Asia T‑587/14

Crosfield Italia Srl

vastaan

Euroopan kemikaalivirasto

”REACH — Aineen rekisteröinnistä perittävä maksu — Mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä maksunalennus — Virhe yrityksen kokoa koskevassa ilmoituksessa — Suositus 2003/361/EY — Päätös hallinnollisen maksun määräämisestä — Perusteluvelvollisuus”

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.9.2016

1. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Kanne Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) päätöksestä, jolla rekisteröinnin hakijalta evättiin pienille yrityksille tarkoitettu maksunalennus – Tutkittavaksi ottaminen – Samanaikainen muutoksenhaku viraston valituslautakunnassa – Vaikutuksettomuus

   (SEUT 263 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohta, 91 artiklan 1 kohta ja 94 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohta)

2. Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Tutkimatta jättäminen

   (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 48 artiklan 2 kohta)

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (SEUT 296 artikla)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) suoritettavat maksut – Pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä maksunalennus – Päätös maksualennuksen epäämisestä ja hallinnollisen maksun määräämisestä – Perusteluvelvollisuus – Laajuus – Laiminlyönti

   (SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006; komission suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta ja 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta)

1.  Unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia kumoamiskanne Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) päätöksestä, joka on tehty kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista (REACH) annettuun asetukseen N:o 1907/2006 perustuvista ECHA:lle suoritettavista maksuista annetun asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan nojalla ja jossa todetaan, että se, joka hakee asetuksen N:o 1907/2006 nojalla aineiden rekisteröintiä, ei täytä edellytyksiä saadakseen kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa pienille yrityksille säädetyn maksunalennuksen, ja jolla sille määrätään hallinnollinen maksu.

   Asetuksen N:o 1907/2006 94 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että muutosta voidaan hakea unionin yleisessä tuomioistuimessa tai unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan mukaisesti valituslautakunnan tekemään päätökseen, tai niissä tapauksissa, joissa valituslautakunnassa ei voida hakea muutosta, ainoastaan ECHAn tekemään päätökseen. Tämän osalta mainitun asetuksen 91 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valituslautakunnalta voidaan hakea muutosta ECHAn päätöksiin, jotka on tehty asetuksen N:o 1907/2006 9 artiklan, 20 artiklan, 27 artiklan 6 kohdan, 30 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 51 artiklan nojalla. Kyseiset säännökset koskevat päätöksiä, jotka eivät liity pienten yritysten suoritettaviksi kyseessä olevan asetuksen 6 artiklan 4 kohdan nojalla tuleviin maksuihin. Sillä, että kantaja on valittanut samasta päätöksestä myös ECHAn valituslautakuntaan, ei ole tältä osin merkitystä.

   (ks. 18–23 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25–27 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 31 kohta)

4.  Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) päätös, jolla todetaan, ettei aineiden rekisteröintiä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen N:o 1907/2006 perusteella hakeva yritys täytä pienille yrityksille kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn maksunalennuksen saamisen edellytyksiä, ja jolla sille määrätään hallinnollinen maksu, ei mahdollista kyseiselle yritykselle päätöksen perusteluihin tutustumista eikä tästä syystä täytä SEUT 296 artiklan mukaisia perusteluvaatimuksia, kun siinä otetaan huomioon asianomaisen yrityksen sidosyrityksen omistusyhteysyritykseen sidoksissa olevan toisen yrityksen tiedot. Ensinnäkään tällainen tilanne ei nimittäin kuulu mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun suosituksen 2003/61 liitteessä tarkoitettuihin tilanteisiin. On nimittäin niin, että kun mainitussa liitteessä mainitaan sellaisten yritysten tietojen huomioon ottaminen, jotka eivät välittömästi edellä tai seuraa asianomaista yritystä tuotantoketjussa, siinä tarkoitetaan ainoastaan asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten sidosyrityksiä (suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta) ja asianomaisen yrityksen sidosyritysten omistusyhteysyrityksiä (suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta).

   Toiseksi on mainittava, että jos ei ole osoitettu, että asianomainen yritys on toisen yrityksen omistusoikeusyritys, ECHAn päätökseen liitetyssä selvityksessä ei voida päätellä tätä ilman muita selityksiä.

   Sama koskee sitä, jos ECHA ei anna asianomaiselle yritykselle hallinnollisessa menettelyssä mitään ilmoitusta siitä, mitä oikeusperustaa toisen yrityksen tietojen käyttämiseen sovelletaan.

   (ks. 40–44 kohta)