—

ERSTE Bank Hungary Zrt., edustajanaan ügyvéd L. Wallacher,

—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja G. Szima,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja D. Kuon,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Talabér-Ritz ja M. van Beek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat ERSTE Bank Hungary Zrt. (jäljempänä ERSTE Bank) ja Attila Sugár ja jossa on kyse viimeksi mainitun vaatimuksesta, joka koskee sellaisen täytäntöönpanolausekkeen poistamista, joka sisältyy notaarin vahvistamaan asiakirjaan, jossa Sugár allekirjoituksellaan tunnustaa lainan, jonka hän on ottanut asianosaisten välisen lainasopimuksen ja kiinteistöpanttaussopimuksen perusteella.

3

Direktiivin 93/13 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.”

4

Tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”

5

Kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut keinot sisältävät säännöksiä, joiden mukaisesti henkilöt ja järjestöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti laillinen etu suojella kuluttajia, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa, jotka voivat päättää, ovatko yleiseen käyttöön laaditut sopimusehdot luonteeltaan kohtuuttomia ja käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen käytön lopettamiseksi.”

6

Vuoden 1959 siviililain nro IV (a polgári törvénykönyvről szóló 1959. évi IV. törvény, jäljempänä siviililaki), sellaisena kuin se oli voimassa pääasiassa kyseessä olevaa sopimusta tehtäessä, 200 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   Sopimuspuolet määräävät vapaasti sopimuksen sisällöstä. Ne voivat poiketa sopimuksia koskevista säännöksistä yhteisellä päätöksellään, ellei tätä ole lailla kielletty.

2)   Sopimus, jolla rikotaan lakia tai joka on tehty lain kiertämiseksi, on pätemätön, ellei lailla ole säädetty muusta oikeudellisesta seuraamuksesta. Pätemätön on myös sopimus, joka on selvästi hyvän tavan vastainen.”

7

Siviililain 209 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Yleinen sopimusehto tai kuluttajasopimuksen sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu, on kohtuuton, jos siinä lojaliteettiperiaatteen vastaisesti ja kohtuuttomasti määritellään yksipuolisesti ja perusteetta osapuolten sopimuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet kyseisen sopimusehdon laatineen osapuolen sopimuskumppanille epäedullisella tavalla.”

8

Siviililain 209/A §:n 1 momentissa säädetään, että vahinkoa kärsinyt sopimuspuoli voi riitauttaa kohtuuttoman sopimusehdon.

9

Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan kuluttajasopimusten yleisissä sopimusehdoissa olevat kohtuuttomat ehdot tai ehdot, jotka elinkeinonharjoittaja on laatinut yksipuolisesti etukäteen ja joista ei ole erikseen neuvoteltu, ovat pätemättömiä. Pätemättömyyteen voidaan vedota vain kuluttajan eduksi.

10

Siviiliprosessilain käyttöönottamisesta vuonna 1952 annetun lain nro III (a polgári perrendtartásról szóló 1952. évi III. törvény, jäljempänä siviiliprosessilaki) 163 §:n mukaan tuomioistuin voi määrittää tosiseikat, joita se pitää yleisesti tunnettuina. Sama koskee tosiseikkoja, jotka tuomioistuin tietää viran puolesta. Tuomioistuin voi ottaa huomioon myös tosiseikat, joihin asianosaiset eivät ole vedonneet, mutta sen on kuitenkin ilmoitettava niistä asianosaisille istunnossa.

11

Siviiliprosessilain 366 §:ssä säädetään, että jos pakkotäytäntöönpanon lopettaminen tai rajoittaminen ei oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun vuoden 1994 lain nro LIII (a bírósági végrehajtásról szóló 1994. évi LIII. törvény, jäljempänä oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annettu laki) 41 tai 56 §:n mukaan ole mahdollista oikeusteitse tapahtuvassa täytäntöönpanomenettelyssä, velallinen, joka katsoo pakkotäytäntöönpanon loukkaavan oikeuksiaan, voi pakkotäytäntöönpanon hakijaa vastaan nostamallaan kanteella vaatia pakkotäytäntöönpanon lopettamista tai rajoittamista.

12

Siviiliprosessilain 369 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Menettely, jossa vaaditaan täytäntöönpanolausekkeella varustetun virallisen asiakirjan tai siihen rinnastettavan täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan pakkotäytäntöönpanon lopettamista tai rajoittamista, voidaan panna vireille, jos

– –”

13

Siviiliprosessilain 370 §:n mukaan tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on pakkotäytäntöönpanon lopettamista tai rajoittamista koskeva asia, voi keskeyttää pakkotäytäntöönpanon.

14

Oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1)   Täytäntöönpanoasiakirja voidaan laatia, jos täytäntöön pantava päätös

15

Tämän lain 23/C §:llä säännellään menettelyä, jolla notaari liittää laatimaansa ja vahvistamaansa asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen. Tämän pykälän 1 momentin mukaan asiakirjan laativa notaari liittää vahvistamaansa asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen, jos asiakirjaan sisältyy

16

Oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 23/C §:n 2 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”2)   Jos velvollisuus riippuu jonkin ehdon täyttymisestä tai ajan kulumisesta, täytäntöönpanokelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että asiakirjassa todetaan, että ehdossa tarkoitettu tapahtuma on toteutunut tai että aika on kulunut.

– –

5)   Pakkotäytäntöönpano voidaan toimittaa, jos notaarin vahvistamasta asiakirjasta ilmenevä saatava voidaan panna täytäntöön oikeusteitse ja jos suoritusaika on päättynyt. – –”

17

Kyseisen lain 31/E §:n 2 momentissa säädetään, että notaarin toimittamalla menettelyllä on siviiliasiaa koskevana hakemusmenettelynä samat vaikutukset kuin tuomioistuinmenettelyllä ja että notaarin tekemällä päätöksellä on samat vaikutukset kuin alueellisen alioikeuden päätöksellä.

18

Oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 56 §:n 1 momentissa säädetään, että pakkotäytäntöönpanosta määräävä tuomioistuin peruuttaa tai mahdollisesti rajoittaa pakkotäytäntöönpanoa määräyksellä, jos se on todennut virallisten asiakirjojen perusteella, että täytäntöönpantavasta päätöksestä on poikettu lopullisella päätöksellä tai sillä on muutettu sitä, tai jos lopullisella päätöksellä on todettu, että saatava, jonka pakkotäytäntöönpanoa on vaadittu ja joka on todettu toimella, johon on liitetty täytäntöönpanolauseke, ei ole syntynyt pätevästi.

19

Tämän lain 211 §:n 2 momentin mukaan on niin, että jos tuomioistuin liittää asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen lainvastaisesti, määräys on poistettava.

20

Kyseisen lain 212 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   Pakkotäytäntöönpanosta määräävä tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta, ulosottoviranomaisen ilmoituksen perusteella tai omasta aloitteestaan milloin tahansa määrätä, että täytäntöönpanolauseke on poistettava.

2)   Määräys on annettava tiedoksi asianosaisille, jotka voivat hakea siihen muutosta.”

21

Oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 224/A §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kun notaarin on määrättävä pakkotäytäntöönpanosta, on sovellettava näitä säännöksiä seuraavin muutoksin:

– –”

22

Notaareista annetun vuoden 1991 lain nro XLI (a közjegyzőkről szóló 1991. évi XLI. törvény, jäljempänä notaareista annettu laki) 1 §:n 1, 2 ja 4 momentissa määritellään notaarien toimivalta seuraavasti:

”1)   Notaarilla on tähän lakiin perustuva toimivalta tarjota osapuolille julkisia ja puolueettomia oikeudellisia palveluja riita-asioiden välttämiseksi.

2)   Notaari laatii viralliset asiakirjat oikeustoimista ja oikeudellisesti merkittävistä toimista, tallettaa asiakirjoja, säilyttää asianomaisen lukuun oikeudenomistajalle luovuttamista varten rahaa, arvoesineitä ja arvopapereita sekä avustaa osapuolia toimivaltaansa kuuluvissa menettelyissä – osapuolten yhdenvertaisen kohtelun taaten – antamalla neuvoja, jotka liittyvät näiden oikeuksien käyttämiseen ja velvollisuuksien noudattamiseen.

