7.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 212/36

—

kumoamaan Euroopan komission päätöksen Nro Ref. Ares(2014) 321920 (Nro SG.B.4/RH/rc-sg.dsg2.b.4(2014) 285433), jonka pääsihteeri teki 10.2.2014 asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevien sääntöjen 4 artiklan nojalla Eva Monardin tehtyä asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitetun uudistetun hakemuksen saada tutustua asiakirjoihin (GESTDEM 4641/2011)

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, että komissiolla oli velvollisuus antaa kantajalle oikeus tutustua asiakirjoihin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 ja 298 artiklan, asiakirjoihin tutustumista koskevan perusoikeuden, SEU 6 artiklan 1 kohdan ja 7.12.2000 tehdyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan, sellaisena kuin se on muutettuna Strasbourgissa 12.12.2007 (perusoikeuskirja) 42 artiklan, niitä yhdessä tulkittuina, sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (asetus N:o 1049/2001) 2 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämä vahvistetaan myös asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan a contrario -soveltamisella. Koska komissio ei ole toiminut näin vaan on (virheellisesti) vedonnut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyihin poikkeuksiin, se on soveltanut virheellisesti merkityksellisiä säännöksiä ja määräyksiä sekä syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön. Komissio ei ole myöskään soveltanut asianmukaisesti 4 artiklan 6 kohtaa ja 4 artiklan 7 kohtaa, ja on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön mainittujen säännösten osalta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan komission on rikkonut SEU 1 artiklaa, SEUT 15 ja 298 artiklaa, asiakirjoihin tutustumista koskevaa perusoikeutta, SEU 6 artiklan 1 kohtaa ja perusoikeuskirjan 42 artiklaa sekä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, koska se ei ole käsitellyt viipymättä kantajan uudistettua hakemusta ja koska se on jatkanut uudistetun hakemuksen vastaamiselle varattua määräaikaa tapauksessa, joka ei ollut poikkeuksellinen. Näin toimiessaan komissio on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön ja soveltanut virheellisesti merkityksellisiä säännöksiä, koska se on tarpeettomasti viivyttänyt kantajan uudistettua hakemusta koskevan päätöksen antamista.