Asia C-198/14

Valev Visnapuu

vastaan

Kihlakunnansyyttäjä

ja

Suomen valtio – Tullihallitus

(Helsingin hovioikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — SEUT 34 ja SEUT 110 artikla — Direktiivi 94/62/EY — 1 artiklan 1 kohta ja 7 ja 15 artikla — Alkoholijuomien etämyynti ja kuljetus toisesta jäsenvaltiosta — Eräiden juomapakkausten valmistevero — Vapautus verosta, jos pakkaukset kuuluvat pantti- ja palautusjärjestelmään — SEUT 34, SEUT 36 ja SEUT 37 artikla — Alkoholijuomien vähittäismyyntiluvan vaatiminen — Alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli — Oikeuttaminen — Terveyden suojelu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 12.11.2015

1. Ympäristö — Jätteet — Pakkaukset ja pakkausjätteet — Direktiivi 94/62 — Tyhjentävä yhdenmukaistaminen — Tällaisen yhdenmukaistamisen puuttuminen — Kansallisen säännöstön yhteensoveltuvuuden arviointi samalla alalla paitsi yhdenmukaistamistoimenpiteen myös primaarioikeuden perusteella

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62 1 artiklan 1 kohta sekä 7 ja 15 artikla)

2. Verotus — Sisäinen verotus — Käsite — Eräiden juomapakkausten valmistevero — Vapautus verosta, jos pakkaukset kuuluvat pantti- ja palautusjärjestelmään — Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan — Edellytykset

   (SEUT 34 ja SEUT 110 artikla)

3. Verotus — Sisäinen verotus — Kielto harjoittaa syrjintää tuontituotteiden ja samanlaisten kotimaisten tuotteiden välillä — Eräiden juomapakkausten valmistevero — Vapautus verosta, jos pakkaukset kuuluvat pantti- ja palautusjärjestelmään — Hyväksyttävyys — Pakkauksista ja pakkausjätteistä annettua direktiiviä 94/62 ei ole rikottu

   (SEUT 110 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62 1 artiklan 1 kohta sekä 7 ja 15 artikla)

4. Kaupalliset valtion monopolit — EUT-sopimuksen määräykset — Soveltamisala — Monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskevat oikeussäännöt — Kansallinen alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli — Säännöstö, jossa säädetään kyseistä monopolia koskevista poikkeuksista sellaisten henkilöiden hyväksi, joilla on alkoholijuomien vähittäismyyntilupa — Lupajärjestelmät, jotka ovat erotettavissa monopolin toiminnasta — SEUT 37 artiklaa ei voida soveltaa — Arviointi SEUT 34 artiklan kannalta

   (SEUT 34 ja SEUT 37 artikla)

5. Kaupalliset valtion monopolit — SEUT 37 artikla — Kohde — Velvollisuus mukauttaa myyntimonopolit siten, ettei toisista jäsenvaltioista tuotavien tavaroiden kauppaan kohdistu mitään syrjintää

   (SEUT 37 artikla)

6. Tavaroiden vapaa liikkuvuus — Määrälliset rajoitukset — Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet — Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan myyjä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, tarvitsee vähittäismyyntiluvan voidakseen tuoda alkoholijuomia vähittäismyyntiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa asuville kuluttajille — Hyväksyttävyys — Edellytys — Kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu — Selvittäminen kansallisessa tuomioistuimessa

   (SEUT 34 ja SEUT 36 artikla)

1.  Kaikkia kansallisia toimenpiteitä alalla, joka on ollut unionin tasolla tyhjentävän yhdenmukaistamisen kohteena, on arvioitava suhteessa kyseisen yhdenmukaistamistoimenpiteen säännöksiin eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin. Tässä yhteydessä sen selvittämiseksi, onko direktiivillä toteutettu yhdenmukaistaminen luonteeltaan tyhjentävä, unionin tuomioistuimen on otettava kyseessä olevien säännösten tulkitsemisessa huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännökset ovat.