– –

4)   Notaari toimii lakiin perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään yhtenä valtion lainkäyttöviranomaisena.”

23

Tämän lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1)   Notaarin on evättävä apunsa silloin, kun se on ristiriidassa hänen velvollisuuksiensa kanssa, erityisesti silloin, kun apua pyydetään oikeustoimeen, joka on lainvastainen tai jolla pyritään kiertämään lakia tai jolla pyritään kiellettyyn tai väärinkäytöksen luonteiseen tavoitteeseen.

2)   Kun notaari menettelyn kuluessa havaitsee epäilyttävän seikan, mutta hänellä ei ole aihetta evätä apuaan, hänen on kiinnitettävä osapuolten huomiota kyseiseen seikkaan ja ilmoitettava siitä kirjallisesti. Jos osapuoli esittää tätä seikkaa koskevan vastaväitteen, notaarin on evättävä apunsa.”

24

Kyseisen lain 112 §:n 1 momentti on laadittu samalla tavoin kuin oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 23/C §, kun kyse on seikoista, jotka virallisessa asiakirjassa on mainittava, jotta siihen voidaan liittää täytäntöönpanolauseke.

25

ERSTE Bank ja Sugár tekivät 18.12.2007 virallisella asiakirjalla lainasopimuksen, joka koskee 30687 Sveitsin frangin (CHF) määräistä lainaa kiinteistön ostamisen rahoittamiseksi. Tämän sopimuksen vakuutena on tätä kiinteistöä koskeva panttaussopimus.

26

Lainasopimuksen perusteella Sugár tunnusti 19.12.2007 velan ERSTE Bankille notaarin vahvistamalla asiakirjalla. Asiakirjoista ilmenee, että tällä asiakirjalla ERSTE Bankille annettiin oikeus irtisanoa lainasopimus, jollei Sugár täytä sopimusvelvoitteitaan, ja periä lainasopimuksesta ilmenevä velka ERSTE Bankin itsensä laatiman maksutodistuksen perusteella, jossa mainitaan velan määrä.

27

Koska Sugár ei noudattanut maksuvelvollisuuttaan, ERSTE Bank irtisanoi lainasopimuksen ja haki täytäntöönpanolausekkeen liittämistä velan tunnustamista koskevaan asiakirjaan. Koska notaari katsoi täytäntöönpanolausekkeen liittämiselle lainsäädännössä asetettujen edellytysten täyttyvän, hän liitti 13.12.2011 täytäntöönpanolausekkeen tähän asiakirjaan, minkä seurauksena siihen voitiin kohdistaa pakkotäytäntöönpano, ja siitä tuli näin luonteeltaan tuomioistuinpäätöksen kaltainen.

28

Sugár teki 5.6.2013 notaarille hakemuksen ERSTE Bankin kanssa tehtyyn lainasopimukseen liittyvän velan tunnustamisen sisältävään viralliseen asiakirjaan liitetyn täytäntöönpanolausekkeen poistamisesta vedoten erityisesti siihen, että lainasopimus sisälsi kohtuuttomia ehtoja. Lisäksi Sugár riitautti sopimuksen irtisanomisilmoituksen laillisuuden ja väitti, että täytäntöönpanolausekkeella määrättiin sellaisten velvoitteiden pakkotäytäntöönpanosta, jotka eivät ilmene velan tunnustamista koskevasta asiakirjasta. Hän totesi myös hakeneensa pakkotäytäntöönpanon peruuttamista ja pätemättömäksi toteamista.

