Asia C‑33/14 P

Mory SA, selvitystilassa, ym.

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — Valtiontuet — Kumoamiskanne — SEUT 263 artikla — Tutkittavaksi ottaminen — Sääntöjenvastaiset ja sisämarkkinoille soveltumattomat tuet — Takaisinperimisvelvollisuus — Euroopan komission päätös olla ulottamatta takaisinperimisvelvollisuutta tuensaajan toiminnan jatkajaan — Oikeussuojan tarve — Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävät vahingonkorvauskanteet ja tukien takaisinperimistä koskevat kanteet — Asiavaltuus — Valittaja, jota toimi ei koske erikseen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2015

1. Tuomioistuinmenettely – Vaatimus suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta – Vaatimus, joka koskee huomautusten esittämistä julkiasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esiin tuoduista oikeudellisista seikoista – Uudelleen aloittamisen edellytykset

   (SEUT 252 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojaintressi – Asiavaltuus – Edellytykset, jotka ovat kumulatiivisia – Kanteen tutkimatta jättäminen, jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin tuomioistuimen harjoittama tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan valvonta – Hyväksyttävyys

   (SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

4. Kumoamiskanne – Oikeussuojaintressi – Mahdollisen vahingonkorvauskanteen perusta – Vahingonkorvauskanne, joka on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa kumoamiskanteen nostamisen jälkeen – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

5. Kumoamiskanne – Oikeussuojaintressi – Kaikkien kansallisissa tuomioistuimissa nostettavien kanteiden perusta – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytys

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

6. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä – Komission päätös, jolla on vapautettu sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea saaneen yrityksen omaisuuserät ostanut yritys takaisinperimisvelvollisuudesta, ei ole tällainen sääntelytoimi

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

7. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Ilman muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista tehty päätös, joka on muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi tehtyyn päätökseen liittyvä ja sitä täydentävä päätös – Tukea saaneen yrityksen kanssa kilpaileva yritys – Näytön puuttuminen siitä, että valtion toimenpide on vaikuttanut huomattavasti kilpailuasemaan markkinoilla – Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 24–28 kohta)

2.  Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisesta on todettava, että asiavaltuus ja oikeussuojan tarve muodostavat kaksi erillistä tutkittavaksi ottamisen edellytystä, jotka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on täytettävä kumulatiivisesti voidakseen nostaa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisen kumoamiskanteen.

   Ensinnäkin luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Tämän oikeussuojan tarpeen on, kun otetaan huomioon kanteen kohde, oltava olemassa kannetta nostettaessa, tai muuten kanne jätetään tutkimatta, ja oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa. Oikeussuojan tarve on siis olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille.

   Toiseksi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan.

   Näin ollen kantaja ei voi vedota siihen, että pelkästään se seikka, että toimi koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan ja erikseen, osoittaa tarvittavalla tavalla henkilön oikeussuojan tarpeen.

   (ks. 55–59 ja 62 kohta)

3.  Vaikka ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään asian tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja lähtökohtaisesti arvioimaan sitä selvitystä, johon se on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut, on unionin tuomioistuimella kuitenkin toimivalta harjoittaa valvontaansa, kun unionin yleinen tuomioistuin on luonnehtinut tosiseikastoa oikeudellisesti ja todennut sen oikeudelliset seuraukset. Näin ollen kysymys siitä, kun otetaan huomioon tällaiset tosiseikat ja todisteet, tuoko se, että unionin tuomioistuimet kumoavat riidanalaisen päätöksen, valittajille etua kansallisissa tuomioistuimissa nostetun kanteen yhteydessä, minkä seurauksena niille syntyy oikeussuojan tarve unionin tuomioistuimissa, on oikeudellinen kysymys, joka kuuluu unionin tuomioistuimen valvontaan, jota se harjoittaa valituksen yhteydessä.

   (ks. 68 kohta)

4.  Kantajalla voi säilyä intressi SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuvan kumoamiskanteen ajamiseen perustana mahdolliselle vahingonkorvauskanteelle, mikäli viimeksi mainittu ei ole hypoteettinen. Tästä on todettava, että kun kantaja ilmoittaa vahingonkorvauskanteen nostamisesta kansallisessa tuomioistuimessa unionin yleiseen tuomioistuimeen toimittamassaan kumoamiskannetta koskevassa kannekirjelmässä, voidaan vahingonkorvauskanne nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kumoamiskanteen nostamisen jälkeen.

   Tässä yhteydessä oikeussuojan tarpeen jatkumista on arvioitava konkreettisesti ottamalla huomioon muun muassa väitetyn lainvastaisuuden seuraukset ja väitetyn vahingon luonne. Niinpä siinä tapauksessa, että komissio on päätöksellään määrännyt sääntöjenvastaisia ja sisämarkkinoille soveltumattomia tukia saaneen yrityksen palauttamaan ne, ja myöhemmällä päätöksellä, joka on riitautettu kumoamiskanteessa, vapauttanut tuensaajan omaisuuserät ostaneen yrityksen tästä palautusvelvollisuudesta, riittää tämä seikka sellaisenaan osoittamaan kantajan intressin riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostamiseen, koska sen kansallisessa tuomioistuimessa nostama vahingonkorvauskanne, siltä osin kuin siinä vaaditaan korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineen kyseessä olevien tukien myöntämisestä, perustuu nimenomaisesti oletukseen, jonka mukaan tukia saaneen yrityksen omaisuuserien ostaja on toiminnanjatkajana katsottava tukien saajaksi. On nimittäin niin, että koska riidanalaisen päätöksen kumoamisesta saattaa seurata se, että toimintaa jatkava yritys katsottaisiin tästä lähtien kyseisten tukien, joiden myöntämisen väitetään aiheuttaneen vahinkoa kantajalle, saajaksi, tällainen kumoaminen itsessään lisäisi kansallisessa tuomioistuimessa nostetun vahingonkorvauskanteen menestymistä siltä osin kuin se kohdistuu toimintaa jatkavaan yritykseen, ja näin ollen toisi kantajalle etua tämän kanteen yhteydessä.

