22.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 52/51

Kanne 6.1.2014 — Simet v. komissio

(Asia T-15/14)

2014/C 52/100

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Simet SpA (Rossano Calabro, Italia) (edustajat: asianajaja A. Clarizia ja asianajaja P. Clarizia)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 2.10.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 6251 final, joka koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklassa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 62 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltamista asiassa — Valtiontuki SA.33.037 (2012/C) — Italia — Korvaus Simet SpA:lle julkisen liikenteen palveluista vuosina 1987–2003

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella riitautetaan 2.10.2013 tehty komission päätös C(2013) 6251 final, jossa todetaan, että Consiglio di Staton tuomiolla Simetin hyväksi määrätyt ja kansallisten viranomaisten ilmoittamat korvausmaksut ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, eikä niitä ollut vapautettu ennakkoilmoitusvelvollisuudesta asetuksen (ETY) N:o 1191/69 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

Simet korostaa, että kansallisen tuomioistuimen ratkaisema riita koski sille siitä aiheutuneen vahingon korvaamista, että Italian infrastruktuuri- ja liikenneministeriön (MIT) tekemä päätös kantajan vuosina 1987–2003 suorittamista alueiden välisistä julkisista tieliikennepalveluista oli lainvastainen.

Kanteensa tueksi kantaja esittää seuraavaa:

1)

Kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella MIT säänteli Simetin liiketoimintaa Consiglio di Staton tutkimana ajanjaksona, oli yhteensopimaton sellaisen asetuksen N:o (ETY) 1191/69 kanssa, jossa kielletään siihen asetuksella (ETY) N:o 1893/91 tehtyjen muutosten jälkeen jäsenvaltioita asettamasta Simetin tavoin alueiden välisiä linja-autoliikennepalveluita tarjoaville yrityksille minkäänlaisia julkisen palvelun velvoitteita.

2)

Toisin kuin komissio väittää, Simetille on asetettu julkisen palvelun velvoitteita, koska alueiden välisiä linja-autoliikennepalveluita varten MIT:n hallinnollisten konsessioiden muodossa myöntämissä luvissa ei jätetty Simetille Italian oikeuden vaatimusten mukaisesti minkäänlaista valtaa päättää itse liiketoimintansa järjestämisestä vaan liiketoiminta määräytyi suoraan hallinnon määräysten mukaisesti.

3)

Periaatteita, jotka koskevat unionin oikeuden loukkaamisen seurauksena yksityisille aiheutuneiden vahinkojen korvaamista ja joiden mukaan jäsenvaltion viranomaiset ovat silloin, jos ne tekevät hallinnollisen toimivaltansa puitteissa unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevan päätöksen, velvollisia korvaamaan vahingon sen päätöksen, josta lainvastaisuus johtuu, adressaateille, on loukattu.

4)

Joka tapauksessa Simetille ei ole myönnetty minkäänlaista valtiontukea, koska menettelyssä, jossa käytettiin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 vahvistettuja kriteereitä määritettäessä kantajalle siitä vahingonkorvauksena myönnettyjä korvausmääriä, että se oli suorittanut vuosina 1987–2003 sille asetetun julkisen palvelun velvoitteen johdosta tieliikenteen liikennepalveluita, suljetaan pois riski Simetille maksettavasta liian suuresta korvauksesta. Korvausmäärät vastaavat nimittäin ainoastaan yhtiölle siitä aiheutuvia lisäkustannuksia, että se noudatti tätä sille lainvastaisella tavalla asetettua velvoitetta.