1.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18 ja SEUT 21 artiklan tulkintaa asiassa, jossa asianosaisina ovat Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen Nabiel Peter Bogendorff von Wolffersdorff ja Saksan viranomaiset, jotka ovat kieltäytyneet muuttamasta syntymätodistukseen hänen etunimiään ja sukunimeään ja lisäämästä syntymärekisteriin hänen Yhdistyneessä kuningaskunnassa saamaansa nimeen Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff kuuluvia aateluutta osoittavia ilmaisuja. ( 2 )

2.

Nyt käsiteltävä asia on yksi niistä monista asioista, jotka koskevat Euroopan unionin kansalaisuutta ja sukunimeä. Kyseisissä asioissa on annettu tuomio Konstantinidis (C‑168/91, EU:C:1993:115), tuomio Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539), tuomio Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559), tuomio Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) ja tuomio Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291).

3.

Huolimatta samankaltaisuuksista tuomioon Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) johtaneen asian kanssa nyt käsiteltävä asia eroaa viimeksi mainitusta siten, että pääasian kantaja on kahden jäsenvaltion kansalainen, ja Saksan lainsäädännön mukaan aateluutta osoittavat ilmaisut voivat muodostaa sukunimen osan, vaikka aatelisarvonimet on lakkautettu eikä niitä voida enää myöntää.

4.

SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuoto on seuraava:

”Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista.”

5.

SEUT 20 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.

2.   Unionin kansalaisella on perussopimuksissa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet. Hänellä on muun muassa:

– –

Näitä oikeuksia käytetään perussopimuksissa ja niiden soveltamiseksi hyväksytyissä toimenpiteissä määritellyin edellytyksin ja rajoituksin.”

6.

SEUT 21 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.”

7.

Saksan liittotasavallan perustuslain (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland) (BGBl. s. 1, jäljempänä perustuslaki), joka on annettu 23.5.1949, 123 §:n 1 momentissa säädetään, että ”ennen liittopäivien (Bundestag) kokoontumista voimassa ollutta oikeutta sovelletaan edelleen, jos se ei ole vastoin perustuslakia”.

8.

Weimarissa 11.8.1919 hyväksytyn Weimarin tasavallan perustuslain (Verfassung des Deutschen Reichs), joka tuli voimaan 14.8.1919 (Reichsgesetzblatt 1919, s. 1383; jäljempänä Weimarin tasavallan perustuslaki), 109 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Kaikki saksalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Miehillä ja naisilla on lähtökohtaisesti samat kansalaisoikeudet ja ‑velvollisuudet.

Syntyperään tai asemaan perustuvat julkisoikeudelliset etuoikeudet tai haitat on poistettava. Aatelisarvonimet ovat ainoastaan nimen osatekijöitä, eikä niitä pidä enää myöntää.

Arvonimiä voidaan myöntää ainoastaan, kun niillä osoitetaan tietty virka tai ammatti; tämä ei koske yliopistojen tutkintotodistuksia.

Valtio ei voi myöntää kunniamerkkejä.

Saksan kansalainen ei saa ottaa vastaan arvonimeä tai kunniamerkkiä ulkomaan hallitukselta.”

9.

Siviililain täytäntöönpanosta annetussa laissa (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch), joka on annettu 21.9.1994 (BGBl. I, s. 2494, oikaisu 1997 I, s. 1061, jäljempänä EGBGB), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, säädetään seuraavaa:

”5 § – Henkilöstatuutti

1)   Jos viitataan sen valtion lainsäädäntöön, jonka kansalainen asianomainen henkilö on, ja jos hän on usean valtion kansalainen, sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, johon henkilöllä on kiintein yhteys erityisesti tavanomaisen oleskelun tai elinolosuhteidensa perusteella. Jos henkilö on myös Saksan kansalainen, tällä oikeusasemalla on etusija.

– –

6 § – Oikeusjärjestyksen perusteet (ordre public)

Muun valtion oikeussääntöä ei sovelleta, jos sen soveltaminen johtaa tulokseen, joka on selvästi ristiriidassa Saksan oikeuden keskeisten periaatteiden kanssa. Tällaista oikeussääntöä ei sovelleta erityisesti silloin, kun sen soveltaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa.

– –

10 § – Nimi

1)   Henkilön nimeen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on.

– –

48 § – Muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa saadun nimen valinta

Jos henkilön nimeen sovelletaan Saksan lakia, hän voi päättää ottaa käyttöön toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tapahtuneen tavanomaisen oleskelun aikana saamansa ja tämän jäsenvaltion väestörekisteriin merkityn nimen ilmoittamalla sen Standesamtiin, ellei se ole selvästi ristiriidassa Saksan oikeuden keskeisten periaatteiden kanssa. Nimen valinnalla on taannehtiva vaikutus siihen ajankohtaan asti, jona nimi merkittiin toisen jäsenvaltion väestörekisteriin, ellei henkilö nimenomaisesti pyydä, että nimen valinnan vaikutus ulottuu ainoastaan tulevaisuuteen. Ilmoituksen on oltava julkisesti todennettu tai oikeaksi todistettu. – –”

10.

Pääasian kantaja syntyi 9.1.1963 Karlsruhessa (Saksa) Nabiel Bagadina. Syntymä kirjattiin Karlsruhen väestörekisterin syntymärekisteriin.

11.

Nabiel Bagadi sai myöhemmin adoption vuoksi saksalaisen sukunimen Bogendorff, jonka hän muutatti myöhemmin, kuten etunimensäkin, niin että hänen nykyinen saksalainen etunimensä ja sukunimensä ovat kokonaisuudessaan Nabiel Peter Bogendorff von Wolffersdorff.

12.

Vuonna 2001 Bogendorff von Wolffersdorff muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa hän toimi vuodesta 2002 alkaen maksukyvyttömyysneuvojana Lontoossa.

13.

Vuonna 2004 Bogendorff von Wolffersdorff sai kansalaistamisen johdosta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden.

14.

Bogendorff von Wolffersdorff muutti nimensä muotoon Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff 26.7.2004 annetulla julistuksella (Deed Poll), ( 3 ) joka on kirjattu 22.9.2004 Supreme Court of England and Walesiin (Englannin ja Walesin ylin tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) ja julkaistu The London Gazettessa 8.11.2004.

15.

Puolisonsa raskauden vuoksi Bogendorff von Wolffersdorff siirtyi vuonna 2005 Lontoosta Saksan Chemnitziin, jossa hänen tyttärensä syntyi 28.2.2006.

16.

Tyttären, jolla on sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus, syntymästä ilmoitettiin Düsseldorfissa sijaitsevaan Yhdistyneen kuningaskunnan pääkonsulinvirastoon 23.3.2006. Syntymätodistukseen ja Yhdistyneen kuningaskunnan passiin merkityssä muodossaan tyttären etunimet ja sukunimi ovat Larissa Xenia Gräfin von Wolffersdorff Freiin von Bogendorff.

17.

Nojautumalla EGBGB:n 10 §:ään Chemnitzin väestörekisteritoimisto kieltäytyi kuitenkin merkitsemästä Bogendorff von Wolffersdorffin tytärtä tämän brittiläisellä nimellä.

18.

Oberlandesgericht Dresden (Dresdenin ylempi alueellinen tuomioistuin, Saksa) määräsi 6.7.2011 antamallaan määräyksellä, että Chemnitzin kaupungin viranomaisten on merkittävä Bogendorff von Wolffersdorffin tytär väestörekisteriin tämän brittiläisellä nimellä. Se katsoi seuraavaa:

”Sillä, että Weimarin tasavallan perustuslain tultua voimaan aatelisarvonimet eivät ole enää arvonimiä sanan suppeassa merkityksessä, vaan niiden on oltava sukunimen osatekijöitä (ja niistä on tullut tämän vuoksi varsinaisia sukunimiä, ks. Henrich/Wagenitz, Deutsches Namensrecht, 2007, 015, 9 kohta, ’Aatelisnimet’), ei ole merkitystä sen kannalta, minkä nimen asianomainen saa, sillä ainoastaan sukunimi määräytyy hänelle suoraan. Sukunimi merkitsee, että nimen se osa, joka ennen Weimarin tasavallan perustuslain voimaantuloa olisi ollut aatelisarvonimi, on sijoitettava etunimen taakse, ei sen eteen. Asianomaiselle ei myönnetä aatelisarvonimeä, jonka myöntäminen oli monarkkisen perustuslain mukaan aatelisarvon saamiseen liittyvä prinssin etuoikeus. Toisin kuin Landgericht katsoo, Weimarin tasavallan perustuslailla ei kielletä aatelisarvonimiä nimessä, kuten esimerkiksi aateluuden lakkauttamisesta vuonna 1919 annetulla Itävallan lailla, josta unionin tuomioistuin lausui 22.12.2010 (StAZ 2011, sivu 77). Saksassa on siten jopa todettu, että myös tasavallassa sukunimi, johon sisältyy aatelisarvonimi, voi tietyissä olosuhteissa siirtyä julkisoikeudellisen nimenmuutoksen myötä (Henrich/Wagenitz ibid.; ks. – – OVG Hamburg StAZ 2007, s. 46; BVerwG DVBI. 1997, s. 616).” ( 4 )

19.

Näiden ohjeiden mukaisesti Bogendorff von Wolffersdorffin tytär käyttää siten Saksan kansalaisena samoja etunimiä ja samaa sukunimeä – nimi kokonaisuudessaan on Larissa Xenia Gräfin von Wolffersdorff Freiin von Bogendorff – kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisena.

20.

Bogendorff von Wolffersdorff toimitti 22.5.2013 julkisesti todennetun ilmoituksen, jossa hän pyysi EGBGB:n 48 §:n mukaisesti, että Standesamt der Stadt Karlsruhe (Karlsruhen kaupungin väestörekisteritoimisto, jäljempänä Standesamt) merkitsee syntymänimeksi syntymärekisteriin hänen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäännön mukaisen etunimensä ja sukunimensä, mistä kyseinen virasto kieltäytyi.

21.

Tässä tilanteessa Bogendorff von Wolffersdorff pyysi, että Amtsgericht Karlsruhe (Karlsruhen alueellinen tuomioistuin, Saksa) määrää henkilöoikeudellisesta asemasta annetun lain (Personenstandsgesetz) 49 §:n 1 momentin nojalla Standesamtin muuttamaan hänen syntymätodistustaan taannehtivasti 22.9.2004 alkaen siten, että hänen etunimestään ja sukunimestään muodostuva nimensä on Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff.

22.

Standesamt vastusti kyseistä pyyntöä nojautuen EGBGB:n 48 §:ssä säädettyyn yleistä järjestystä koskevaan varaumaan.

23.

Näissä olosuhteissa Amtsgericht Karlsruhe (Karlsruhen alueellinen tuomioistuin) on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion viranomaisilla on velvollisuus hyväksyä kansalaisensa nimen muutos, kun tällä kansalaisella on myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus ja kun hän on sinä aikana, jona hän oleskeli tavanomaisesti toisessa jäsenvaltiossa, hankkinut itselleen vapaasti valitsemansa, useita aateluutta osoittavia ilmaisuja sisältävän nimen nimenmuutoksella, joka ei liittynyt perheoikeudellisen aseman muuttumiseen, siltä osin kuin hänellä ei tulevaisuudessa mahdollisesti ole merkittävää sidettä tähän toiseen jäsenvaltioon ja kuin – vaikka aateluus on lakkautettu ensin mainitun jäsenvaltion perustuslaissa – uuden nimen hankkimisen ajankohtana ensin mainitussa jäsenvaltiossa voitiin edelleen käyttää aatelisarvonimiä nimien osatekijöinä?”

24.

Ennakkoratkaisupyyntö toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 23.9.2014. Bogendorff von Wolffersdorff, Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe (Karlsruhen kaupungin lakiasian pääosasto), Saksan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia ja suullisia huomautuksia 12.11.2015 pidetyssä istunnossa.

25.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys koskee pääasiallisesti sitä, ovatko SEUT 18 ja SEUT 21 artikla esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät tunnusta kyseisen jäsenvaltion kansalaisen nimenmuutosta, jos kyseinen kansalainen on samanaikaisesti jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen ja jos hän on pitkäaikaisen oleskelun aikana hankkinut itselleen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa vapaasti valitsemansa, useita aateluutta osoittavia ilmaisuja sisältävän nimen.

26.

On syytä huomauttaa heti aluksi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että ”vaikka – – säännöt, jotka koskevat henkilön suku- ja etunimen kirjoittamista henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin, kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella”. ( 5 )

27.