   Siltä osin kuin kyse on pakkauksista ja pakkausjätteistä annetusta direktiivistä 94/62, sen 1 artiklan 1 kohdalla sekä 7 ja 15 artiklalla toteutettu yhdenmukaistaminen ei ole luonteeltaan tyhjentävää. Niinpä kyseisten artiklojen täytäntöönpanoon tarkoitettuja kansallisia toimenpiteitä on arvioitava paitsi kyseisen direktiivin säännösten myös asian kannalta merkityksellisten primaarioikeuden määräysten kannalta.

   Direktiivillä 94/62 nimittäin on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan tarkoitus yhdenmukaistaa pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimista koskevat kansalliset toimenpiteet, jotta voitaisiin yhtäältä ehkäistä ja lieventää pakkausten ja pakkausjätteiden vaikutuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ympäristöön ja varmistaa näin ympäristönsuojelun korkea taso ja toisaalta taata sisämarkkinoiden toiminta ja ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen unionissa.

   Direktiivin 94/62 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että palautus- ja/tai keruujärjestelmiä sekä uudelleenkäyttö- tai hyödyntämisjärjestelmiä on sovellettava syrjintää harjoittamatta myös tuontituotteisiin, myös järjestelmiin pääsyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja siitä mahdollisesti perittävien maksujen osalta, ja ne on suunniteltava siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen ”[EUT-]sopimuksen mukaisesti”. Tässä artiklassakaan ei siis säädetä tyhjentävästä yhdenmukaistamisesta vaan siinä päinvastoin viitataan asian kannalta merkityksellisiin EUT-sopimuksen määräyksiin.

   Direktiivin 94/62 15 artiklasta puolestaan on todettava, ettei siinä säädetä yhdenmukaistamisesta vaan siinä annetaan tässä direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen käytettävistä taloudellisista ohjauskeinoista päättämiseen toimivalta neuvostolle tai, jos tällaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jäsenvaltioille, joiden on toimittava ”[EUT-]sopimuksesta johtuvia velvoitteita noudattaen”. Niinpä myös kyseisessä säännöksessä edellytetään asian kannalta merkityksellisten EUT-sopimuksen määräysten soveltamista.

   (ks. 40–43 ja 45–48 kohta)

2.  Vero tai maksu on SEUT 110 artiklassa tarkoitettu sisäinen maksu, jos se on osa sellaista yleistä sisäisiä maksuja koskevaa järjestelmää, joka kattaa järjestelmällisesti tietyntyyppiset tuotteet sellaisten objektiivisten perusteiden mukaisesti, joita sovellettaessa tuotteiden alkuperällä tai määränpäällä ei ole merkitystä.

   Siltä osin kuin kyse on säännöstöstä, jonka mukaan eräistä juomapakkauksista kannetaan valmisteveroa 51 senttiä litralta pakattua tuotetta mutta toimivaan palautusjärjestelmään kuuluvat juomapakkaukset ovat verottomia, valmistevero on yhtäältä sisäinen maksu, joka on osa sellaista yleistä sisäisiä maksuja koskevaa järjestelmää, joka kattaa järjestelmällisesti tietyntyyppiset tuotteet, nimittäin juomapakkaukset. Tässä yhteydessä on jo katsottu, että huolehdittaviksi tarkoitettuja jätteitä on pidettävä SEUT 110 artiklassa tarkoitettuina tuotteina. Eräistä juomapakkauksista kannettavan valmisteveron on siis katsottava kohdistuvan kyseisessä määräyksessä tarkoitettuihin tuotteisiin.

   Toisaalta kyseinen valmistevero kohdistuu juomapakkauksiin sellaisten objektiivisten perusteiden mukaisesti, joita sovellettaessa kyseisten pakkausten alkuperällä tai määränpäällä ei ole merkitystä. Valmisteveroa nimittäin kannetaan sekä kotimaista alkuperää olevista juomapakkauksista että maahantuoduista juomapakkauksista silloin, kun nämä pakkaukset eivät kuulu toimivaan palautusjärjestelmään.

   Niinpä tällainen eräistä juomapakkauksista kannettava valmistevero on SEUT 110 artiklassa tarkoitettu sisäinen maksu; sitä on arvioitava SEUT 110 artiklan eikä SEUT 34 artiklan kannalta.

   (ks. 51–55 kohta)

3.  SEUT 110 artiklaa sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62 1 artiklan 1 kohtaa ja 7 ja 15 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan eräistä juomapakkauksista kannetaan valmisteveroa mutta nämä pakkaukset ovat verottomia, jos ne kuuluvat toimivaan palautusjärjestelmään.

   Vaikeudet, joita pienet etämyyntiä harjoittavat toimijat mahdollisesti kohtaavat toimivaan palautusjärjestelmään liittyessään tai tällaisen järjestelmän luodessaan, eivät ole osoitus SEUT 110 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta erilaisesta kohtelusta muista jäsenvaltioista peräisin olevien juomapakkausten ja samanlaisten kotimaisten tuotteiden välillä. Tällaisista vaikeuksista ei nimittäin voida päätellä, että muista jäsenvaltioista peräisin oleville juomapakkauksille ei yhtä todennäköisesti myönnetä verovapautusta, jota sovelletaan, jos toimija kuuluu kyseiseen järjestelmään, ja että kyseisiä pakkauksia siis verotetaan ankarammin kuin samanlaisia kotimaisia tuotteita.

   Lisäksi direktiivin 94/62 7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, jonka mukaan käytettyjen pakkausten ja/tai pakkausjätteiden palautus-, keruu-, uudelleenkäyttö- tai hyödyntämisjärjestelmiä on sovellettava syrjintää harjoittamatta tuontituotteisiin ja ne on suunniteltava siten, että vältetään EUT-sopimuksen mukaisesti kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen, koskee tällaisten järjestelmien toimintaa eikä eräisiin juomapakkauksiin sovellettavan valmisteverojärjestelmän toimintaa.

   Lopuksi on todettava, että säännöstöä, jonka mukaan eräistä juomapakkauksista kannetaan valmisteveroa, voidaan pitää direktiivin 94/62 15 artiklassa tarkoitettuna jäsenvaltion toteuttamana toimenpiteenä tässä direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. On nimittäin niin, että tällaisella säännöstöllä, jolla toteutetaan saastuttaja maksaa ‑periaatetta, koska valmisteverovelvollisia ovat toimijat, jotka eivät liity juomapakkausten palautusjärjestelmään, toiminnanharjoittajia kannustetaan liittymään juomapakkausten palautusjärjestelmään taikka perustamaan oma palautusjärjestelmänsä valmisteveron maksamisen välttämiseksi.

   (ks. 63, 69, 70, 73, 74 ja 76 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 86–92 kohta)

5.  SEUT 37 artiklassa määrätään ilman, että vaadittaisiin kaikkien kaupallisten valtion monopolien lakkauttamista, niiden mukauttamisesta siten, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia.

   Näin ollen SEUT 37 artiklassa edellytetään sitä, että monopolin rakenne ja toiminta järjestetään siten, että jäsenvaltioiden kansalaisten syrjintä tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa suljetaan pois niin, ettei toisista jäsenvaltioista tuotavien tavaroiden kauppaa kohdella oikeudellisesti tai tosiasiallisesti huonommin kuin kotimaisten tavaroiden kauppaa ja ettei jäsenvaltioiden talouksien välinen kilpailu vääristy.

   (ks. 94 ja 95 kohta)

6.  SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion säännöstön mukaan myyjä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, tarvitsee vähittäismyyntiluvan voidakseen tuoda alkoholijuomia vähittäismyyntiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa asuville kuluttajille tilanteessa, jossa myyjä huolehtii kyseisten juomien kuljetuksesta tai antaa sen kolmannen tehtäväksi, mainitut artiklat eivät ole esteenä tällaiselle säännöstölle, kunhan tämä säännöstö on sellainen, että sillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen eli tässä tapauksessa kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu, tätä päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti eikä kyseinen säännöstö ole mielivaltaisen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus, minkä selvittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.

   (ks. 129 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)