16.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 56/24

—

ottamaan kumoamiskanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan 24.9.2014 tehdyn komission päätöksen Ares (2014) 3142109 siltä osin kuin siinä evätään kantajalta täysi oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin lukuun ottamatta asiakirjojen sisältämiä muutettuja henkilökohtaisia tietoja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, koska se ei selittänyt asiakirjakohtaisesti, mitä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaista poikkeusta se sovelsi ja minkä tosiseikkojen ja arviointien perusteella. Koska komissio nojautui samoihin yleisperusteluihin eri kieltäytymisperusteiden (tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon sekä päätöksentekomenettelyn suoja) tueksi, se jätti esittämättä perusteet sille, miksi pyydettyjen asiakirjojen esittämisellä olisi loukattu kutakin näistä intresseistä erityisesti ja tosiasiallisesti. Riidanalaisessa päätöksessä ei myöskään selitetä, vedottiinko kussakin kieltäytymisessä ”tuomioistuinkäsittelyyn” vai ”oikeudelliseen neuvonantoon”.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa, koska se ei osoittanut, kuinka kunkin asiakirjan esittämisellä olisi erityisesti ja tosiasiallisesti loukattu ”oikeudellisen neuvonannon” tai ”tuomioistuinkäsittelyn” suojaa. Oikeuskäytännössä on hylätty kaikki komission abstraktit perustelut, jotka koskevat ”oikeudellisen neuvonannon” suojaa, eikä komissio ole esittänyt mitään konkreettista selitysti sille, miksi tässä asiassa sillä, että pyydettyihin asiakirjoihin olisi annettu täysi oikeus tutustua, olisi erityisesti ja tosiasiallisesti loukattu oikeudellisen neuvonannon suojaa. Komissio ei ole myöskään selittänyt ”tuomioistuinkäsittelyn” osalta konkreettisesti, miksi asiakirjojen esittämisellä olisi loukattu ”tuomioistuinkäsittelyn” suojaa.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan molempia alakohtia, koska se ei selittänyt, kuinka asiakirjojen esittämisellä erityisesti ja tosiasiallisesti loukattaisiin ”päätöksentekomenettelyn” suojaa. Asetuksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan suhteen komissio ei yksilöinyt ”päätöksentekomenettelyä”, jonka voitaisiin katsoa olevan edelleen vireillä, eikä osoittanut, kuinka asiakirjojen esittämisellä voitaisiin erityisesti ja tosiasiallisesti loukata sen päätöksentekomenettelyä. Mainitun 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan osalta kantaja väittää, että komissio ei osoittanut, että pyydetyt asiakirjat olivat kyseisessä alakohdassa tarkoitettuja ”mielipiteitä”, eikä varsinkaan sitä, että asiakirjojen esittämiseen liittyvällä vaaralla voitaisiin loukata päätöksentekomenettelyä erityisesti ja tosiasiallisesti kyseisessä alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.