24.11.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

C 421/25

Valitus, jonka Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg i. L. on tehnyt 25.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-309/12, Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg v. Euroopan komissio, 16.7.2014 antamasta tuomiosta

(Asia C-447/14 P)

2014/C 421/35

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg i. L. (edustaja: Rechtsanwältin A. Kerkmann)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saria Bio-Industries AG & Co. KG, SecAnim GmbH ja Knochen-und-Fett-Union GmbH (KFU)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio (T-309/12) (1) ja siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että sillä on kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi itse ratkaista asian lopullisesti, kumoamaan valtiontuesta SA.25051 (C 19/2010) (ex NN 23/2010), jota Saksa on myöntänyt yhdistykselle Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg, 25.4.2012 annetun komission päätöksen C(2012) 2557 final ja velvoittamaan komission korvaamaan kaikki muutoksenhakumenettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen sekä päättämään oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat valitusperusteet:

Unionin yleinen tuomioistuin luokitteli epidemiareservin rahoittamisen valittajan jäsenten vuotuisilla maksuilla virheellisesti valtiontueksi, kun se katsoi, että valittajaa on pidettävä toiminta-alueensa epidemiareservikapasiteetin ylläpitäjänä toimimisen perusteella SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yrityksenä. Se katsoi kyllä aluksi perustellusti, että toiminnat, jotka liittyivät julkisen vallan käyttöön, eivät olleet luonteeltaan taloudellisia toimia, jotka oikeuttaisivat SEUT:ssa määrättyjen kilpailusääntöjen soveltamisen. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi myös perustellusti, että oli tarpeen tutkia kaikkia valittajan toimia erikseen sen selvittämiseksi, voiko kyse olla julkisen vallan käytöstä. Se päätyi kuitenkin virheellisesti siihen, että epidemiareservikapasiteetin ylläpitäminen ei liittynyt julkisen vallan käyttöön vaan oli taloudellista toimintaa, minkä vuoksi valittajaa oli kokonaisuudessaan pidettävä yrityksenä.

Todetessaan, että valittajalle ei aiheutunut mitään nettokustannuksia epidemiareservin ylläpitämisestä, unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi lisäksi tuomioiden perustelemista koskevan velvollisuuden. Se laiminlöi myös valittajan esittämien todisteiden, jotka osoittivat, että taloudellisen toiminnan ristiintukeminen maksujen kautta oli suljettu pois, tutkimisen.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, epidemiareservikapasiteetin ylläpitämisessä, mukaan lukien valittajan suorittama epidemiareservikapasiteetin organisointi ja rahoitus, on kyse yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta (YTTP). Näin ollen valituksenalaisella tuomiolla rikotaan SEUT 106 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 107 artiklan 1 kohtaa.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin rikkoi myös molemmilla toteamuksillaan, joiden mukaan valittaja sai etua, koska unionin tuomioistuimen tuomiossa Altmark (2) määritellyt kriteerit eivät täyttyneet, ja vuotuiset maksut, jotka käytettiin saastuneiden alueiden kunnostamiseen, olivat tukea, SEUT 107 artiklan 1 kohtaa.

Tämän lisäksi unionin yleinen tuomioistuin rikkoi toteamuksellaan, jonka mukaan valittaja ei voinut väittää, että SEUT 106 artiklan 2 kohtaa on rikottu, kyseenalaistamatta komission YTTP:tä koskevia unionin puitteita, SEUT 106 artiklan 2 kohtaa.

(1) EU:T:2014:676.

(2) Tuomio Altmark (C-280/00, EU:C:2003:415).