Koska unionin kansalaisuuden, joka kuuluu SEUT 20 artiklan soveltamisalaan, tarkoituksena tai seurauksena ei voi olla ulottaa unionin oikeuden soveltamisalaa koskemaan myös jäsenvaltioiden sisäisiä tilanteita, SEUT 20 artiklan soveltaminen tarkoittaa, että kyseisellä tilanteella on liittymäkohta unionin oikeuteen. ( 6 )

28.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe ja Saksan hallitus katsovat esillä olevassa asiassa, että koska Bogendorff von Wolffersdorff on Saksan kansalainen, EGBGB:n 5 §:n 1 momentin mukaan hänen nimenmuutokseensa sovelletaan ainoastaan Saksan lainsäädäntöä.

29.

Unionin tuomioistuin on jo Belgian kansainvälisen yksityisoikeuden, jossa EGBGB:n 5 §:n 1 momentin tavoin annetaan kaksoiskansalaisuuden tapauksessa etusija Belgian kansallisuudelle, sääntöjen osalta hylännyt tämänkaltaisen väitteen tuomiossa Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539). Belgian ja Saksan lainsäädäntöjen kyseisten pykälien säännösten kaltaiset säännökset eivät voi sulkea pois sitä, että kyseisellä tilanteella on liittymäkohta unionin oikeuteen ja että unionin oikeussääntöjä sovelletaan kansalaisuutta koskevissa asioissa.

30.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuomion Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539) 27 kohdassa, että ”tällainen liittymäkohta [unionin] oikeuteen kuitenkin on olemassa Garcia Avellon lasten – jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka oleskelevat laillisesti toisen jäsenvaltion alueella – kaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden osalta”.

31.

Kyseisen tuomion 28 kohdassa se totesi lisäksi, että ”tätä ei muuksi muuta se, että pääasian asianomaisilla henkilöillä on myös sen jäsenvaltion kansalaisuus, jossa he ovat oleskelleet syntymästään saakka, ja tämän valtion on viranomaistensa mukaan tästä syystä tunnustettava ainoastaan tämä kansalaisuus. Jäsenvaltion asiana ei ole rajoittaa niitä vaikutuksia, joita seuraa jonkin toisen jäsenvaltion kansalaisuuden myöntämisestä, asettamalla lisäehto sille, että tämä kansalaisuus tunnustetaan [EUT-sopimuksen] mukaisen perusvapauden käyttämistä varten”.

32.

Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee siten selvästi, että toisin kuin Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe ja Saksan hallitus väittävät, Bogendorff von Wolffersdorff, jolla on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus ja joka oleskelee laillisesti Saksassa, voi suhteissaan Saksan liittotasavaltaan – ilman, että se, että hän on Saksan kansalainen, on esteenä tälle toteamukselle – vedota unionin oikeuteen olevaan liittymäkohtaan ja siten unionin oikeuden sovellettavuuteen.

33.

Se, että kyseinen asia on luonteeltaan rajat ylittävä, on sitäkin merkityksellisempää, kun otetaan huomioon se, että Bogendorff von Wolffersdorff oli oleskellessaan laillisesti Englannissa hankkinut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan etunimet ja sukunimen, jotka hän haluaa tunnustettavan Saksassa, käyttämällä SEUT 20 ja SEUT 21 artiklan mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

34.

Sitä, että Saksan viranomaiset ovat kieltäytyneet tunnustamasta unionin kansalaisen, jolla on sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus, Yhdistyneessä kuningaskunnassa saamaa etunimeä ja sukunimeä kaikkine osatekijöineen, on siten syytä tarkastella unionin kansalaisuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten, toisin sanoen SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklan valossa.

35.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, voiko kansalaisen, jolla on sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus, nimenmuutoksen tunnustamatta jättäminen olla vastoin SEUT 18 artiklaa, jossa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä.

36.

Komission mukaan syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla. Koska kansalaisilla, joilla on kaksoiskansalaisuus, on sen mukaan sukunimensä osalta erityisiä vaikeuksia ja koska he siten poikkeavat henkilöistä, jotka ovat vain yhden jäsenvaltion kansalaisia, he ovat erilaisessa tilanteessa.

37.

Komissio katsoo näin ollen, että se, että Saksan viranomaiset ovat kieltäytyneet tunnustamasta Bogendorff von Wolffersdorffin Yhdistyneessä kuningaskunnassa saamaa nimeä, on osoitus siitä, että erilaisia tapauksia on kohdeltu samalla tavalla, mikä on sen mukaan vastoin SEUT 18 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta.

38.

Saksan hallitus katsoo, ettei Saksan lainsäädännön soveltaminen Saksan kansalaiseen voi olla osoitus kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

39.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe ei viittaa nimenomaisesti SEUT 18 artiklaan, vaan se katsoo, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa vaaditaan muussa jäsenvaltiossa saadun nimen tunnustamista, perustuu ensimmäisen rekisterimerkinnän periaatteeseen. Kyseisen periaatteen mukaan jäsenvaltiossa rekisteriin ensimmäistä kertaa laillisesti merkitty nimi on ensisijainen. Jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuuden kantaja on saanut myöhemmin, saatua nimeä koskevan muutoksen hylkääminen on sen mukaan siten sopusoinnussa kyseisen periaatteen kanssa eikä näin ollen muodosta unionin oikeuden rikkomista.

40.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla”. ( 7 )

41.

Kuten olen jo todennut edellä, ( 8 ) yhteisöjen tuomioistuin on jo käsitellyt tätä kysymystä tuomioon Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539) johtaneessa asiassa, jossa Belgian kansainvälinen yksityisoikeus Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden tavoin ( 9 ) määritti, mitä lakia sovelletaan, kun kyseessä on kaksoiskansalaisuus, vetoamalla Belgian kansalaisuuteen. ( 10 )

42.

Yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut sitä, ovatko henkilöt, joilla on ainoastaan Belgian kansalaisuus, ja henkilöt, joilla on lisäksi jonkin toisen jäsenvaltion kansalaisuus, ”erilaisessa tilanteessa, missä tapauksessa syrjintäkiellon periaate merkitsee sitä, että [viimeksi mainitut] voivat vaatia kohtelua, joka on erilainen kuin niiden kohtelu, joilla on ainoastaan Belgian kansalaisuus”. ( 11 )

43.

