—

kumoamaan päätöksen Philipsin osalta

—

toissijaisesti kumoamaan Philipsille päätöksessä määrätyn sakon tai alentamaan sen määrää ja

—

joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, koska komissio ei näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että Philipsin yhteydenotoissa oli kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, koska komissio totesi, että kilpailusääntöjen rikkominen kattoi sirukortit kaikkia käyttötarkoituksia varten eikä rajoittunut SIM-kortteihin.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, koska komissio ei näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että Philips osallistui monenväliseen kartelliin yhdessä Infineonin, Renesasin ja Samsungin kanssa ja osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen ja huolellisuusvelvoitteen noudattamatta jättämiseen, koska komissio ei käsitellyt asiaa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, koska komissio ei sen menettelyssä omaksuman käyttäytymisensä seurauksena näyttänyt väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/2003 (1) 27 artiklan, asetuksen N:o 773/2004 (2) 11 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomiseen sekä Philipsin puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska komissio ei tuonut esiin tärkeitä Philipsin puolesta puhuvia seikkoja.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan rikkomiseen, koska komissio ei saanut määrätä seuraamuksia väitetystä toiminnasta siltä osin kuin se tapahtui 3.9.2004 edeltävänä aikana.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen rikkomiseen, koska komissio vahvisti virheellisesti merkityksellisen myynnin arvon.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska komissio sovelsi suhteetonta vakavuutta osoittavaa kerrointa.