Asia C‑251/14

György Balázs

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatósága

(Kecskeméti Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Dieselpolttoaineiden laatu — Kansallinen tekninen standardi, jolla asetetaan laadullisia lisävaatimuksia unionin oikeuteen nähden”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.10.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Rajat — Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta

   (SEUT 267 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Polttoaineet — Direktiivi 98/70 — Kansallinen tekninen standardi, jolla asetetaan laadullisia lisävaatimuksia — Kuluttajien suojelemisen tavoite — Hyväksyttävyys

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1882/2003, 4 artiklan 1 kohta ja 5 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely — Direktiivi 98/34 — Ilmoitusvelvollisuus — Ulottuvuus

   (SEUT 34 ja SEUT 36 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/96, 8 artikla)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely — Direktiivi 98/34 — Standardi — Käsite — Eurooppalaista standardia vastaava kansallinen standardi kuuluu käsitteen soveltamisalaan — Kansallisen standardin ei tarvitse olla saatavilla kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/96, 1 artiklan 6 ja 11 alakohta sekä 8 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26 kohta)

2.  Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1882/2003, 4 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa oikeudessaan dieselpolttoaineen markkinoille saattamiseksi esimerkiksi syttymispistettä koskevista laadullisista vaatimuksista, jotka ovat tähän direktiiviin sisältyviin vaatimuksiin nähden ylimääräisiä, kun kyseessä ei ole dieselpolttoainetta koskeva tekninen laatuvaatimus, joka liittyy terveyteen ja ympäristönäkökohtiin mainitussa direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

   Direktiivin 98/70 tavoitteena ei ole yhdenmukaistaa kaikkia laatuvaatimuksia tai teknisiä vaatimuksia, joita voidaan soveltaa kyseessä oleviin polttoaineisiin, ja siten kieltää jäsenvaltioita säätämästä tätä koskevia rajoituksia tai poikkeuksia, vaan sillä tarkoitetaan vain sellaisia polttoaineiden teknisiä laatuvaatimuksia, joilla on mainitussa direktiivissä tarkoitettu ympäristöä koskeva ulottuvuus eli jotka perustuvat terveyttä tai ympäristöä koskeviin näkökohtiin. Tarkasteltaessa dieselpolttoaineen syttymispistettä on todettava, että tämän vaatimuksen tarkoituksena on pääasiallisesti varmistaa dieselpolttoaineen turvallisuus tuotteena ja sillä on merkitystä myös moottoriajoneuvojen moottorien toiminnan ja suojelun kannalta. Tällä tavoin syttymispisteen vahvistamisella on lisäksi tarkoitus suojella kuluttajia vahingoilta, joita näiden ajoneuvoille voi aiheutua.

   (ks. 38, 39 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Siltä osin kuin tekninen vaatimus ei näin ollen kuulu unionin oikeudessa yhdenmukaistettuun alaan, jäsenvaltio voi asettaa sellaisen tuotteen, jota yhdenmukaistetut tai unionin tasolla tunnustetut tekniset eritelmät eivät kata, alueellaan markkinoille saattamisen edellytykseksi vain sellaisia vaatimuksia, jotka ovat yhteensopivia EUT-sopimuksesta johtuvien velvoitteiden, erityisesti SEUT 34 ja SEUT 36 artiklassa ilmaistun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. Jotta mahdollistettaisiin ennakkovalvonta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeviin määräyksiin nähden ja erityisesti tältä osin mahdollisesti aiheutuvien esteiden oikeuttamisen osalta, teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34, sellaisena kuin sen on muutettuna direktiivillä 2006/96, 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöshankkeista, joilla teknisille vaatimuksille annetaan sitova luonne, ennen kyseisten säännösten voimaantuloa.

   (ks. 42 ja 43 kohta)

4.  Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/96, 1 artiklan 6 ja 11 alakohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio tekee sitovan sellaisesta kansallisesta standardista, jolla säädetään dieselpolttoaineen syttymispisteelle kynnysarvo ja jolla on tarkoitus panna täytäntöön eurooppalainen standardi. Direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta seuraa, että jäsenvaltio voi tehdä eurooppalaisesta tai kansainvälisestä standardista sitovan muuttamalla sen tekniseksi määräykseksi, jolla on määritelmällisesti sitova vaikutus. Ei ole mitään syytä olettaa, että asia olisi toisin kansallisen standardin osalta erityisesti silloin, jos kyseinen standardi vastaa eurooppalaista standardia.

   Koska direktiivistä 98/34 puuttuvat tällaiset säännökset, saman direktiivin 1 artiklan 6 alakohdan ei siten voida päätellä sisältävän vaatimusta siitä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu standardi, joka on saatavilla englannin kielellä, olisi asetettava saataville kyseessä olevan jäsenvaltion kielellä. Direktiivin 98/34 1 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä vaadita, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu standardi olisi asetettava saataville kyseessä olevan jäsenvaltion virallisella kielellä.

   (ks. 45, 48, 49, 53 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 2 ja 3 kohta)