EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

19 päivänä toukokuuta 2015

Markus Brune

vastaan

Euroopan komissio

”Henkilöstö — Avoin kilpailu EPSO/AD/26/05 — Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen — Virkamiestuomioistuimen suorittama kumoaminen — SEUT 266 artikla — Uuden suullisen kokeen järjestäminen — Hakijan kieltäytyminen osallistumasta kokeeseen — Uusi päätös jättää hakija merkitsemättä varallaololuetteloon — Kumoamiskanne — Hylkääminen — Virkamiestuomioistuimen tuomion pysyttäminen muutoksenhaussa — Myöhempi vahingonkorvausvaatimus — Kohtuullisen ajan noudattaminen”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Markus Brune vaatii lähinnä Euroopan komissiota korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, jota on hänen mukaansa aiheutunut siitä, että hän on menettänyt mahdollisuutensa tulla otetuksi palvelukseen ja työskennellä Euroopan unionin virkamiehenä, koska Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO), joka toimii komission nimissä, on lainvastaisesti kieltäytynyt merkitsemästä häntä kilpailun EPSO/AD/26/05 varallaololuetteloon, siten kuin virkamiestuomioistuin totesi 29.9.2010 antamassaan tuomiossa Brune v. komissio (F‑5/08, EU:F:2010:111, jäljempänä Brune I -tuomio).

Ratkaisu:

Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan Brunelle ajalla 6.3.2007–4.2.2011 aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 4000 euroa 17.4.2013 alkaen laskettavine viivästyskorkoineen, jotka ovat suuruudeltaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten kyseessä olevalle ajanjaksolle vahvistaman koron mukaisia korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Brunen oikeudenkäyntikuluista. Brune vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

  1. Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu korvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

    (SEUT 270 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

  2. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Sellaisen riidanalaisen toimen kumoaminen, joka ei takaa asianmukaista korvausta aineellisesta vahingosta – Korvaus menetetystä mahdollisuudesta tulla otetuksi palvelukseen – Arviointiperusteet

    (SEUT 340 artikla)

  3. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen lainvastaisen toimen kumoaminen – Henkinen kärsimys, joka on lainvastaisuudesta erillinen seikka ja joka ei voi tulla kokonaan korvatuksi kumoamisella

    (SEUT 340 artikla)

  1.  Perussäännön 91 artiklaan ja SEUT 270 artiklaan perustuvissa riita-asioissa on virkamiesten ja toimihenkilöiden mutta myös kilpailuihin osallistuvien hakijoiden tehtävänä saattaa toimielimen käsiteltäväksi kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä, jona he ovat saaneet tiedon tilanteesta, jota valitus koskee, kaikki vaatimukset, joiden mukaan heidän pitäisi saada unionilta korvausta sen toimista johtuvasta vahingosta.

    Vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kuhunkin asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella siten, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet.

    Vaikka viiden vuoden vanhentumisaika, josta säädetään unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta, ei ole suoraan sovellettavissa eikä voi olla jäykkä ja kiinteä takaraja, jonka alittuessa kaikki vaatimukset olisi tutkittava riippumatta siitä, miten pitkään asianosaiselta on kulunut siihen, että hän on saattanut vaatimuksensa hallinnon käsiteltäväksi, ja asiaan liittyvistä olosuhteista, se on kuitenkin otettava tässä yhteydessä huomioon vertailukohtana.

    (ks. 43–45 kohta)

    Viittaukset:

    Unionin tuomioistuin: uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX-II, EU:C:2013:134, 28 kohta)

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Eagle ym. v. komissio (T‑144/02, EU:T:2004:290, 65 ja 66 kohta)

    Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Marcuccio v. komissio (T‑450/10 P, EU:T:2011:399, 29 kohta)

    Virkamiestuomioistuin: tuomio Tsarnavas v. komissio (F‑125/05, EU:F:2007:18, 69, 70 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja määräys Marcuccio v. komissio (F‑91/09, EU:F:2010:87, 35 kohta)

  2.  Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu, riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei ole sellaisenaan asianmukainen eikä riittävä korvaus aiheutuneesta vahingosta silloin kun väitetty vahinko on aineellista vahinkoa. Jotta tällaiseen aineelliseen vahinkoon voitaisiin vedota, edellytetään kuitenkin sitä, että kantaja osoittaa, että tämä vahinko on ollut tosiasiallinen ja varma.

