Asia C‑376/14 PPU

C

vastaan

M

(Supreme Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus (EY) N:o 2201/2003 — Luvaton palauttamatta jättäminen — Lapsen asuinpaikka”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.10.2014

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Lapsen palauttamispyyntö — Lapsen poisvieminen sellaisen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen tuomion mukaisesti, joka on tämän jälkeen kumottu tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikan vahvistetaan olevan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa — Lapsen palauttamispyyntöä käsittelevän tuomioistuimen velvollisuus tarkastaa lapsella välittömästi ennen väitetysti luvatonta palauttamatta jättämistä ollut asuinpaikka

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 11 alakohta ja 11 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Käsite lapsen ”asuinpaikka” — Arviointiperusteet — Lapsen poisvieminen sellaisen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen tuomion mukaisesti, joka on tämän jälkeen kumottu tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikan vahvistetaan olevan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa — Sen jäsenvaltion, johon lapsi on viety, tuomioistuimen, jossa lapsen palauttamispyyntö on pantu vireille, tekemä arviointi kaikista erityisistä tosiseikoista

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 11 alakohta, 8, 10 ja 11 artikla)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Lapsen poisvieminen sellaisen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen tuomion mukaisesti, joka on tämän jälkeen kumottu tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikan vahvistetaan olevan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa — Lapsi, jonka asuinpaikka oli mainitussa jäsenvaltiossa vielä välittömästi ennen hänen palauttamatta jättämistään — Päätös, jolla hylätään palauttamispyyntö, on tehtävä tämän kuitenkaan rajoittamatta toisessa jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen soveltamista

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 11 artikla)

1.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 11 alakohtaa ja 11 artiklaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa lapsi on viety pois sellaisen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen tuomion mukaisesti, joka on tämän jälkeen kumottu tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikaksi vahvistetaan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa asuvan vanhemman kotipaikka, sen jäsenvaltion, johon lapsi on viety, tuomioistuimen, jossa lapsen palauttamispyyntö on pantu vireille, on tarkastettava kaikkia kullekin yksittäistapaukselle erityisiä olosuhteita arvioimalla, oliko lapsen asuinpaikka vielä välittömästi ennen väitetysti luvatonta palauttamatta jättämistä tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. Tämän arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon se, että poisviemisen sallinut tuomio voitiin panna täytäntöön väliaikaisesti ja että siihen oli haettu muutosta.

   Asetuksen 2201/2003 2 artiklan 11 alakohdassa kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 yleissopimuksen 3 artiklan sanamuotoa hyvin paljon muistuttavalla tavalla vahvistetun luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä koskevan määritelmän mukaan näet lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä voidaan pitää asetuksessa tarkoitetulla tavalla luvattomana, jos se loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen ratkaisuun tai lakiin taikka sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä. Kyseisestä määritelmästä ilmenee, että mainitun asetuksen 2 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettu luvaton poisvieminen tai palauttamatta jättäminen edellyttää, että lapsen asuinpaikka oli tuomion antaneessa jäsenvaltiossa välittömästi ennen hänen poisviemistään tai palauttamatta jättämistään ja että kyseisen jäsenvaltion oikeuden nojalla myönnettyä oikeutta lapsen huoltoon on loukattu.

   Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan saman artiklan 2–8 kohtaa sovelletaan silloin, kun lapsen huoltoa koskevan oikeuden haltija hakee jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla ratkaisua saadakseen palautetuksi lapsen, joka on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon – tai jätetty palauttamatta muusta jäsenvaltiosta – ”kuin jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä”. Tästä voidaan päätellä, ettei näin ole silloin, kun lapsen asuinpaikka ei ollut tuomion antaneessa jäsenvaltiossa välittömästi ennen hänen poisviemistään tai palauttamatta jättämistään. Mainitun asetuksen 2 artiklan 11 alakohdasta sekä 11 artiklan 1 kohdasta ilmenee siis, että 11 artiklaa voidaan soveltaa lapsen palauttamispyynnön hyväksymiseksi ainoastaan, jos lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen väitetysti luvatonta palauttamatta jättämistä tuomion antaneessa jäsenvaltiossa.

   (ks. 46–49 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun asetuksen N:o 2201/2003 8 ja 10 artiklassa tarkoitetun ”asuinpaikan” käsitteen sisältö ja ulottuvuus on määritettävä erityisesti sen mainitun asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenevän tavoitteen perusteella, jonka mukaan asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate.

   Kansallisen tuomioistuimen asiana on lisäksi ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat. Tässä yhteydessä huomioon on otettava paitsi se, että lapsi on fyysisesti jossakin jäsenvaltiossa, myös muita tekijöitä, joista voi ilmetä, että kyseinen olinpaikka ei ole millään tavalla väliaikainen tai satunnainen, ja lapsen asuinpaikka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön.

   Tässä tarkoituksessa on erityisesti otettava huomioon perheen jäsenvaltioon muuttamisen ja sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, se, osaako lapsi kyseisen valtion kieltä, sekä lapsen perhesiteet ja sosiaaliset siteet kyseisessä valtiossa. Vanhempien tai jommankumman vanhemman tarkoitus asettua lapsen kanssa pysyvästi toiseen jäsenvaltioon, mistä ovat osoituksena tietyt ulkoiset seikat, kuten asunnon ostaminen tai vuokraaminen kyseisessä jäsenvaltiossa, voi olla osoitus lapsen asuinpaikan vaihtumisesta.

