Asia C‑264/14

Skatteverket

vastaan

David Hedqvist

(Högsta förvaltningsdomstolenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Direktiivi 2006/112/EY — 2 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 135 artiklan 1 kohdan d–f alakohta — Vastikkeelliset palvelujen suoritukset — Virtuaalisen bitcoin-valuutan vaihdosta perinteisiin valuuttoihin koostuvat liiketoimet — Vapautus arvonlisäverosta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 22.10.2015

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vastikkeellinen palvelujen suoritus — Käsite — Virtuaalisen bitcoin-valuutan vaihdosta perinteiseen valuuttaan koostuvat liiketoimet ovat vastikkeellisia palvelujen suorituksia

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan c alakohta, 14 ja 24 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Pankkipalveluja tai arvopapereita koskevat liiketoimet — Virtuaalisen bitcoin-valuutan vaihdosta perinteiseen valuuttaan koostuvat liiketoimet eivät kuulu vapautusten soveltamisalaan

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan d ja f alakohta)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Valuuttaa koskevat liiketoimet — Virtuaalisen bitcoin-valuutan vaihdosta perinteiseen valuuttaan koostuvat liiketoimet kuuluvat vapautusten soveltamisalaan

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan e alakohta)

4. Euroopan unionin oikeus — Tulkinta — Monikieliset säädöstekstit — Kieliversioiden eroavuudet — Kyseessä olevan säännöstön systematiikan ja tavoitteen huomioon ottaminen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan e alakohta)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava niin, että liiketoimia, jotka koostuvat perinteisten valuuttojen vaihdosta virtuaalisen bitcoin-valuutan yksiköihin ja toisinpäin ja jotka suoritetaan sellaista maksua vastaan, joka muodostuu tämän toimijan kyseisestä valuutasta maksaman ostohinnan ja sen asiakkailleen tarjoaman myyntihinnan välistä marginaalia vastaavasta määrästä, on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuina vastikkeellisina palvelujen suorituksina.

   Ensinnäkin on niin, että ns. kaksisuuntaisen vaihdannan järjestelmään kuuluvaa virtuaalista bitcoin-valuuttaa ei voida pitää direktiivin 2006/114 14 artiklassa tarkoitettuna aineellisena omaisuutena, kun otetaan huomioon se, ettei kyseisellä virtuaalisella valuutalla ole mitään muuta tarkoitusta kuin käyttö maksuvälineenä. Tästä seuraa, että liiketoimet, jotka koostuvat erilaisten maksuvälineiden vaihdosta, eivät kuulu mainitun direktiivin 14 artiklassa tarkoitetun käsitteen ”tavaroiden luovutus” alaan. Näin ollen näitä liiketoimia on pidettävä direktiivin 2006/114 24 artiklassa tarkoitettuina palvelujen suorituksina. Toiseksi arvioitaessa, onko palvelujen suoritusta pidettävä mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla vastikkeellisena, on katsottava, että liiketoimia on pidettävä palvelujen suorituksina sellaista vastasuoritusta vastaan, jolla on suora yhteys suoritettuun palveluun, jos niiden välillä on vastavuoroinen oikeussuhde, jossa osapuolet sitoutuvat molemminpuolisesti luovuttamaan tiettyjä määriä tietyssä valuutassa ja saamaan tästä vastasuorituksen kaksisuuntaisen vaihdannan järjestelmään kuuluvassa virtuaalisessa valuutassa tai toisinpäin. Tässä yhteydessä palvelujen suoritusten vastikkeellisuuden määrittämisessä ei ole merkitystä sillä, että tällaisen korvauksen suorittaminen ei tapahdu palkkion maksamisen tai tiettyjen kulujen korvaamisen muodossa.

   (ks. 24 ja 26–31 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan d ja f alakohtaa on tulkittava niin, että palvelujen suoritukset, jotka koostuvat perinteisten valuuttojen vaihdosta virtuaalisen bitcoin-valuutan yksiköihin ja toisinpäin ja jotka suoritetaan sellaista maksua vastaan, joka muodostuu tämän toimijan kyseisestä valuutasta maksaman ostohinnan ja sen asiakkailleen tarjoaman myyntihinnan välistä marginaalia vastaavasta määrästä, eivät kuulu näiden säännösten soveltamisalaan.

   Mainitun direktiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyistä vapautuksista on todettava, että koska virtuaalinen bitcoin-valuutta on sopimukseen perustuva maksuväline, sitä ei voida yhtäältä pitää käyttö- eikä talletustilinä, maksuna eikä tilisiirtona. Toisaalta se on arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista saamisista, shekeistä ja muista siirrettävistä asiakirjoista poiketen välitön maksuväline kyseisen valuutan hyväksyvien toimijoiden välillä. Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyistä vapautuksista on todettava, että virtuaalista bitcoin-valuuttaa ei voida pitää arvopaperina, joka antaa omistusoikeuden oikeushenkilöihin, eikä luonteeltaan siihen rinnastettavissa olevana arvopaperina.

   (ks. 38, 42, 54, 55 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava niin, että palvelujen suorituksia, jotka koostuvat perinteisten valuuttojen vaihdosta virtuaalisen bitcoin-valuutan yksiköihin ja toisinpäin ja jotka suoritetaan sellaista maksua vastaan, joka muodostuu tämän toimijan kyseisestä valuutasta maksaman ostohinnan ja sen asiakkailleen tarjoaman myyntihinnan välistä marginaalia vastaavasta määrästä, on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuina arvonlisäverosta vapautettuina liiketoimina.

   Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa liiketoimet, jotka koskevat valuuttaa sekä laillisina maksuvälineinä käytettäviä seteleitä ja kolikoita, käytettyjä käsitteitä on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikki unionin virallisilla kielillä laaditut versiot. Tässä säännöksessä säädettyjen vapautusten tarkoituksena on erityisesti poistaa ne rahoitusliiketoimien yhteydessä esiintyvät vaikeudet, jotka liittyvät veron perusteen ja vähennettävän arvonlisäveron määrän määrittämiseen. Liiketoimia, jotka koskevat muuta kuin perinteistä valuuttaa eli muuta rahaa kuin yhdessä tai useammassa maassa laillisena maksuvälineenä käytettävää rahaa – sikäli kuin liiketoimen osapuolet hyväksyvät kyseisen valuutan vaihtoehtona laillisille maksuvälineille eikä sillä ole muuta tarkoitusta kuin käyttö maksuvälineenä –, on pidettävä rahoitusliiketoimina.

   Vaihtoliiketoimien kaltaisten liiketoimien erityistapauksessa vaikeudet, jotka liittyvät veron perusteen ja vähennettävän arvonlisäveron määrän määrittämiseen, voivat olla samanlaisia riippumatta siitä, onko kyse perinteisten valuuttojen vaihdosta – joka on tavallisesti vapautettu verosta direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella – vai perinteisten valuuttojen vaihdosta sellaista kaksisuuntaisen vaihdannan järjestelmään kuuluvaa virtuaalista valuuttaa vastaan, joka ei ole laillinen maksuväline mutta jonka liiketoimen osapuolet hyväksyvät, ja toisinpäin. Tämän säännöksen sellainen tulkinta, jonka mukaan se koskee ainoastaan perinteisiä valuuttoja koskevia liiketoimia, merkitsisi sitä, että säännös menettäisi osittain vaikutuksensa.

   (ks. 44, 45, 48–51, 53 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47 kohta)