29

Notaari hylkäsi hakemuksen täytäntöönpanolausekkeen poistamisesta 13.6.2013 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, ettei sitä rasittanut mikään säännöstenvastaisuus, koska kyseessä oleva vahvistettu asiakirja sisälsi velan tunnustamisen, velkojan ja velallisen nimen, velvollisuuden perusteen ja määrän, sen suorittamistavan sekä sen suorittamiselle asetetun määräajan. Lisäksi notaari totesi, että asiakirjassa mainittiin velvollisuuden syntymisen ehto ja sen täyttymisajankohta. Notaari täsmensi myös, että koska notaarin toimittama menettely on hakemusmenettely, hänellä oli todisteiden osalta ainoastaan rajoitettu harkintavalta eikä hänellä ollut toimivaltaa ratkaista asianosaisten välistä riitaa, joka koski sopimuksen irtisanomisen sääntöjenmukaisuutta tai sopimuksen ehtoja, koska nämä kysymykset kuuluvat tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

30

Sugár nosti Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin tuomioistuin) kanteen, jossa vaaditaan notaarin päätöksen kumoamista ja täytäntöönpanolausekkeen – joka hänen mukaansa on liitetty lainvastaisesti – poistamista. Tämän kanteen tueksi hän väittää muun muassa, että kyseessä oleva velan tunnustamista koskeva asiakirja sisältää kohtuuttomia sopimusehtoja ja paikkansapitämättömiä tietoja, velan määrä on vahvistettu ulkomaan valuutassa, vaikka laina on myönnetty forintteina, ja on määritetty pelkästään ERSTE Bankin ilmoittamien tietojen perusteella. Hän arvioi, että täytäntöönpanolausekkeen liittäminen on oikeuden väärinkäyttöä, koska pakkotäytäntöönpanoa hakeva osapuoli esittää yksipuolisen asiakirjan seikasta, jonka pätevyyttä on mahdollista tutkia ainoastaan kontradiktorisessa menettelyssä.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain mukaan notaari liittää täytäntöönpanolausekkeen täytäntöön pantavaan asiakirjaan, josta tulee tämän seurauksena täytäntöönpanoperuste. Täytäntöönpanolausekkeen liittämismenettelyn aikana notaari kuitenkin ainoastaan tutkii, onko täytäntöön pantava toimi muodollisten ja aineellisten edellytysten mukainen, eikä hän voi tutkia, ovatko tämän toimen perustana olevan lainasopimuksen ehdot kohtuuttomia. Kuluttaja voi vedota sopimusehtojen kohtuuttomuuteen yksinomaan nostamalla kanteen vastustaakseen pakkotäytäntöönpanoa tai rajoittaakseen sitä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan voi olla direktiivin 93/13 tavoitteiden vastaista.

32

Näissä olosuhteissa Fővárosi Törvényszék (Budapestin tuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

33

Kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy varsinaisesti, onko direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan notaari, joka on muotovaatimusten mukaisesti laatinut elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta koskevan virallisen asiakirjan, saa liittää kyseiseen asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen tai kieltäytyä poistamasta sitä, vaikka kyseisen sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta ei ole missään vaiheessa tutkittu.

34

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että nämä kysymykset liittyvät siihen, että kansallisessa oikeudessa on olemassa menettely, jonka mukaan notaari voi velkojan pyynnöstä liittää velallisen velvollisuuden sisältävään viralliseen asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen – voimatta tutkia tämän asiakirjan pätevyyttä – tietyillä oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 23/C §:ssä säädettyjen kaltaisilla, kyseisen asiakirjan sisältöön liittyvillä muodollisilla edellytyksillä. Tämän pykälän mukaan asiakirjassa on mainittava suoritusta ja vastasuoritusta koskeva sitoumus, velkojan ja velallisen nimi, velvollisuuden kohde, määrä ja peruste sekä velvollisuuden suoritustapa ja -aika.

35

Pääasiassa täytäntöönpanoperuste on Sugárin allekirjoittama ja notaarin vahvistama velan tunnustamista koskeva asiakirja, joka perustuu hänen ja ERSTE Bankin väliseen lainasopimukseen, jonka vakuutena on kiinteistön panttaussopimus.

36

Täytäntöönpanolausekkeen liittämisellä kyseiseen asiakirjaan yksinomaan velkojan esittämien seikkojen perusteella voidaan saada aikaan sopimuksen pakkotäytäntöönpano ilman kontradiktorista menettelyä tuomioistuimessa. Oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 31/E §:n 2 momentin nojalla notaarin vahvistamalla asiakirjalla, johon on liitetty täytäntöönpanolauseke, on sama vaikutus kuin alueellisen alioikeuden päätöksellä.

