1.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 431/42

Kanne 13.10.2014 – Belgia v. komissio

(Asia T-721/14)

(2014/C 431/66)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: L. Van den Broeck ja M. Jacobs, avustajinaan asianajajat P. Vlaemminck ja B. Van Vooren)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan periaatteista kuluttajien ja sähköisten rahapelipalvelujen pelaajien suojelemiseksi sekä alaikäisten sähköisen rahapelaamisen estämiseksi 14.7.2014 annetun komission suosituksen 2014/478/EU

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEU 5 artiklassa määrätyn annetun toimivallan periaatteen loukkaamiseen jättämällä viittaamatta sellaiseen perussopimusten mukaiseen aineelliseen oikeusperustaan, jossa komissiolle annettaisiin toimivalta kanteen kohteena olevan toimenpiteen toteuttamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu annetun toimivallan periaatteen loukkaamiseen, koska perussopimuksissa ei anneta komissiolle toimivaltaa oikeussääntöjen antamiseen uhkapelejä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen ja SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaisen toimielinten välisen tasapainon periaatteen loukkaamiseen, koska komissio on sivuuttanut neuvoston 10.12.2010 antamat päätelmät ”Uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevat puitteet Euroopan unionin jäsenvaltioissa” (asiakirja 16884/10).

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamiseen suhteessa jäsenvaltioihin.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEU 13 artiklan 2 kohdan sekä SEUT 288 ja SEUT 289 artiklan rikkomiseen, koska kanteen kohteena oleva toimenpide on tosiasialliselta luonteeltaan peitelty direktiivi. Kantajan mukaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklaa on rikottu, koska komissio ei noudata lainsäädäntömenettelyä pyrkiessään rajoittamaan perusoikeuskirjan 11 artiklaan sisältyvää sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.