Koska niihin Belgian kansalaisiin, joilla oli kaksoiskansalaisuus, sovellettiin kahta eri oikeusjärjestelmää, mistä voi aiheutua heille heidän tilanteelleen ominaisia vaikeuksia, koska heillä on sen johdosta eri sukunimiä, yhteisöjen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 37 kohdassa, että he ”[erosivat] niistä, joilla on pelkkä Belgian kansalaisuus ja joilla on vain yksi sukunimi”. ( 12 )

44.

Toisin kuin Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe väittää, Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden saaminen myöhemmin tai nykyinen asuinpaikka Saksassa eivät näin ollen vaikuta mitenkään siihen, onko henkilö erilaisessa tilanteessa.

45.

Lisäksi katson, että kysymys, onko henkilö, jolla on kaksoiskansalaisuus, erilaisessa tilanteessa kuin henkilö, jolla on ainoastaan Saksan kansalaisuus, ei voi riippua siitä tavasta, jolla annettu nimi on saatu. Tilanteen erilaisuus, jonka pitäisi oikeuttaa erilainen kohtelu syrjinnän välttämiseksi, seuraa siitä, että henkilöön, jolla on kaksoiskansalaisuus, sovelletaan kahta eri järjestelmää.

46.

Edellä esitetystä ilmenee, että Saksan kansalaiset, joilla on eri sukunimiä niiden eri lakien johdosta, joihin heillä on liityntä kansalaisuutensa perusteella, voivat vedota tilanteelleen ominaisiin vaikeuksiin, mikä erottaa heidät niistä, joilla on pelkkä Saksan kansalaisuus, riippumatta tavasta, jolla he ovat saaneet sen lainsäädännön, jolla kyseistä toista kansalaisuutta säännellään, mukaisen Saksan lainsäädännössä tunnustetusta nimestä poikkeavan nimen. He ovat siten erilaisessa tilanteessa, joka edellyttää erilaista kohtelua kuin niihin, joilla on ainoastaan Saksan kansalaisuus, sovellettava kohtelu.

47.

Komission tavoin katson kuitenkin, että Saksan viranomaiset kohtelevat Bogendorff von Wolffersdorffia samalla tavalla kuin henkilöitä, joilla on pelkkä Saksan kansalaisuus, vaikka kaksoiskansalaisuuden vuoksi hänen tilanteensa on erilainen kuin heidän tilanteensa.

48.

Kyseessä on siten SEUT 18 artiklalla käyttöön otetun syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen. Tarkastelen jäljempänä kyseisen loukkaamisen mahdollista oikeutusta. ( 13 )

49.

Komission mukaan se, että esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kieltäydytään tunnustamasta nimenmuutosta, on SEUT 20 ja SEUT 21 artiklassa vahvistettua oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella koskeva rajoitus, koska se, että kahdessa eri jäsenvaltiossa on käytössä eri nimet, voi rajoittaa kyseisen oikeuden käyttöä aiheuttamalla vakavaa haittaa sekä työ- että yksityiselämässä.

50.

Komissio katsoo, että tämä ei päde ainoastaan siihen tapaukseen, että jäsenvaltiossa, jossa henkilö on syntynyt tai jossa hän asuu, annettua nimeä ei tunnusteta, vaan myös siihen tapaukseen, että rajoitus vaikuttaa henkilöön, jolla on kahden jäsenvaltion kansalaisuus. Koska etunimet ja sukunimi, jotka Bogendorff von Wolffersdorffilla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff) ja Saksassa (Nabiel Peter Bogendorff von Wolffersdorff) eivät ole samanlaisia, nimierosta voi aiheutua sekaannusta ja haittaa sen johdosta, ettei hän voi enää hyötyä toisessa jäsenvaltiossa laadittujen asiakirjojen oikeusvaikutuksista.

51.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa tosiseikkojen perusteella ei voida todeta merkittäviä ongelmia Bogendorff von Wolffersdorffin tunnistamisessa tai merkittäviä esteitä, joista aiheutuu konkreettista haittaa yksityis- ja työelämässä. Näihin perusteluihin nojautuen Saksan hallitus katsoo, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole rajoitettu oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

52.

Ensinnäkin se, että hänen brittiläistä nimeään on käytetty ammatillisissa yhteyksissä vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa, merkitsee sen mukaan, ettei kyseinen nimi ole tosiasiallisesti kovin tärkeä hänen yksilöimisekseen ja hänen sukulaisuussuhteidensa määrittämiseksi Saksassa. Toiseksi kyseinen toteamus saa sen mukaan vahvistusta siitä, että kantaja oli antanut kulua yli kuusi vuotta Yhdistyneessä kuningaskunnassa tekemänsä nimenmuutoksen ja väestörekisteritoimistolle Saksassa esittämänsä pyynnön välillä.

53.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe keskittyy pääasian ja tuomioon Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559) johtaneen asian väliseen eroon. Sen mukaan kyseisessä oikeuskäytännössä jäsenvaltiot velvoitetaan ainoastaan tunnustamaan nimenmuutos, joka on rekisteröity siinä jäsenvaltiossa, jossa henkilö on syntynyt tai jossa hän asuu. Ensimmäisen rekisterimerkinnän periaatteen ( 14 ) mukaan jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuuden kantaja on saanut myöhemmin, saatua nimeä koskevan muutoksen hylkääminen ei ole SEUT 20 ja SEUT 21 artiklassa taattua vapaata liikkuvuutta koskeva rajoitus.

54.

On syytä huomauttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen säännöstö, jolla tietyt oman maan kansalaiset asetetaan huonompaan asemaan pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet vapauttaan liikkua ja oleskella toisessa jäsenvaltiossa, on SEUT 21 artiklan 1 kohdassa jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustetun oikeuden liikkua vapaasti rajoitus. ( 15 )

55.

Saman oikeuskäytännön mukaan se, että henkilö, joka on käyttänyt oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti toisen jäsenvaltion alueella, ”on jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, pakotettu käyttämään eri nimeä kuin sitä, joka hänelle on jo annettu ja joka on jo rekisteröity jäsenvaltiossa, jossa hän on syntynyt ja jossa hän asuu, voi rajoittaa [kyseistä] oikeutta”. ( 16 )

56.