37

Asiakirjoista ilmenee myös, että oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun lain 211 §:n 2 momentin ja 224/A §:n mukaan notaari voi poistaa ”lainvastaisesti” liitetyn täytäntöönpanolausekkeen. Kuten Unkarin hallitus korosti huomautuksissaan, tämän menettelyn kohteena ei kuitenkaan ole sopimuslausekkeiden pätevyys vaan yksinomaan täytäntöönpanolausekkeen liittämisen lainmukaisuuden valvonta.

38

Näin ollen kansallisen lainsäädännön nojalla notaarin suorittama sopimuslausekkeiden pätevyyden valvonta ei ole mahdollinen täytäntöönpanolausekkeen liittämismenettelyn eikä sen poistamismenettelyn yhteydessä.

39

Sen määrittämiseksi, onko tällainen lainsäädäntö direktiivin 93/13 vaatimusten mukainen, on muistutettava, että tällä direktiivillä toteutettu suojajärjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta, mikä johtaa kuluttajan sitoutumaan elinkeinonharjoittajan ennakolta laatimiin sopimusehtoihin ilman, että hän voisi vaikuttaa niiden sisältöön (ks. mm. tuomio Kušionová, C‑34/13, EU:C:2014:2189, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tämän heikomman aseman vuoksi direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia. Kyseessä on pakottava säännös, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus (ks. tuomio Sánchez Morcillo ja Abril García, C‑169/14, EU:C:2014:2099, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Unionin tuomioistuin on tässä asiayhteydessä jo useaan otteeseen todennut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus viran puolesta arvioida, onko direktiivin soveltamisalaan kuuluva sopimusehto kohtuuton, ja näin korjata kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä vallitsevaa epätasapainoa aina silloin, kun tuomioistuimella on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat (ks. mm. tuomio Aziz, C 415/11, EU:C:2013:164, 46 kohta; tuomio Barclays Bank, C‑280/13, EU:C:2014:279, 34 kohta ja tuomio Sánchez Morcillo ja Abril García, C‑169/14, EU:C:2014:2099, 24 kohta).

42

Unionin tuomioistuin on todennut myös, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, joka on todennut viran puolesta sopimusehdon kohtuuttomaksi, on odottamatta sitä, että kuluttaja esittää tätä koskevan pyynnön, tehtävä kyseisestä toteamuksesta kaikki kansallisen oikeuden mukaiset päätelmät kuitenkin kontradiktorista periaatetta noudattaen (ks. vastaavasti tuomio Banif Plus Bank, C‑472/11, EU:C:2013:88, 36 kohta).

43

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että direktiivi 93/13 on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa ei sallita sitä, että maksamismääräyshakemusta käsittelevä tuomioistuin arvioi viran puolesta ennen varsinaista oikeudenkäyntimenettelyä tai missä tahansa muussa asian käsittelyn vaiheessa – vaikka sillä olisi käytettävissään arviointiin tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat – elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän viivästyskorkoa koskevan ehdon kohtuuttomuuden silloin, kun kuluttaja ei ole tehnyt tätä koskevaa väitettä (tuomio Banco Español de Crédito, C-618/10, EU:C:2012:349, 57 kohta).

44

Unionin tuomioistuin on myös oikeuskäytännössään katsonut, että jäsenvaltion lainsäädäntö ei ollut direktiivin 93/13 mukainen, kun siinä ei säädetty kiinteistön ulosmittausmenettelyssä sovellettavista, ulosmittausperusteena olevan sopimusehdon kohtuuttomuuteen perustuvista vastustamisperusteista eikä annettu pääasiamenettelyn tuomioistuimelle, joka on toimivaltainen arvioimaan tällaisen ehdon kohtuuttomuutta, mahdollisuutta määrätä mainitun ulosmittausmenettelyn keskeyttämistä koskevista turvaamistoimista (ks. vastaavasti tuomio Aziz, C‑415/11, EU:C:2013:164, 64 kohta ja tuomio Barclays Bank, C‑280/13, EU:C:2014:279, 36 kohta).

45

Unionin tuomioistuin totesi direktiivin 93/13 vastaiseksi jäsenvaltion lainsäädännön, jossa ei anneta kiinteistön ulosmittausmenettelyssä täytäntöönpanosta vastaavalle tuomioistuimelle mahdollisuutta arvioida viran puolesta eikä kuluttajan vaatimuksesta sellaisen ehdon kohtuuttomuutta, joka on otettu velanmaksuvaatimuksen perusteena olevaan ja täytäntöönpanoperusteena toimivaan sopimukseen, eikä määrätä esimerkiksi täytäntöönpanon keskeyttämisen kaltaisista turvaamistoimista silloin, kun turvaamistoimien määrääminen on tarpeen asianomaista pääasiakysymystä käsittelevän tuomioistuimen, jolla on toimivalta selvittää mainitun ehdon kohtuuttomuus, lopullisen ratkaisun täyden tehokkuuden takaamiseksi (ks. määräys Banco Popular Español ja Banco de Valencia, C-537/12 ja C-116/13, EU:C:2013:759, 60 kohta ja tuomio Sánchez Morcillo ja Abril García, C-169/14, EU:C:2014:2099, 28 kohta).

46

Euroopan komissio väitti pääasiassa kyseessä olevasta notaarin toteuttamasta yksinkertaistetusta pakkotäytäntöönpanomenettelystä, että notaarin mahdollisuus aloittaa sopimuksen pakkotäytäntöönpano tutkimatta täytäntöönpanolausekkeen liittämismenettelyn tai sen poistamismenettelyn yhteydessä eri sopimuslausekkeiden kohtuuttomuutta voi olla vastoin direktiiviä 93/13, sellaisena kuin sitä on tulkittu edeltävissä kohdissa mainitussa oikeuskäytännössä ja erityisesti tuomiossa Banco Español de Crédito (C‑618/10, EU:C:2012:349) ja tuomiossa Banif Plus Bank (C‑472/11, EU:C:2013:88), joista viimeksi mainittuun myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa toisessa kysymyksessään. Komission mukaan on niin, että koska notaarin toteuttamalla menettelyllä on vastaavat vaikutukset kuin tuomioistuinmenettelyllä, notaarin olisi tämän vuoksi voitava arvioida viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta, kun hänellä on tiedossaan kaikki tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat.

47

Kuten julkisasiamies korosti erityisesti ratkaisuehdotuksensa 65–67 ja 72 kohdassa, on kuitenkin todettava, että tämä oikeuskäytäntö liittyy tuomiovallan käytön erityiseen asiayhteyteen eikä sitä voida – kun otetaan huomioon sen ja notaarin toimen perustavanlaatuiset erot – soveltaa notaarin toimeen.

48

Lisäksi on todettava, että direktiivi 93/13 ei sisällä mitään säännöstä roolista, joka notaarille voidaan tai pitää antaa kohtuuttomien sopimusehtojen valvonnassa. Tässä direktiivissä ei siis säännellä sitä, onko tilanteessa, jossa kansallisessa lainsäädännössä annetaan notaarille toimivalta liittää sopimuksen sisältävään viralliseen asiakirjaan täytäntöönpanolauseke ja tarvittaessa myöhemmin poistaa tämä, oikeus käyttää toimivaltaa, joka kuuluu suoraan tuomiovallan käyttöön, ulotettava koskemaan myös notaaria.

49

Tästä seuraa, että koska kansallisten pakkotäytäntöönpanojärjestelmien yhdenmukaistamisesta tai notaarien roolista niiden yhteydessä ei ole olemassa unionin lainsäädäntöä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa tällaiset säännöt menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla, kunhan ne eivät ole epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) eikä niillä tehdä unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio Aziz, C‑415/11, EU:C:2013:164, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio Pohotovosť, C-470/12, EU:C:2014:101, 46 kohta ja tuomio Kušionová, C‑34/13, EU:C:2014:2189, 50 kohta).