    Jos väitetty vahinko koskee menetettyä mahdollisuutta läpäistä kilpailu ja tulla sen jälkeen nimitetyksi unionin virkamieheksi kilpailun perusteella, menetetyn mahdollisuuden on oltava varma ja korjaamaton.

    Se, että asianomaisen nimi on merkitty varallaololuettelossa tai tämän luettelon erityisen ansioituneeseen ryhmään, ei anna myöskään varmaa oikeutta tulla nimitetyksi virkamieheksi. Valintalautakunnan päätös varallaololuettelon vahvistamisesta ei näet anna kilpailun läpäisseille hakijoille oikeutta tulla nimitetyksi vaan ainoastaan alustavan mahdollisuuden tulla nimitetyksi. Lisäksi alustava mahdollisuus tulla otetuksi palvelukseen muuttuu mahdollisuudeksi tulla otetuksi palvelukseen vasta siitä päivästä lähtien, jona toimi, johon kilpailun läpäissyt hakija voidaan kohtuudella ajatella tulevan valituksi, tulee täytettäväksi.

    (ks. 76–78 kohta)

    Viittaukset:

    Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio komissio v. Girardot (C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 54 kohta)

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Gooch v. komissio (T‑197/99, EU:T:2000:282, 71 kohta) ja tuomio Centeno Mediavilla ym. v. komissio (T‑58/05, EU:T:2007:218, 52 kohta)

    Virkamiestuomioistuin: tuomio AA v. komissio (F‑101/09, EU:F:2011:133, 44 ja 85 kohta); tuomio CC v. parlamentti (F‑9/12, EU:F:2013:116, 114–116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio De Bruin v. parlamentti (F‑15/14, EU:F:2014:236, 53 kohta)

  3.  Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, mutta tilanne ei ole tällainen, jos kantaja osoittaa, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erillään kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korvata tällä kumoamisella.

    Tässä yhteydessä silloin, kun kaikkia avoimen kilpailun tuloksia ei ole kumottu, hallinnon on mahdotonta palauttaa olosuhteita, joissa kilpailu olisi pitänyt järjestää, jotta taattaisiin kaikkien hakijoiden yhdenvertainen kohtelu ja arvioinnin objektiivisuus. Näin ollen uuden henkilökohtaisen suullisen kokeen järjestäminen ei välttämättä sellaisenaan ole omiaan korvaamaan varmaa henkistä kärsimystä, jota kantajalle on aiheutunut siitä, että hänellä ei ole alun perin ollut mahdollisuutta suorittaa suullista koetta henkilösäännöissä vahvistetuissa sääntöjenmukaisissa olosuhteissa.

    (ks. 80–82 kohta)

    Viittaukset:

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Girardot v. komissio (T‑10/02, EU:T:2006:148, 131 kohta) ja tuomio Michail v. komissio (T‑49/08 P, EU:T:2009:456, 88 kohta)


Henkilöstöasian tiivistelmä

Henkilöstöasian tiivistelmä

Tiivistelmä

1. Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu korvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

(SEUT 270 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Sellaisen riidanalaisen toimen kumoaminen, joka ei takaa asianmukaista korvausta aineellisesta vahingosta – Korvaus menetetystä mahdollisuudesta tulla otetuksi palvelukseen – Arviointiperusteet

(SEUT 340 artikla)

3. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen lainvastaisen toimen kumoaminen – Henkinen kärsimys, joka on lainvastaisuudesta erillinen seikka ja joka ei voi tulla kokonaan korvatuksi kumoamisella

(SEUT 340 artikla)

1. Perussäännön 91 artiklaan ja SEUT 270 artiklaan perustuvissa riita-asioissa on virkamiesten ja toimihenkilöiden mutta myös kilpailuihin osallistuvien hakijoiden tehtävänä saattaa toimielimen käsiteltäväksi kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä, jona he ovat saaneet tiedon tilanteesta, jota valitus koskee, kaikki vaatimukset, joiden mukaan heidän pitäisi saada unionilta korvausta sen toimista johtuvasta vahingosta.

Vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kuhunkin asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella siten, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet.

Vaikka viiden vuoden vanhentumisaika, josta säädetään unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta, ei ole suoraan sovellettavissa eikä voi olla jäykkä ja kiinteä takaraja, jonka alittuessa kaikki vaatimukset olisi tutkittava riippumatta siitä, miten pitkään asianosaiselta on kulunut siihen, että hän on saattanut vaatimuksensa hallinnon käsiteltäväksi, ja asiaan liittyvistä olosuhteista, se on kuitenkin otettava tässä yhteydessä huomioon vertailukohtana.

(ks. 43–45 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX-II, EU:C:2013:134, 28 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Eagle ym. v. komissio (T‑144/02, EU:T:2004:290, 65 ja 66 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Marcuccio v. komissio (T‑450/10 P, EU:T:2011:399, 29 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Tsarnavas v. komissio (F‑125/05, EU:F:2007:18, 69, 70 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja määräys Marcuccio v. komissio (F‑91/09, EU:F:2010:87, 35 kohta)

2. Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu, riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei ole sellaisenaan asianmukainen eikä riittävä korvaus aiheutuneesta vahingosta silloin kun väitetty vahinko on aineellista vahinkoa. Jotta tällaiseen aineelliseen vahinkoon voitaisiin vedota, edellytetään kuitenkin sitä, että kantaja osoittaa, että tämä vahinko on ollut tosiasiallinen ja varma.

Jos väitetty vahinko koskee menetettyä mahdollisuutta läpäistä kilpailu ja tulla sen jälkeen nimitetyksi unionin virkamieheksi kilpailun perusteella, menetetyn mahdollisuuden on oltava varma ja korjaamaton.

Se, että asianomaisen nimi on merkitty varallaololuettelossa tai tämän luettelon erityisen ansioituneeseen ryhmään, ei anna myöskään varmaa oikeutta tulla nimitetyksi virkamieheksi. Valintalautakunnan päätös varallaololuettelon vahvistamisesta ei näet anna kilpailun läpäisseille hakijoille oikeutta tulla nimitetyksi vaan ainoastaan alustavan mahdollisuuden tulla nimitetyksi. Lisäksi alustava mahdollisuus tulla otetuksi palvelukseen muuttuu mahdollisuudeksi tulla otetuksi palvelukseen vasta siitä päivästä lähtien, jona toimi, johon kilpailun läpäissyt hakija voidaan kohtuudella ajatella tulevan valituksi, tulee täytettäväksi.

(ks. 76–78 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio komissio v. Girardot (C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 54 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Gooch v. komissio (T‑197/99, EU:T:2000:282, 71 kohta) ja tuomio Centeno Mediavilla ym. v. komissio (T‑58/05, EU:T:2007:218, 52 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio AA v. komissio (F‑101/09, EU:F:2011:133, 44 ja 85 kohta); tuomio CC v. parlamentti (F‑9/12, EU:F:2013:116, 114–116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio De Bruin v. parlamentti (F‑15/14, EU:F:2014:236, 53 kohta)

3. Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, mutta tilanne ei ole tällainen, jos kantaja osoittaa, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erillään kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korvata tällä kumoamisella.

Tässä yhteydessä silloin, kun kaikkia avoimen kilpailun tuloksia ei ole kumottu, hallinnon on mahdotonta palauttaa olosuhteita, joissa kilpailu olisi pitänyt järjestää, jotta taattaisiin kaikkien hakijoiden yhdenvertainen kohtelu ja arvioinnin objektiivisuus. Näin ollen uuden henkilökohtaisen suullisen kokeen järjestäminen ei välttämättä sellaisenaan ole omiaan korvaamaan varmaa henkistä kärsimystä, jota kantajalle on aiheutunut siitä, että hänellä ei ole alun perin ollut mahdollisuutta suorittaa suullista koetta henkilösäännöissä vahvistetuissa sääntöjenmukaisissa olosuhteissa.

(ks. 80–82 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Girardot v. komissio (T‑10/02, EU:T:2006:148, 131 kohta) ja tuomio Michail v. komissio (T‑49/08 P, EU:T:2009:456, 88 kohta)