Jos kyseinen periaate pätee sellaisten henkilöiden tapauksessa, joilla – kuten asia oli tuomioon Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559) ja tuomioon Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) johtaneissa asioissa – on vain yhden jäsenvaltion kansalaisuus, se pätee sitäkin suuremmalla syyllä sellaisiin henkilöihin, joilla Bogendorff von Wolffersdorffin tavoin on useamman jäsenvaltion kansalaisuus.

57.

Nimi on nimittäin osa henkilön identiteettiä ja yksityiselämää, jonka suoja vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950, 8 artiklassa. ( 17 )

58.

Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi ensimmäisen kerran tuomiossa Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539) johtaneessa asiassa, ”tällainen tilanne, jossa on eri sukunimiä, on omiaan aiheuttamaan asianomaisille henkilöille tuntuvaa haittaa sekä työelämässä että yksityiselämässä, esimerkiksi vaikeutena saada jäsenvaltiossa, jonka kansalainen asianomainen on, hyväkseen oikeusvaikutuksia oikeustoimista tai asiakirjoista, jotka on laadittu siinä toisessa jäsenvaltiossa tunnustetulla nimellä, jonka kansalainen asianomainen niin ikään on”. ( 18 )

59.

Tuomion Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539) jälkeisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”monet jokapäiväisen elämän toimet sekä julkisella että yksityisellä tasolla edellyttävät henkilöllisyyden todistamista” ( 19 ) ja että ”sukunimien erilaisuus voi synnyttää epäilyjä henkilön henkilöllisyydestä sekä esitettyjen asiakirjojen aitoudesta tai niihin sisältyvien tietojen todenperäisyydestä”. ( 20 )

60.

Tuomiossa Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806, 64 kohta) unionin tuomioistuin katsoi, että on ”otettava huomioon, että Saksan lainsäädännön mukaan sanoja ’Fürstin von’ ei pidetä aatelisarvonimenä vaan – – nimen osatekijöinä”.

61.

Kyseisessä asiassa katsottiin siten, että nimi Fürstin von Sayn-Wittgenstein on yksi, useista osatekijöistä muodostuva sukunimi ja että ”nimet Fürstin von Sayn‑Wittgenstein ja Sayn-Wittgenstein eivät [olleet] samat”. ( 21 )

62.

Myöskään nimet Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff ja Nabiel Peter Bogendorff von Wolffersdorff eivät ole samat. Siitä, että sama henkilö käyttää kahta erilaista nimeä, voi periaatteessa syntyä sekaannusta ja haittaa.

63.

On kuitenkin syytä huomauttaa, että oikeuskäytännössä edellytetään, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö on ”omiaan aiheuttamaan asianomaisille henkilöille ’vakavaa haittaa’ hallinnollisesti, työelämässä ja yksityiselämässä”, ( 22 ) ja erityisesti, että on olemassa ”tosiasiallinen vaara siitä, että [henkilö joutuu] nimien erilaisuuden vuoksi hälventämään henkilöllisyyttään tai esittämiensä asiakirjojen aitoutta koskevia epäilyksiä”. ( 23 )

64.

Mielestäni on selvää, että kyseinen kriteeri täyttyy esillä olevassa asiassa samoista syistä kuin ne, jotka unionin tuomioistuin esitti tuomion Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) 66–70 kohdassa, sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon, että toisin kuin Sayn-Wittgensteinilla, Bogendorff von Wolffersdorffilla on sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus.

65.

Jos ”asiassa Grunkin ja Paul annetussa tuomiossa tarkoitettua ’vakavaa haittaa’ [aiheutuu] siitä, että [asianomaisen] on muutettava nimen Fürstin von Sayn-Wittgenstein kaikki muodolliset merkinnät sekä julkisella että yksityisellä tasolla, koska hänen henkilöllisyyttään osoittavat viralliset asiakirjat esittävät hänet nykyisin eri nimellä”, ( 24 ) sama pätee myös Bogendorff von Wolffersdorffiin, joka on käyttänyt brittiläistä nimeään sekä yksityisissä että ammatillisissa yhteyksissä oleskellessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

66.

Koska Bogendorff von Wolffersdorffilla on kaksi passia, joihin merkityt etunimet ja sukunimet ovat hyvin erilaiset, ”on olemassa vaara siitä, että hän joutuu hälventämään väärien tietojen antamiseen liittyviä epäilyksiä, jotka syntyvät siitä, että – – nimi on erilainen”, ( 25 ) toisin sanoen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan passiin ja Saksan passiin merkityt etunimet ja sukunimet ovat erilaiset. Kuten komissio toteaa, kyseinen vaara on olemassa riippumatta siitä, onko side toiseen jäsenvaltioon, tässä tapauksessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jatkuva ja olennainen.

67.

Bogendorff von Wolffersdorff mainitsikin istunnossa useita esimerkkejä vakavista haitoista, joita hänelle aiheutuu Saksassa sen vuoksi, että Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hänelle myöntämissä henkilöllisyystodistuksissa on erilaiset nimet. Haitat ilmenevät muun muassa liikennevalvonnan yhteydessä sekä avattaessa pankkitilejä yksityisissä ja ammatillisissa yhteyksissä. Hän totesi myös joutuneensa useita kertoja viettämään useita tunteja poliisilaitoksella sillä aikaa, kun Saksan viranomaiset ovat tarkistaneet hänen Yhdistyneen kuningaskunnan passinsa aitoutta ja voimassaoloa.

68.

Mainitsen lisäksi (erityisesti sen ulkomaanmatkojen osalta merkille pantavan seikan), että myös Bogendorff von Wolffersdorffin ja hänen alaikäisen tyttärensä Larissa Xenian sukulaisuussuhde saatetaan kyseenalaistaa sen vuoksi, että heidän Saksan passeihin merkityt sukunimensä ovat hyvin erilaiset.

69.

Siltä osin kuin on kyse ensimmäisen rekisterimerkinnän periaatteesta, jonka Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe esitti sekä kirjallisissa huomautuksissaan että istunnossa, on syytä korostaa sitä, ettei mikään oikeuskäytännössä, erityisesti tuomiossa Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559), tue kyseistä periaatetta. Se, että kyseisen tuomion mukaan Saksan viranomaisten oli tunnustettava pelkästään ensimmäinen sukunimi, jonka kyseinen lapsi oli saanut Tanskassa, oli seurausta kyseisen asian tosiseikoista eikä yleisesti sovellettavan periaatteen toteamisesta.

70.