   Tältä osin ei voida edellyttää, että kantaja näyttää toteen, että toimintaa jatkavan yrityksen voidaan kansallisen oikeuden nojalla tosiasiallisesti katsoa olevan vastuussa väitetystä vahingosta yksinomaan sillä perusteella, että se on ostanut sääntöjen vastaisia ja sisämarkkinoille soveltumattomia tukia saaneen yrityksen varoja. Ei nimittäin ole unionin tuomioistuinten asiana – kun tutkitaan oikeussuojan tarvetta niissä – arvioida kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen oikeuden nojalla nostetun vahingonkorvauskanteen perusteltavuuden todennäköisyyttä ja näin päättää kansallisten tuomioistuinten puolesta tällaisesta arvioinnista.

   (ks. 69, 70, 74–76 ja 79 kohta)

5.  Intressi kumoamiskanteen nostamiseen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella voi syntyä kaikista kansallisessa tuomioistuimessa nostetuista sellaisista kanteista, joiden yhteydessä se, että unionin tuomioistuimet kumoavat riidanalaisen päätökset, tuo kantajalle etua.

   Näin ollen sellainen kumoamispäätös, jolla komissio vapauttaa sääntöjenvastaisia ja sisämarkkinoille soveltumattomia tukia saaneen ja palauttamisvelvollisen yrityksen toimintaa jatkavan yrityksen tästä palauttamisvelvollisuudesta, voi sellaisenaan tuoda kantajalle etua kansallisessa tuomioistuimessa nostetun sellaisen kanteen yhteydessä, jossa vaaditaan velvoittamaan jäsenvaltio perimään kyseessä olevat tuet takaisin, koska tällaisen kumoamisen seurauksena toimintaa jatkava yritys ei enää olisi välttämättä vapautettu riidanalaisen päätöksen mukaisesta palauttamisesta, joten kyseisen päätöksen kumoaminen kasvattaisi tämän kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen menestymismahdollisuuksia.

   Vaikka tietyt päätelmät voivat tässä yhteydessä mahdollisesti vaikuttaa kantajan oikeussuojan tarpeeseen kansallisessa tuomioistuimessa, tällä seikalla ei ole vähäisintäkään merkitystä tämän kantajan oikeussuojan tarpeen kannalta unionin tuomioistuimissa, koska niissä nostettu kumoamiskanne voi lopputuloksensa vuoksi vaikuttaa kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kyseisten tukien takaisinperimistä koskevan kanteen ratkaisuun.

   (ks. 80, 81 ja 83 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 92 kohta)

7.  Kun valtiontukia koskevan kumoamiskanteen yhteydessä käsiteltävässä riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään, että tukia, jotka on todettu sääntöjenvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi, ei voida periä takaisin siltä, joka on ostanut osan tukien alkuperäisen saajan varoista, kun viimeksi mainittu on velvollinen palauttamaan tuet aikaisemman komission päätöksen nojalla, on riidanalainen päätös katsottava kyseiseen aikaisempaan päätökseen liittyväksi ja sitä täydentäväksi päätökseksi siltä osin kuin siinä täsmennetään kyseisten tukien saajan määritelmä ja näin ollen tukien palauttamisvelvollisuuden kohteena olevan henkilön määritelmä tämän päätöksen jälkeen toteutuneen tapahtuman jälkeen, kuten sen jälkeen, kun kolmas on saanut osan kyseisten tukien alkuperäisen saajan varoista.

   Mikäli komissio on kuitenkin tehnyt aikaisemman päätöksen, jossa on määrätty alkuperäiselle saajalle myönnettyjen sääntöjenvastaisten ja sisämarkkinoille soveltumattomien tukien palauttamisesta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa säädetyn muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi, voi riidanalainen päätös koskea kantajaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen, mikäli se osoittaa erityisesti, että sen markkina-asema on olennaisesti heikentynyt kyseisten tukien myöntämisen vuoksi. Sitä vastoin pelkästään se seikka, että kantaja voidaan katsoa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi osapuoleksi, jota asia koskee, ei voi riittää siihen, että kanne otettaisiin tutkittavaksi.

   Lisäksi tässä yhteydessä on todettava, että se seikka, että kantaja on nostanut kanteen kansallisissa tuomioistuimissa yhtäältä valtion viranomaisten velvoittamiseksi perimään kyseiset tuet takaisin ja toisaalta saadakseen korvausta näiden tukien myöntämisestä aiheutuneesta vahingosta, ei myöskään itsessään riitä yksilöimään kantajaa tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, koska kuka tahansa voi mahdollisesti nostaa tällaisen kanteen.

   (ks. 103–106 ja 109 kohta)