7.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 102/38

Kanne 4.2.2014 – PT Musim Mas v. neuvosto

(Asia T-80/14)

2014/C 102/60

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PT Perindustrian dan Perdagangan Musim Semi Mas (PT Musim Mas) (Medan, Indonesia) (edustajat: asianajaja J. García-Gallardo Gil-Fournier, solicitor C. Humpe ja asianajaja A. Verdegay Mena)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin neuvoston on rikkonut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51) i) 1 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 3 kohtaa ja ii) loukannut hyvän hallinnon periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta, kun se on määrännyt kantajalle asetettujen väliaikaisten polkumyyntitullien lopullisesta kantamisesta, koska

—

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 1 artiklan 1 kohdan perusteella kantajan kaltaisille viejille, joiden tuotteiden viennin ei katsota tapahtuneen polkumyynnillä, ei voida määrätä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Väliaikaisten polkumyyntitullien kantajalle asettamisella tai varsinkaan niiden kantamiseen määräämisellä ei näin ollen ole oikeudellista perustaa

—

neuvosto rikkoi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 7 artiklan 2 kohtaa määräämällä kantajalle väliaikaisen 2,8 %.n polkumyyntitullin – jolla ylitettiin sen asianmukainen polkumyyntimarginaali – ja kantamalla sen lopullisesti.

—

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 9 artiklan 3 kohdassa kielletään se, että komissio asettaa väliaikaisia tulleja, kun väliaikainen polkumyyntimarginaali on alle 2 %. Neuvosto rikkoi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 9 artiklan 3 kohtaa määräämällä kantajalle asetettujen väliaikaisten tullien lopullisesta kantamisesta

—

kun otetaan huomioon Euroopan komission tekemät virheet kantajan väliaikaisen polkumyyntimarginaalin laskemisessa, neuvoston olisi pitänyt katsoa, ettei komissio tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia asian kannalta merkityksellisiä näkökohtia. Tämä laiminlyönti merkitsee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

—

on katsottava, että neuvoston toimet sen kantaessa lopullisesti kantajalta virheellisesti määrätyt väliaikaiset tullit ovat suhteettomia neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 tavoitteeseen nähden, minkä vuoksi niillä loukataan suhteellisuusperiaatetta

—

kun neuvosto vaati, että kantajan virheellisesti lasketut väliaikaiset polkumyyntitullit kannetaan lopullisesti muttei velvoittanut P.T. Cilandra Perkasaa maksamaan väliaikaisia polkumyyntitulleja, se kohteli eri tavalla kahta yritystä, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa. Kantaja väittää, että neuvosto loukkasi tämän vuoksi syrjintäkiellon periaatetta

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 20 artiklan 2 kohtaa, 2 artiklan 5 kohtaa, 2 artiklan 8 kohtaa ja 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa on rikottu, koska Euroopan unionin neuvosto

—

ei neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 20 artiklan 2 kohdan vastaisesti ilmaissut olennaisia tosiseikkoja, jotka liittyivät ”erityisen markkinatilanteen” väitettyyn olemassaoloon

—

oikaisi kantajan tuotantokustannuksia ”erityisen markkinatilanteen” väitetyn olemassaolon vuoksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan yhteydessä

—

ei tarkastellut sitä, että kantaja käytti Palm Fatty -tisleitä raaka-aineena

—

ei tarkastellut kaksinkertaisen laskennan lisää osana kantajan vientihintaa ja rikkoi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 8 kohtaa

—

ei tarkastellut kantajaa ja siihen etuyhteydessä olevia yhtiöitä yhtenä taloudellisena yksikkönä ja rikkoi näin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa.