomina.

67

Näin ollen kanne on osittain jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylättävä selvästi perusteettomana.

68

Näissä olosuhteissa lausunnon antaminen väliintulohakemuksesta, jonka komissio on tehnyt 16.4.2014 tukeakseen parlamentin ja neuvoston vaatimuksia, raukeaa.

69

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista kuluistaan ja korvaamaan parlamentin ja neuvoston oikeudenkäyntikulut, koska nämä ovat sitä vaatineet.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on määrännyt seuraavaa: