13.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 361/2

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-602/11 27.2.2014 antaman tuomion;

—

vaihtoehtoisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen lopullisen tuomion antamista varten;

—

velvoittaa SMHV:n unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn vastaajana korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet ja muutoksenhaussa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1.

Unionin yleinen tuomioistuin ei osoittanut asianmukaisesti sitä, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä oli aito sekaannusvaara. Kahden tavaramerkin välillä olevan aidon sekaannusvaaran olemassaolon toteaminen asianmukaisesti ja objektiivisesti ei voi tapahtua pelkästään toteamalla, että kun otetaan huomioon kyseisten tavaramerkkien tarkoittamien tavaroiden samanlaisuus ja tavaramerkkien erittäin vähäinen ulkoasun samankaltaisuus sekä vähäinen lausuntatapaan perustuva samankaltaisuus (ja huolimatta niiden käsitteellisestä erilaisuudesta), ei voida sulkea pois sitä, että kohdeyleisöön kuuluva kuluttaja voi mieltää molempien tavaramerkkien tarkoittamien tavaroiden olevan peräisin samasta yrityksestä tai toisiinsa taloudellisessa yhteydessä olevista yrityksistä. ”Sekaannusvaara” ei tarkoita pelkkää sekaannuksen mahdollisuutta vaan todennäköisyyttä sekaannuksen ilmenemisestä. Sekaannusvaaraa ei voida olettaa pelkästään sen vuoksi, että kahden tavaramerkin välillä on tietynasteinen samankaltaisuus edes silloin, kun niiden tarkoittamat tavarat ovat samoja.

2.

Valituksenalaisessa tuomiossa sovellettiin virheellisesti yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa myös siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon merkkien käsitteellisen erilaisuuden vaikutusta ja painoarvoa sellaisten tavaramerkkien välistä sekaannusvaaraa koskevassa kokonaisarvioinnissa, jotka ovat ulkoasultaan erittäin vähäisessä määrin samankaltaisia ja lausuntatavaltaan vähäisessä määrin samankaltaisia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan haetun tavaramerkin käsitteellisen sisällön pitäisi riittää kumoamaan sen erittäin vähäisen ulkoasujen samankaltaisuuden ja vähäisen lausuntatapojen samankaltaisuuden vaikutus, joka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä vallitsee.

3.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa arvioidessaan kyseessä olevien tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran olemassaoloa ottamatta huomioon kaikkia sekaannusvaaran olemassaolon osoittamisen kannalta olennaisia olosuhteita. Konkreettisemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin sivuutti kyseisten menettelyjen taustalla olevan olennaisen tärkeän tosiseikan eli nyt esillä olevissa menettelyissä kyseessä oleviin tavaramerkkeihin sisältyvän sanan alkuperän, historian ja maantieteellisen merkityksen sekä symbolisen yhteyden kyseisten tavaramerkkien tarkoittamiin tavaroihin. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin otti tältä osin myös menettelyjen taustalla olevat tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon.