Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 19.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-52/12, Kreikka v. komissio, 16.7.2014 antamasta tuomiosta

(Asia C-431/14 P)

(2014/C 395/32)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: I. Chalkias ja A. Vasilopoulou)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	Käsiteltävä valitus on hyväksyttävä.

—	Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

—	Helleenien tasavallan kanne on hyväksyttävä jäljempänä tarkemmin esitetyin osin.

—	Euroopan unionin riidanalainen päätös on kumottava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste perustuu unionin oikeuden rikkomiseen eli olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen. Tarkemmin sanottuna valitusperusteen a osassa vedotaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut väärin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä valtion varoista ja valtion toteuttama eli se on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan sellaiseksi tukea saaneiden ja ELGA:ssa vakuutettuina olleiden maanviljelijöiden suorittamien pakollisten maksujen määrän, kun taas saman valitusperusteen b osassa vedotaan siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio annettiin olennaisia menettelymääräyksiä rikkoen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei ole tuomiossa tutkinut eikä erityisemmin perustellut sitä, miltä osin lainvastaiseksi katsottua valtiontukea saaneiden maanviljelijöiden maksuina suorittamat määrät toivat heille SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua perusteetonta etua eli etua, joka voi vääristää kilpailua; toisin sanoen määräystä on tulkittu ja sovellettu virheellisesti kyseisen väitteen hiljaisen hylkäämisen vuoksi.

Toisessa valitusperusteessa vedotaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin oikeutta sekä erityisesti tulkitsi ja sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa antaessaan valituksenalaisen tuomion, koska se katsoi, että vuoden 2009 korvausmaksut ovat tuensaajille annettu valikoiva taloudellinen etu, joka voi uhata vääristää kilpailua ja jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ilman, että se olisi ottanut huomioon poikkeuksellisia olosuhteita, jotka Kreikan taloudessa vallitsivat käsiteltävänä aikana ja vallitsevat edelleen.

Kolmannessa valitusperusteessa väitetään yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa virheellisesti, koska se rajasi kyseisen määräyksen soveltamisalan vuoden 2009 riidanalaisten maksujen osalta tilapäisiä yhteisön puitteita koskevan tiedoksiannon ehtoihin huolimatta niiden poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksesta, jotka Kreikan taloudessa vallitsivat ratkaisevana ajankohtana (kolmannen valitusperusteen a osa), ja toisaalta, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin siinä ei ole lainkaan tutkittu Helleenien tasavallan väitettä, että Euroopan unionin päätös on liioiteltu siltä osin kuin siinä määrätään vuoden 2011 joulukuun tuet perittäviksi takaisin (kolmannen valitusperusteen b osa).