9.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/57

Valitus, jonka Eric Vanhalewyn on tehnyt 5.12.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-101/13, Osorio ym. v. EUH, 25.9.2014 antamasta tuomiosta

(Asia T-792/14 P)

(2015/C 046/73)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Eric Vanhalewyn (Grand Baie, Mauritius) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Muu osapuoli: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-87/12 (Osorio v. EUH) 25.9.2014 antaman tuomion

—

ratkaisee asian uusien säännösten perusteella ja

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksesta käy ilmi, että valittaja vaatii virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-101/13, Osorio ym. vastaan EUH, 25.9.2014 antaman tuomion kumoamista.

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin katsoi yhtäältä, että se, että EUH jätti antamatta Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä X olevan 10 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset (jäljempänä yleiset täytäntöönpanosäännökset), oli perusteltua, koska EUH:ssa oli tämän säännöksen soveltamisen osalta vielä meneillään siirtymäjakso ja toisaalta, että kantaja voi tehokkaasti vedota yleisten täytäntöönpanosäännösten toteuttamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin vain jos hän osoittaa, että nimittävä viranomainen sovelsi tätä säännöstä mielivaltaisesti.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu virkamiestuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen, kun se katsoi, että EUH oli pätevästi perustellut riidanalaista päätöstä, vaikka syitä, joiden vuoksi nimittävä viranomainen poikkesi henkilöstökomitean kielteisestä lausunnosta, ei esitetty.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu virkamiestuomioistuimen tekemään oikeudelliseen virheeseen, kun se katsoi, että nimittävä viranomainen saattoi yleisten täytäntöönpanosäännösten puuttuessa ottaa huomioon muita tekijöitä kuin ne, joista on säädetty henkilöstösäännöissä työntekijöiden Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevien asemapaikkojen elinolosuhteiden vaikeusasteen mittaamista varten.