   Oleskelun kesto voi lisäksi olla vain indisio arvioitaessa kaikkia kullekin yksittäistapaukselle erityisiä tosiseikkoja.

   Asetuksen 2201/2003 2 artiklan 11 alakohdassa ja 11 artiklassa oleva käsite lapsen ”asuinpaikka” ei voi poiketa sisällöllisesti mainitun asetuksen 8 ja 10 artiklaan sisältyvästä ”asuinpaikan” käsitteestä. Sen jäsenvaltion, johon lapsi on viety, tuomioistuimen, jossa kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 yleissopimukseen ja asetuksen 2201/2003 11 artiklaan perustuva lapsen palauttamispyyntö on pantu vireille, on tarkastettava, oliko lapsen asuinpaikka tuomion antaneessa jäsenvaltiossa välittömästi ennen väitetysti luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat edellä esitettyjä arviointiperusteita noudattaen.

   Kun tutkitaan erityisesti niitä syitä, joiden vuoksi lapsi oleskelee jäsenvaltiossa, jonne hänet on viety, ja hänet sinne vieneen vanhemman tarkoitusta, on otettava huomioon se, että poisviemisen sallinut tuomioistuimen ratkaisu voitiin panna täytäntöön väliaikaisesti ja että siihen oli haettu muutosta. Kyseiset seikat eivät näet puolla sitä, että lapsen asuinpaikan todetaan vaihtuneen.

   Kun otetaan huomioon tarve suojella lapsen etua, näitä seikkoja on kaikkia erityisiä olosuhteita arvioitaessa punnittava suhteessa muihin sellaisiin tosiseikkoihin, jotka voivat osoittaa, että lapsi on poisviemisensä jälkeen integroitunut tietyllä tavalla sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön, ja joita ovat erityisesti kyseisen poisviemisen ja sen tuomioistuimen tuomion antamisen välillä kulunut aika, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomio on kumottu ja jolla lapsen asuinpaikaksi vahvistetaan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa asuvan vanhemman kotipaikka. Kyseisen tuomion antamisen jälkeen kulunutta aikaa ei sitä vastoin voida missään tapauksessa ottaa huomioon.

   (ks. tuomion 50–56 kohta)

3.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettua asetusta N:o 2201/2003 on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa lapsi on viety pois sellaisen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen tuomion mukaisesti, joka on tämän jälkeen kumottu tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikaksi vahvistetaan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa asuvan vanhemman kotipaikka, lapsen palauttamatta jättäminen kyseiseen jäsenvaltioon on tuon jälkimmäisen tuomion jälkeen luvatonta ja kyseisen asetuksen 11 artiklaa on sovellettava, jos katsotaan, että lapsen asuinpaikka oli vielä välittömästi ennen kyseistä palauttamatta jättämistä mainitussa jäsenvaltiossa.

   Jos sitä vastoin katsotaan, ettei lapsen asuinpaikka ollut kyseisenä ajankohtana enää tuomion antaneessa jäsenvaltiossa, mainittuun säännökseen perustuvan lapsen palauttamishakemuksen hylkäävä päätös tehdään sanotun kuitenkaan rajoittamatta saman asetuksen III luvussa vahvistettujen jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen soveltamista.

   Tässä yhteydessä se, että lapsen asuinpaikka on voinut muuttua ensimmäisen oikeusasteen antaman tuomion jälkeen muutoksenhakumenettelyn aikana ja että kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 yleissopimukseen ja edellä mainitun asetuksen 11 artiklaan perustuvaa lapsen palauttamispyyntöä käsittelevä tuomioistuin on tarvittaessa todennut kyseisen muutoksen, ei voi muodostaa sellaista seikkaa, johon vanhempi, jolla lapsi on lapsen huoltoa koskevan oikeuden vastaisesti, voisi vedota jatkaakseen hänen luvattomasta käyttäytymisestään aiheutunutta tosiasiallista tilannetta ja vastustaakseen sellaisen vanhempainvastuun käyttämisestä tuomion antaneessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa, joka voidaan panna siellä täytäntöön ja joka on annettu tiedoksi.

   Jos näet katsottaisiin, että kyseistä tosiasiallista tilannetta voitaisiin jatkaa ja tällaisen tuomion täytäntöönpano voitaisiin estää sen perusteella, että tällaista pyyntöä käsittelevä tuomioistuin toteaa lapsen asuinpaikan muuttuneen, tämä merkitsisi asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 2 jaksossa käyttöön otetun järjestelyn kiertämistä ja tekisi kyseisen järjestelyn merkityksettömäksi.

   Samoin valittamisella tällaisesta vanhempainvastuun käyttämisestä tuomion antaneessa jäsenvaltiossa annetusta tuomiosta ei voi olla vaikutusta kyseisen tuomion täytäntöön panemiseen.

   (ks. 67–69 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)