50

Vastaavuusperiaatteesta on todettava, ettei unionin tuomioistuimella ole käytössään mitään sellaista seikkaa, joka voisi antaa aiheen epäillä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan säännöstön yhdenmukaisuutta kyseisen periaatteen kanssa.

51

Tehokkuusperiaatteesta on muistutettava unionin tuomioistuimen jo katsoneen, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän säännön merkitys koko menettelyssä, sen kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä. Tältä kannalta on tarvittaessa otettava huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku (ks. erityisesti tuomio Pohotovosť, C‑470/12, EU:C:2014:101, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Näin ollen on määritettävä, ovatko pääasian kaltaisessa tilanteessa kyseessä olevat kansalliset säännökset, kun niitä analysoidaan asiayhteydessään ottaen huomioon kaikki olemassa olevat oikeussuojakeinot, sellaisia, että niillä voidaan taata, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi kuluttajien kanssa tehdyissä sopimuksissa ja että tällaiset ehdot eivät sido kuluttajia, kuten direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädetään.

53

Tältä osin Unkarin hallitus väittää lähinnä, ettei pääasiassa kyseessä olevassa yksinkertaistetussa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä suljeta pois kaikkea kohtuuttomiin ehtoihin kohdistuvaa, notaarien itsensä tai kansallisten tuomioistuinten harjoittamaa valvontaa.

54

On todettava, että kun otetaan huomioon erityinen luottamus, joka kuluttajalla yleisesti on notaariin puolueettomana neuvonantajana ja siihen, etteivät notaarin laatimat toimet ole lainvastaisia, on olemassa huomattava vaara, ettei kuluttaja ole kovin varuillaan näitä toimia laadittaessa kohtuuttomien ehtojen olemassaolon ja pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen, notaarin toimittaman yksinkertaistetun pakkotäytäntöönpanomenettelyn seurausten suhteen. Kun elinkeinonharjoittaja on saattanut vireille tällaisen menettelyn, on myös mahdollista, ettei kuluttajalla ole ilman notaarin apua hallussaan kaikkia hyödyllisiä tietoja, joiden avulla hän voi puolustautua kansallisissa tuomioistuimissa tällaisen menettelyn yhteydessä.

55

Pääasiassa kyseessä olevasta sääntelystä on todettava, että notaareista annetun lain 1 §:n mukaan notaarien tehtävänä on erityisesti avustaa osapuolia toimivaltaansa kuuluvissa menettelyissä – osapuolten yhdenvertaisen kohtelun taaten – antamalla neuvoja, jotka liittyvät näiden oikeuksien käyttämiseen ja velvollisuuksien noudattamiseen riita-asioiden välttämiseksi.

56

Tämän lain 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaan notaarin on tarkistettava oikeudellisen toimenpiteen lainmukaisuus ja väärinkäytöksen luonteisuus ja ilmoitettava kirjallisesti osapuolille, kun hän havaitsee epäilyttävän seikan.

57

Näistä tiedoista seuraa, että Unkarin prosessuaalisessa järjestelmässä notaarilla näyttää olevan erityisesti elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta koskevaa virallista asiakirjaa laadittaessa toimivalta ehkäistä sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta ja että hänellä on lisäksi nimenomainen velvollisuus taata neuvoillaan yhdenvertainen kohtelu kaikissa toimivaltaansa kuuluvissa menettelyissä, myös pakkotäytäntöönpanomenettelyssä.

58

Edellä esitetystä seuraa, että notaareista annetun lain yleiset säännökset ovat lähtökohtaisesti – sanotun rajoittamatta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteuttamaa valvontaa – omiaan edistämään niiden vaatimusten noudattamista, joita asetetaan direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa.

