Kanne 13.11.2014 – Infineon Technologies v. komissio

(Asia T-758/14)

(2015/C 107/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Infineon Technologies AG (Neubiberg, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Brinker, U. Soltész ja P. Linsmeier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan asiassa AT.39574 – Smart Card Chips 3.9.2014 annetun Euroopan komission päätöksen (joka annettiin kantajalle tiedoksi 5.9.2014), erityisesti 1 artiklan a alakohdan, 2 artiklan a alakohdan ja 4 artiklan toisen kohdan

—	toissijaisesti alentamaan Infineon Technologies AG:lle päätöksen 2 artiklan a alakohdan nojalla määrätyn sakon määrää huomattavasti ja

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan asiassa AT.39574 – Smart Card Chips 3.9.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 6250 final kumoamista.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi etenkin siten, että se ei ole antanut uutta väitetiedoksiantoa. Kantaja väittää, että

—	komissio ei ole esittänyt todisteita tavalla, joka olisi mahdollistanut sen, että kantaja saa tiedon siitä, mihin toimintaan sen väitetään syyllistyneen, ja pystyy tehokkaasti puolustautumaan

—

komissio on loukannut Infineonin menettelyllisiä oikeuksia siten, että se on esittänyt avaintodisteita hyvin myöhäisessä vaiheessa, minkä seurauksena Infineon ei ole pystynyt puolustautumaan kattavassa väitetiedoksiantoon annettavassa vastauksessa ja siltä on evätty mahdollisuus kumota sitä vastaan esitetyt todisteet suullisessa käsittelyssä, ja

—	joitakin niistä asiakirjoista, joihin komissio on perustanut päätöksensä, ei ole annettu tiedoksi Infineonille eikä niihin voida vedota sitä vastaan.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja Infineonin puolustautumisoikeuksia siten, että se on soveltanut ”nopeutettua menettelyä”.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että Infineonin yhteydenpito sen kilpailijoiden kanssa, johon päätöksessä on viitattu, ei ole ollut SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaista. Kantaja väittää, että

—	todisteet, joihin komissio on tukeutunut, eivät ole vakuuttavia ja ne eivät näin ollen riitä osoittamaan päätöksessä kuvailtujen tosiseikkojen paikkansapitävyyttä siten, että siitä ei jää järkevää epäilystä (in dubio pro reo), ja

—	komission kuvailemat tosiseikat eivät merkitse ”tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta”, kuten komissio on väittänyt.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt ilmeisen virheen, kun se on soveltanut käsitettä ”yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen”, koska ensinnäkin Infineon oli vastuussa ainoastaan seitsemästä kahdenvälisestä yhteydenotosta (yhteensä 41 yhteydenotosta), toiseksi se ei ollut tietoinen niistä ja lopuksi se ei ole voinut myöskään kohtuudella ennakoida muiden osapuolten kahdenvälisiä yhteydenottoja.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt ilmeisiä virheitä laskiessaan sakkoa siten, että se ei ole sulkenut sellaista myyntiä ”myynnin arvon” (joka on sakon laskennan perusta) ulkopuolelle, johon kilpailusääntöjen rikkominen ei ole selvästikään vaikuttanut.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut omia sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivojaan ja loukannut suhteellisuusperiaatetta etenkin siten, että se on vahvistanut kaikille osapuolille saman ”vakavuusprosentin”.