Näin ollen se, että jäsenvaltion, tässä tapauksessa Saksan liittotasavallan, viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta kansalaisensa nimeä kaikkine osatekijöineen siinä muodossa kuin se on vahvistettu toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus kyseisellä henkilöllä myös on, on SEUT 20 ja SEUT 21 artiklassa jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettuja vapauksia koskeva rajoitus.

71.

On tarkasteltava, voidaanko SEUT 18 artiklan rikkominen ja SEUT 21 artiklassa taattua vapaata liikkuvuutta koskeva rajoitus perustella.

72.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin neljään näkökohtaan, joiden nojalla merkitsemättä jättäminen voisi mahdollisesti olla perusteltua; tällaisia näkökohtia ovat nimien jatkuvuutta koskeva periaate, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyn nimenmuutoksen mielivaltaisuus, valitun nimen pituus ja aatelisarvonimien lakkauttaminen.

73.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos Saksassa ei ole sallittua muuttaa etunimeä ja sukunimeä omasta tahdosta, on syynä etupäässä se, että nimeä on voitava käyttää luotettavana ja pysyvänä tunnistamisen välineenä.

74.

On kuitenkin niin, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomion Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559) 30 ja 31 kohdassa, että ”olivatpa sen tueksi, että henkilön nimen määräytymisen kannalta liittymänä on viimeksi mainitun kansalaisuus, esitetyt [varmuutta ja jatkuvuutta koskevat periaatteet] sellaisenaan miten hyväksyttäviä hyvänsä, millekään niistä ei voida antaa sellaista merkitystä, että sen perusteella – – jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset olisivat oikeutettuja kieltäytymään tunnustamasta [kyseisen henkilön] sukunimeä sellaisena kuin se on jo määräytynyt ja rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa”.

75.

Sikäli kuin kansalaisuuteen perustuvalla liittymällä pyritään takaamaan henkilön nimen määräytymisen jatkuvuus ja pysyvyys, on nimittäin todettava, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut kyseisen tuomion 32 kohdassa, että ”tämä liittymä saa aikaan päinvastaisen tuloksen kuin mihin on pyritty”, koska aina, kun Bogendorff von Wolffersdorff ylittää Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan välisen rajan, hänellä on eri nimi, puhumattakaan tilanteesta, jossa hän asettuisi johonkin muuhun jäsenvaltioon, jolloin hän voisi valita vapaasti jommankumman nimistä.

76.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että Bogendorff von Wolffersdorffilla on käytössään eri nimi Yhdistyneen kuningaskunnan passissa ja Saksan passissa, ei perustu hänen syntymänsä olosuhteisiin, adoptioon eikä muuhun aseman muutokseen. Sitä vastoin on todettava, että Bogendorff von Wolffersdorff vaihtoi nimeään tietoisesti, eikä hän ole maininnut menettelyssä syitä, joiden perusteella nimen valinta olisi ymmärrettävä tai jopa tarpeellinen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että päätös muuttaa nimeä Yhdistyneessä kuningaskunnassa perustui ainoastaan henkilökohtaisiin mieltymyksiin, ja se pohtii, onko Bogendorff von Wolffersdorffin kyseistä valintaa suojeltava.

77.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe korosti istunnossa sitä, ettei Saksan lainsäädännössä säädetä Bogendorff von Wolffersdorffin Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttämän kaltaisesta mahdollisuudesta valita nimi vapaasti ja että Karlsruhen kaupunki olisi vastustanut sitä, vaikkei brittiläiseen nimeen olisi sisältynyt mitään aatelisarvonimeä. ( 26 ) Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe väitti istunnossa myös, että omaan tahtoon perustuvalla nimenmuutoksella rikottiin Saksan oikeusjärjestystä, koska Saksan lainsäädännön nojalla sellainen muutos ei ole mahdollinen.

78.

En jaa tätä näkemystä, koska siitä seuraa lähes väistämättä toisessa jäsenvaltiossa laillisesti käytetyn nimen täydellinen huomiotta jättäminen.

79.

Kuten komissio väittää, oikeussubjektia on suojeltava myös, jos hän on julistuksella (Deed Poll) muuttanut etu- ja sukunimensä omasta tahdosta, kuten esillä olevassa asiassa. ( 27 )

80.

Ensinnäkin kuten unionin tuomioistuin totesi tuomion Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) 52 kohdassa, ”nimi on osa henkilön identiteettiä ja yksityiselämää, jonka suoja vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklassa”.

81.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut tässä yhteydessä, että ”samalla kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myöntää – – että voi olla todellisia syitä, joiden vuoksi henkilö haluaa muuttaa nimeään, tämän mahdollisuuden oikeudelliset rajoitukset voivat olla perusteltuja yleisen edun vuoksi, esimerkiksi väestön virheettömän rekisteröinnin takaamiseksi tai henkilön tunnistamisen ja tietynnimisten henkilöiden sukuun lukemisen välineiden suojaamiseksi”. ( 28 )

82.

Koska nimenmuutoksen tahdonvaltaisuus ei itsessään vahingoita yleistä etua, sillä ei näin ollen voida – toisin kuin Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe väittää – perustella SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaan kohdistuvaa rajoitusta.

83.

Toiseksi yksilöitä on suojeltava myös siinä tapauksessa, että – syystä riippumatta – he ovat pyytäneet muuttamaan nimeään, koska riippumatta siitä tavasta, jolla annettu nimi on saatu, siitä, että eri jäsenvaltioissa on käytössä erilaiset nimet, voi aiheutua haittaa sekä työelämässä että yksityiselämässä, esimerkiksi vaikeutena saada jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat, hyväkseen sellaisten asiakirjojen oikeusvaikutukset, jotka on laadittu siinä toisessa jäsenvaltiossa tunnustetulla nimellä, jonka kansalaisia he niin ikään ovat. ( 29 )

84.

Kolmanneksi ei voi olla niin, että Saksan viranomaisten on kieltäydyttävä tunnustamasta jonkun kansalaisensa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti saamaa nimeä pelkästään kyseisen nimenmuutoksen mielivaltaisuuden tai tahdonvaltaisuuden perusteella. Oikeuksien väärinkäytön kiellon ansiosta jäsenvaltiot voivat torjua riittävän hyvin sen, mitä Saksan hallitus kutsuu kirjallisissa huomautuksissaan ”nimiturismiksi”.

85.

