13.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 118/13

1)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (1) (jäljempänä direktiivi 93/13) tulkittava siten, että palvelu, jolla taataan kulutusluoton takaisinmaksu vähittäiserissä ja jonka kohteena on kuluttajan suorittamien luoton vähittäiserien periminen käteismaksuna, on palvelun pääasiallinen kohde kulutusluotossa, vai onko kyseessä erillisen sopimuksen pääasiallinen kohde?

2)

Onko kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annettua direktiiviä 87/102/ETY (2), sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY (3), tulkittava siten, että todellinen vuosikorko sisältää myös palkkion luottoerien tai luoton osan perimisestä käteismaksuna, jos palkkion suuruus ylittää huomattavasti tämän liitännäispalvelun välttämättömät kustannukset, ja onko kyseisen direktiivin 14 artiklaa tulkittava siten, että todelliseen vuosikorkoon liittyviä säännöksiä kierretään, jos liitännäispalvelusta perittävän palkkion suuruus ylittää huomattavasti sen kustannukset eikä se sisälly todelliseen vuosikorkoon?

3)

Onko [direktiiviä 93/13] tulkittava siten, että jotta täytettäisiin liitännäispalvelun, josta maksetaan hallinnointikuluja, läpinäkyvyyttä koskeva vaatimus (jos kyseessä on tosiasiallisesti liitännäispalvelu eikä itse luotosta maksettava hinta/palkkio), riittää, että kyseisen hallinnointipalvelun hinta (hallinnointikulut) on selvä ja ymmärrettävä, vaikka kyseistä palvelua vastaavan suorituksen kohdetta ei ole yksilöity?

4)

Onko [direktiivin 93/13] 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jo pelkästään se, että hallinnointikulut sisältyvät todellista vuosikorkoa koskevaan laskelmaan, merkitsee sitä, että kyseessä on luoton hinta/palkkio, ja estääkö tämä direktiivissä tarkoitetun niitä koskevan tuomioistuinten harjoittaman valvonnan?

5)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan siten, että sen hallinnointipalvelun kohde, josta on maksettava hallinnointikuluja, on riittävän läpinäkyvä, onko tällaisessa tapauksessa hallinnointipalvelu kaikkine hallinnollisine suorituksineen, joita se saattaa sisältää, kulutusluoton pääasiallinen kohde?

6)

Onko [direktiivin 93/13] 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kyseistä direktiiviä sovellettaessa luoton hintaan/palkkioon sisältyvät paitsi korot myös velkojan perimät kulut (jotka on mainittu sopimuksessa, yleisissä sopimusehdoissa tai hinnastossa), ja onko siis katsottava, että nämä kulut, jotka ovat mahdollisesti osa luoton hintaa/palkkiota, eivät voi olla valvonnan kohteena siltä osin kuin kyseessä on niiden oikeasuhteisuus siihen palveluun nähden, josta niitä on maksettava?