24.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 421/20

1)

Siinä tapauksessa, että tilapäisten työntekijöiden, joiden työsopimukset päättyvät säännönmukaisesti määräajan täyttymisen vuoksi, katsotaan jäävän joukkovähentämisiä koskevan direktiivin 98/59 (1) soveltamisalan ja suojan ulkopuolelle sen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla (vireillä oleva asiassa C-392/13 esitetty ennakkoratkaisupyyntö), onko sitä vastoin kyseisen direktiivin tavoitteen kanssa yhdenmukaista se, että kyseiset työntekijät otetaan kuitenkin mukaan laskettaessa yrityksessä ”tavallisesti” olevien työntekijöiden määrää, jonka perusteella määritetään direktiivin 1 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu joukkovähentämismenettelyä koskeva numeerinen raja-arvo (10 prosenttia tai 30 työntekijää)?

2)

Direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu ”päättymisten” ja ”vähentämisten” rinnastamista koskeva sääntö edellyttää, että ”vähentämiset koskevat vähintään viittä työntekijää”. Onko kyseistä säännöstä tulkittava siten, että mainittu edellytys viittaa direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin työnantajan etukäteen toimeenpanemiin irtisanomisiin eikä vähentämiseen rinnastettavien työsopimusten päättymisten vähimmäismäärään, jotta tällainen rinnastaminen on mahdollista?

3)

Kattaako direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa määritelty käsite ”työsopimuksen päättyminen, joka tapahtuu työnantajan aloitteesta yhdestä tai useammasta syystä, ja joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin”, yrityksen kriisitilanteessa työnantajan ja työntekijän keskenään sopiman työsopimuksen päättymisen, joka, vaikka se tapahtuisi työntekijän aloitteesta, vastaa työnantajan mainitun kriisin johdosta tekemää aiempaa työehtojen muutosta ja josta maksetaan laittomasta irtisanomisesta maksettavaa korvausta vastaava korvaus?