20.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 372/20

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 470/2014 (1) siltä osin kuin sitä sovelletaan Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd:iin

—

velvoittamaan komission ja komissiota mahdollisesti tukevat väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio arvioi tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ilmeisen virheellisesti katsoessaan, että kantajan tuotantokustannukset ja taloudellinen tilanne ovat huomattavan vääristyneitä aikaisemman ei-markkinatalouteen perustuvan taloudellisen järjestelmän johdosta, millä rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmatta luetelmakohtaa.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen eikä esittänyt päätelmiensä tueksi riittävää näyttöä siltä osin kuin se vähensi kantajan vientihinnoista myyntiedustajan palkkion, jonka määrä vastaa katetta, jonka kantajaan liityksissä oleva hongkongilainen yhtiö veloittaa siltä, esittämättä riittävää näyttöä siitä, että mainittu kantajaan liityksissä oleva yhtiö todella toimi palkkioperusteisena myyntiedustajana, mikä on vastoin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio ei laskenut kantajan vientihintoja niiden hintojen mukaan, jotka tosiasiallisesti maksettiin tai veloitettiin tuotteista myytäessä niitä Euroopan unioniin, eikä myöskään sen hinnan mukaan, jolla viety tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa itsenäiselle ostajalle Euroopan unionissa, mikä on vastoin perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohtaa.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio ei esittänyt olennaisia tosiseikkoja ja todisteita, joiden perusteella olisi voitu ymmärtää, kuinka se oli laskenut kantajan polkumyynti- ja tappiomarginaalin, mikä on vastoin perusasetuksen 41 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa.