Asia C‑121/14

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

vastaan

Euroopan parlamentti

ja

Euroopan unionin neuvosto

”Kumoamiskanne — Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta annettu asetus (EU) N:o 1316/2013 — Jäsenvaltion aluetta koskevat yhteisen edun mukaiset hankkeet — Mainitun valtion hyväksyntä — Rautateiden tavaraliikennekäytävän jatkaminen — Oikeudellinen perusta — SEUT 171 artikla ja SEUT 172 artiklan jälkimmäinen kohta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 12.11.2015

1. Kumoamiskanne — Kohde — Osittainen kumoaminen — Edellytys — Riidanalaisten säännösten erotettavuus

   (SEUT 263 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1316/2013)

2. Euroopan laajuiset verkot — Liikenneinfrastruktuurin ala — Yhteistä etua koskeva hanke — Käsite — Edellytykset — Olemassa olevan rautateiden tavaraliikennekäytävän jatkamishanke ei kuulu mainitun käsitteen alaan

   (SEUT 170 artikla, SEUT 17 artiklan 1 kohta ja SEUT 172 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 913/2010 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1315/2013 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale sekä 7 artikla ja 48 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 20–24 kohta)

2.  SEUT 171 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 172 artiklan jälkimmäisessä kohdassa tarkoitettua käsitettä ”yhteistä etua koskeva hanke” on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta hankkeeseen, joka rajoittuu olemassa olevan rautateiden tavaraliikennekäytävän jatkamiseen. Kyseinen käsite kattaa sitä vastoin hankkeet, jotka ovat enemmän kuin pelkkä liikenteen koordinointimekanismi ja joilla parannetaan laadullisesti ensimmäisen rautateiden tavaraliikennekäytävän rakennetta.

   Mainituissa määräyksissä esiintyvää käsitettä ”yhteistä etua koskeva hanke” ei nimittäin ole määritelty EUT-sopimuksessa. SEUT 171 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta luetelmakohdasta ilmenee nimittäin, että unioni vahvistaa SEUT 170 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi suuntaviivoja, että näissä suuntaviivoissa yksilöidään yhteistä etua koskevat hankkeet ja että unioni voi tukea tällaisia hankkeita. Tässä yhteydessä on liikenneinfrastruktuurin osalta todettava, että unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi annetussa asetuksessa N:o 1315/2013 yksilöidään yhteistä etua koskevat hankkeet tärkeimmäksi välineeksi Euroopan laajuisen verkon toteuttamisessa. Kyseisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että mainittu verkko on kehitettävä luomalla uutta liikenneinfrastruktuuria, kunnostamalla ja parantamalla olemassa olevaa infrastruktuuria sekä toteuttamalla toimenpiteitä sen resurssien tehokkaan käytön edistämiseksi. Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka on totta, ettei toimenpiteen pitäminen yhteistä etua koskevana hankkeena edellytä uuden liikenneinfrastruktuurin luomista, tällaiseen hankkeeseen on kuitenkin kuuluttava investointi, jolla pyritään vähintäänkin kunnostamaan tai parantamaan olemassa olevaa infrastruktuuria sen tehokkuuden ja suorituskyvyn parantamiseksi, kuten erityisesti asetuksen N:o 1315/2013 7 artiklasta ilmenee.

   On mainittava vielä, että asetuksen N:o 1315/2013 48 artiklan 1 kohdasta, jossa mainitaan ainoastaan asianmukainen koordinointi ydinverkkokäytävien ja rautateiden tavaraliikennekäytävien välillä, ilmenee, että parlamentti ja neuvosto ovat niille SEUT 171 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 172 artiklan ensimmäisessä kohdassa annettua toimivaltaa käyttäessään katsoneet, etteivät rautateiden tavaraliikennekäytävät kuulu kyseisessä asetuksessa määriteltyihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin. Lisäksi on huomautettava, ettei kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annetussa asetuksessa N:o 913/2010 säädetä edes olemassa olevien rautateiden tavaraliikennekäytävien osalta, että niitä kehitettäisiin infrastruktuurihankkeina.

   (ks. 43, 44, 46, 51–53, 55, 58 ja 60 kohta)