Kuten yhteisöjen tuomioistuin on katsonut tuomion Centros (C‑212/97, EU:C:1999:126) 24 kohdassa, ”jäsenvaltiolla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen sen, että jotkut sen kansalaiset yrittävät käyttää väärin perustamissopimuksessa luotuja mahdollisuuksia ja näin välttyä kansallisen lainsäädännön soveltamiselta, ja että yksityiset eivät saa käyttää [unionin] oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti”.

86.

Tämä merkitsee sitä, että jolleivät Saksan viranomaiset voi osoittaa, että Bogendorff von Wolffersdorff on mennyt Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja oleskellut siellä useita vuosia pelkästään luodakseen keinotekoisesti etunimiensä ja sukunimensä muuttamiseen tarvittavan tilanteen täyttääkseen EGBGB:n 48 §:n soveltamista koskevat edellytykset, sitä, että viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta Bogendorff von Wolffersdorffin brittiläistä nimeä, ei voida perustella pelkästään sillä, että muutos on tapahtunut nimen haltijan aloitteesta.

87.

Lisäksi katson komission tavoin, ettei nyt esillä olevassa asiassa ole kyse väärinkäytöstä, ja totean, että – luettaessa ennakkoratkaisupyyntöä – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on taipuvainen katsomaan, että Bogendorff von Wolffersdorffin etujen keskus oli hyvinkin Lontoo vuosina 2001–2005. Hänen liittymänsä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jonka kansalainen hän on, ei ollut fiktiivinen eikä siihen sisältynyt väärinkäyttöä.

88.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhen sen väitteen osalta, jonka mukaan nimenmuutoksen tahdonvaltaisuudella rikotaan Saksan oikeusjärjestystä, on syytä korostaa sitä, että vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että yleiseen järjestykseen perustuvilla syillä voidaan perustella SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaan kohdistuva rajoitus, ( 30 ) kyseinen käsite ei kata kaikkia kansallisen oikeuden pakottavia säännöksiä, joista yksityiset oikeussubjektit eivät voi poiketa. Unionin tuomioistuin on päinvastoin katsonut tuomion Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) 86 kohdassa, että ”yleiseen järjestykseen voidaan vedota vain, kun on kyse yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta”.

89.

Mielestäni näyttää ilmeiseltä, että vaikka Saksan lainsäädännön mukaan nimeä ei voida muuttaa vapaasti tahdonvaltaisella toimella, kyseisellä säännöllä ei saavuteta sitä korkeaa kynnystä, jota tuomiossa Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) tarkoitetun yleiseen järjestykseen perustuvan poikkeuksen soveltaminen edellyttäisi.

90.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Saksan oikeusjärjestyksen toisena tavoitteena on välttää kohtuuttoman pitkiä ja liian monimutkaisia sukunimiä. Se huomauttaa tässä yhteydessä, että pääasian kantajan valitsema nimi Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff on Saksan olosuhteissa epätavallisen pitkä.

91.

Tätä näkemystä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomion Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559) 36 kohdassa, ”tällaiset hallinnon helpottamista koskevat seikat eivät – – voi riittää perusteeksi – – vapaan liikkuvuuden esteelle”. Kyseinen näkemys on siten hylättävä tässä tapauksessa.

92.

Zentraler Juristischer Dienst der Stadt Karlsruhe ja Saksan hallitus viittaavat tuomioon Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) ja katsovat, että aateluutta osoittavien entisten ilmaisujen ”Graf” (kreivi) ja ”Freiherr” (paroni) lisäämisellä sukunimiin saatetaan rikkoa Saksan oikeusjärjestyksen perusteita, koska se on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, joka koskee saksalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, ja sen perustuslakiin sisältyvän toteamuksen kanssa, jolla aateluus lakkautettiin, mistä on osoituksena Weimarin tasavallan perustuslain 109 §:n 3 momentti luettuna yhdessä Saksan perustuslain (Grundgesetz) 123 §:n kanssa.

93.

On syytä huomauttaa heti aluksi, että Bogendorff von Wolffersdorff pyytää muuttamaan sukunimensä lisäksi myös etunimensä Nabiel Peter muotoon Peter Mark Emanuel. Mahdollinen perusteleminen aatelisarvonimien hylkäämisellä koskee siten joka tapauksessa ainoastaan sukunimen muuttamista.

94.

Täsmennettäköön myös, että Bogendorff von Wolffersdorffin brittiläiseen sukunimeen sisältyvät sanat ”Graf” ja ”Freiherr” eivät ole aateluutta osoittavia ilmaisuja Englannin oikeuden eivätkä myöskään Saksan oikeuden mukaan. Tarkemmin sanottuna Englannin oikeudessa ei ole kyse Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan myöntämistä aatelisarvonimistä. Myöskään Saksan oikeudessa ei ole kyse aatelisarvonimistä, koska kuten Weimarin tasavallan perustuslain 109 §:n 3 momentissa todetaan, aatelisarvonimet on lakkautettu.

95.

Koska kuitenkin sana ”Graf” tarkoittaa saksan kielessä kreiviä ja sana ”Freiherr” paronia, aatelisarvonimien lakkauttamista koskevan Saksan hallituksen väitteen on ymmärrettävä viittaavan kyseisten sanojen luomaan vaikutelmaan aatelisesta syntyperästä.

96.

Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin tuomion Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806) 85 kohdassa, että ”yleiseen järjestykseen perustuvilla objektiivisilla syillä voidaan perustella se, että jäsenvaltiossa kieltäydytään tunnustamasta sen kansalaisen sukunimeä sellaisena kuin se on annettu toisessa jäsenvaltiossa”. ( 31 )

97.

Unionin tuomioistuin on todennut kyseisen tuomion 86 kohdassa, että ”yleisen järjestyksen käsitettä on perustavanlaatuiseen vapauteen kohdistuvan poikkeuksen perusteena tulkittava suppeasti siten, etteivät jäsenvaltiot voi kukin yksinään määritellä kyseisen käsitteen ulottuvuutta ilman Euroopan unionin toimielinten valvontaa – –. Tästä seuraa, että yleiseen järjestykseen voidaan vedota vain, kun on kyse yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta – –”. ( 32 )

98.