59

On todettava, kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 84 kohdassa, että riittäviin ja tehokkaisiin keinoihin kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi kuluttajien kanssa tehdyissä sopimuksissa on kuuluttava säännöksiä, joilla voidaan taata kuluttajille tehokas oikeussuoja antamalla heille mahdollisuus riitauttaa tuomioistuimessa riidanalainen sopimus, myös sen pakkotäytäntöönpanovaiheessa, kohtuullisin menettelyllisin edellytyksin siten, ettei heidän oikeuksiensa käyttämiselle ole asetettu ehtoja, erityisesti määräaikoja tai kustannuksia, jotka tekevät direktiivissä 93/13 taattujen oikeuksien käyttämisen suhteettoman vaikeaksi tai käytännössä mahdottomaksi. Tämän tuomion 41–45 kohdassa mainittua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on sovellettava täysimääräisesti näiden oikeudenkäyntimenettelyiden yhteydessä.

60

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Sugár voi yhtäältä siviililain 209/A §:n 1 momentin mukaisesti nostaa kanteen sopimuksen pätevyyden riitauttamiseksi ja toisaalta panna siviiliprosessilain 369 §:n nojalla vireille menettelyn pakkotäytäntöönpanon lopettamiseksi tai rajoittamiseksi. Viimeksi mainitussa menettelyssä kuluttaja voi siviiliprosessilain 370 §:n mukaisesti vaatia pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen pakkotäytäntöönpanon keskeyttämistä.

61

Lisäksi unionin tuomioistuimelle toimitetuista seikoista, erityisesti Unkarin hallituksen toimittamista seikoista, ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tutkia, voivatko – huolimatta siviiliprosessilain 369 ja 370 §:n sanamuodosta – kansalliset tuomioistuimet näissä menettelyissä tutkia sopimusehtojen kohtuuttomuuden ja pitääkö niiden se tutkia ja onko niiden siviiliprosessilain 163 §:ää noudattaen ja Kúrian (Unkarin ylin tuomioistuin) oikeuskäytännön mukaisesti todettava viran puolesta ehtojen ilmeinen pätemättömyys, joka voidaan todeta käytettävissä olevan todistusaineiston perusteella.

62

Vaikka direktiivissä 93/13 edellytetäänkin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajien välisissä riita-asioissa, että niitä käsittelevät kansalliset tuomioistuimet toteuttavat aktiivisia toimenpiteitä, joita voivat toteuttaa sopimuspuolten ulkopuoliset kolmannet (tuomio Asbeek Brusse ja de Man Garabito, C-488/11, EU:C:2013:341, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Pohotovosť, C-470/12, EU:C:2014:101, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tehokkuusperiaatteen noudattaminen ei kuitenkaan voi mennä niin pitkälle, että sillä täysin kompensoitaisiin asianomaisen kuluttajan täydellinen passiivisuus (ks. vastaavasti tuomio Kušionová, C‑34/13, EU:C:2014:2189, 56 kohta).

63

Tämän vuoksi sitä, että kuluttaja voi vedota kohtuuttomia ehtoja koskevien lain säännösten suojaan ainoastaan, jos hän saattaa vireille tuomioistuinmenettelyn, ei sellaisenaan voida pitää – toisin kuin komissio väittää – tehokkuusperiaatteen vastaisena. Direktiivillä 93/13 taattu tehokas oikeussuoja perustuu olettamaan, jonka mukaan jokin sopimuspuolista on aiemmin saattanut asian vireille kansallisissa tuomioistuimissa.

64

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla ainoana on välitön tietämys sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussuojakeinoja koskevista menettelysäännöistä ja toimivalta tulkita kansallista oikeutta, asiana on kuitenkin arvioida sitä, taataanko pääasian olosuhteissa näillä menettelysäännöillä kuluttajalle tehokas oikeussuoja.

65

Kaiken edellä esitetyn perusteella kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan notaari, joka on muotovaatimusten mukaisesti laatinut elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta koskevan virallisen asiakirjan, saa liittää kyseiseen asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen tai kieltäytyä poistamasta sitä, vaikka kyseisen sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta ei ole missään vaiheessa tutkittu.

66

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan notaari, joka on muotovaatimusten mukaisesti laatinut elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta koskevan virallisen asiakirjan, saa liittää kyseiseen asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen tai kieltäytyä poistamasta sitä, vaikka kyseisen sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta ei ole missään vaiheessa tutkittu.