Koska aateluuden lakkauttamisella pannaan täytäntöön Weimarin tasavallan perustuslain 109 §:n 1 momentissa ilmaistu yleisempi periaate kaikkien Saksan kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä ja koska unionin tuomioistuin on jo todennut, että ”unionin oikeusjärjestyksellä pyritään kiistatta turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen yleisenä oikeusperiaatteena – – [ja koska kyseinen periaate] on vahvistettu myös perusoikeuskirjan 20 artiklassa”, ( 33 ) voitaisiin väittää, että toisessa maassa saadun nimen, johon sisältyy aateluutta osoittavia entisiä ilmaisuja, rekisteröiminen maassa, joka on tasavalta, rikotaan kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestystä.

99.

Kuten olen jo selittänyt ratkaisuehdotukseni Gazprom (C‑536/13, EU:C:2014:2414) 177 kohdassa, oikeusjärjestyksen käsite koskee kuitenkin ”[sääntöjä ja arvoja], joiden loukkaamista oikeusjärjestys, jonka alaisuuteen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin kuuluu, ei voi sietää, koska vapaa ja demokraattinen oikeusvaltio ei voi hyväksyä tällaista loukkaamista”.

100.

Tämä tarkoittaa, että jotta kyseessä olisi yleistä järjestystä koskeva sääntö, sen on oltava kyseisen oikeusjärjestyksen kannalta niin perustavanlaatuinen pakottava sääntö, ettei siihen voida tehdä mitään poikkeusta kyseessä olevan asian kontekstissa.

101.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, toisin kuin Itävallan oikeusjärjestyksessä, josta oli kyse tuomiossa Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806), Saksan oikeusjärjestyksessä, tarkemmin sanottuna Weimarin tasavallan perustuslain 109 §:n 3 momentissa, ei kielletä ehdottomasti aatelisarvonimien käytön jatkamista.

102.

Weimarin tasavallan perustuslain kyseisessä säännöksessä säädetään sen sijaan, että ”syntyperään tai asemaan perustuvat julkisoikeudelliset etuoikeudet tai haitat on poistettava”, ja lisäksi, että ”aatelisarvonimet ovat ainoastaan nimen osatekijöitä”. Saksan käytännön mukaan aateluutta osoittavat ilmaisut hyväksytään vain etunimen takana. ( 34 )

103.

Näin ollen en ymmärrä, miten Bogendorff von Wolffersdorffin brittiläinen nimi Peter Mark Emanuel Graf von Wolffersdorff Freiherr von Bogendorff voisi rikkoa Saksan oikeusjärjestystä tai kuinka voitaisiin puhua todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta yleiselle järjestykselle, koska siitä huolimatta, että aatelisarvonimet on lakkautettu, ne voivat säilyä sukuniminä Weimarin tasavallan perustuslain 109 §:n 3 momentissa säädetyin ja oikeuskäytännössä täsmennetyin rajoitetuin edellytyksin.

104.

Joko aatelisarvonimet ovat sellaisinaan yleisen järjestyksen vastaisia ja niiden käyttö on kielletty, kuten Itävallassa, mikä koskee silloin kaikkia saksalaisia, tai sitten ne eivät ole, ja kaikki saksalaiset voivat käyttää niitä sukuniminä sijoittamalla ne etunimen jälkeen sen sijaan että niitä käytettäisiin etunimen edessä, kuten tehtiin vuoteen 1918 asti.

105.

Näin katsoi myös Oberlandesgericht Dresden (Dresdenin ylempi alueellinen tuomioistuin), joka 6.7.2011 antamallaan määräyksellä määräsi, että Chemnitzin kaupungin viranomaisten oli merkittävä Bogendorff von Wolffersdorffin tytär väestörekisteriin tämän brittiläisellä nimellä Larissa Xenia Gräfin von Wolffersdorff Freiin von Bogendorff. ( 35 ) Jos se ei ole yleisen järjestyksen vastaista hänen tapauksessaan, en ymmärrä, kuinka se voisi olla vastoin yleistä järjestystä hänen isänsä tapauksessa.

106.

Koen, että väitteeni saa vahvistusta niistä epämääräisistä vastauksista, jotka Saksan hallitus antoi istunnossa kysymyksiini, joilla pyrin hypoteettisten esimerkkien avulla selvittämään, oliko ulkomainen nimi, johon sisältyi aitoja aateluutta osoittavia ulkomaisia ilmaisuja tai sanoja, jotka merkitsevät saksan kielessä aatelisnimeä, ilman, että niillä oli kyseistä vaikutusta kyseisessä vieraassa kielessä, vastoin Saksan oikeusjärjestyksen perusteita. Saksan hallitus ei antanut täsmällisiä vastauksia, vaan se korosti sitä, että vastaus riippui kulloinkin kysymyksessä olevasta konkreettisesta tapauksesta. Jos kielto käyttää aatelisarvonimiä todella sisältyi Saksan oikeusjärjestykseen, vastauksen olisi kuitenkin pitänyt olla helppo ja sama kyseisissä hypoteettisissa tapauksissa.

107.

Lisäksi nämä Saksan hallituksen väitteet johtavat siihen, että aatelisnimien käyttö edellä mainituissa olosuhteissa varataan pelkästään Saksan valtakunnan aikana ennen vuotta 1918 myönnetyille aidoille aatelisarvonimille yksityishenkilöiden keksimien epäaitojen arvonimien torjumiseksi. Vaikka todellista ja riittävän vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle on vaikea osoittaa ja vaikka Saksan hallituksen mukaan seuraavat sukupolvet voisivat laillisesti käyttää nimeä, johon sisältyy ”epäaito arvonimi”, aitojen aatelisarvonimien suojelemiseen nojautuva peruste olisi paradoksaalinen niiden demokratiaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvien arvojen valossa, jotka ovat olleet Weimarin tasavallan perustuslain ja erityisesti sen 109 §:n perustana ja joiden tavoitteena on Saksan hallituksen mukaan suojella ”tasavaltaista järjestelmää”. ( 36 )

108.

Katson tässä yhteydessä, että aatelisarvonimien lakkauttamiseen tukeutuva perustelu on hylättävä.

109.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Amtsgericht Karlsruhen (Karlsruhen alueellinen tuomioistuin) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion viranomaisilla on velvollisuus tunnustaa kyseisen jäsenvaltion kansalaisen nimen muutos, kun tällä kansalaisella on myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus ja kun hän on kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa hankkinut itselleen vapaasti valitsemansa, useita aateluutta osoittavia ilmaisuja sisältävän nimen, jos kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jossa aatelisarvonimet on lakkautettu, sallitaan niiden käyttö sukunimissä.