1. 

Esillä oleva Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY ( 2 ) liitteenä olevan Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus) tulkintaa. Tällä asiakirjalla, jolla pyritään Luxemburgin ylimääräisen Eurooppa-neuvoston jälkeen saavuttamaan ”parempi tasapaino työajan joustavuuden ja työntekijöiden turvallisuuden välillä”, ( 3 ) on kaksi tavoitetta: yhtäältä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä määräaikaisten työsopimusten uusimiseen liittyvien väärinkäytösten estämiseksi; ( 4 ) toisaalta edellytetään, että määräaikaisia työntekijöitä ei kohdella epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä.

2. 

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset koskevat tätä jälkimmäistä tavoitetta. Unionin tuomioistuinta pyydetään erityisesti tulkitsemaan käsitettä ”sama tai samanlainen työ tai tehtävä”, jota määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeeseen vetoavaa määräaikaista työntekijää ”vastaava” vakituinen työntekijä tekee, sekä lausumaan siitä, millaiset ”asialliset syyt” voivat oikeuttaa erilaisen kohtelun.

3.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa määritellään sen soveltamisala: sitä sovelletaan ”määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”.

4.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeessa määritellään määräaikainen työntekijä ja vastaava vakituinen työntekijä. Sen 1 kohdan mukaan määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarkoitettu ”määräaikainen työntekijä” on ”henkilö, jolla on suoraan työnantajan ja työntekijän välillä tehty työsopimus tai solmittu työsuhde, jonka päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän umpeutumisen, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella”. Sen 2 kohdan mukaan ”vastaavalla vakituisella työntekijällä” tarkoitetaan määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa työntekijää, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja joka työskentelee ”samassa työpaikassa” ja ”samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito”. Kyseisen 3 lausekkeen 2 kohdassa täsmennetään, että milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, ”vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen tai jos sellaista ei ole, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaisesti”.

5.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan määräaikaisia työntekijöitä ei saa syrjiä vastaaviin vakituisiin työntekijöihin nähden. Sen 1 kohdassa todetaan, että ”määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä”. Sen 4 kohdassa täsmennetään, että ”erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eripituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä”.

6.

Julkisiin virkamiehiin ja toimihenkilöihin sovellettavista perussäännöistä 12.4.2007 annetun lain 7/2007 ( 5 ) (Ley 7/2007 del Estatuto Básico del Empleado Público, jäljempänä LEBEP) 8 §:n mukaan julkisia virkamiehiä ja toimihenkilöitä ovat ”henkilöt, jotka hoitavat julkishallinnon palveluksessa yleisen edun mukaisia tehtäviä palkkaa vastaan”. Siinä täsmennetään, että julkiset virkamiehet ja toimihenkilöt jaetaan neljään luokkaan: vakinaiset virkamiehet, väliaikaiset virkamiehet, sopimussuhteiset toimihenkilöt (jotka voivat olla toistaiseksi voimassa olevassa tai määräaikaisessa työsuhteessa) ja ylimääräinen henkilöstö. ( 6 )

7.

LEBEP:n 9 §:n 1 momentissa säädetään, että ”vakinaisia virkamiehiä ovat henkilöt, jotka on lain nojalla nimitetty julkishallinnon palvelukseen hallinto-oikeudelliseen vakinaiseen virkasuhteeseen hoitamaan ammatillisia tehtäviä palkkaa vastaan”. LEBEP:n 9 §:n 2 momentissa täsmennetään, että ”tehtävät, jotka edellyttävät suoraa tai välillistä osallistumista julkisen vallan käyttöön tai valtion ja viranomaisten yleisten etujen turvaamiseen, kuuluvat joka tapauksessa yksinomaan virkamiehille sen mukaisesti kuin kutakin viranomaista koskevassa soveltamislaissa säädetään”.

8.

LEBEP:n 12 §:n 1 momentissa säädetään, että ”ylimääräistä henkilöstöä ovat henkilöt, jotka on nimitetty väliaikaisesti hoitamaan ainoastaan nimenomaisesti luokiteltuja erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä ja joille maksettava palkka suoritetaan siihen erikseen osoitetuista määrärahoista”. Tämän pykälän 3 momentissa säädetään, että ”nimittäminen ja erottaminen voidaan toteuttaa vapaasti. Palvelussuhde päättyy joka tapauksessa, kun viranomainen, jolle luottamus- tai neuvonantotehtävä suoritetaan, erotetaan”. Kyseisen pykälän 5 momentin mukaan ”ylimääräiseen henkilöstöön sovelletaan siltä osin kuin tämä on heidän palvelussuhteensa luonteen mukaista vakinaisiin virkamiehiin yleisesti sovellettavia henkilöstösääntöjä”.

9.

Ennen LEBEP:n voimaantuloa 13.5.2007 julkisiin virkamiehiin ja toimihenkilöihin sovellettavasta järjestelmästä säädettiin valtion virkamieslaissa (Ley articulada de Funcionarios del Estado), joka tuli voimaan 7.2.1964 annetulla asetuksella 315/1964 ( 7 ) (jäljempänä LFCE), ja toimenpiteistä julkishallinnon uudistamiseksi 2.8.1984 annetussa laissa 30/1984 ( 8 ) (Ley de Medidas para la Reforma de la Función Pública, jäljempänä laki 30/1984). LFCE:n 3 §:ssä eroteltiin vakinaiset virkamiehet ja sopimussuhteiset toimihenkilöt, jotka saattoivat olla joko ylimääräisiä tai väliaikaisia. LFCE:n 4 §:ssä säädettiin, että ”vakinaisia virkamiehiä ovat henkilöt, jotka on lain mukaisesti nimitetty vakinaisiin virkoihin, jotka mainitaan vastaavista viranhaltijoista laaditussa luettelossa ja joiden palkka maksetaan tai joille suoritettavat kiinteät korvaukset maksetaan valtion yleisessä budjetissa virkamiehiä varten olevista määrärahoista”. Lain 30/1984 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädettiin ylimääräisestä henkilöstöstä, että tämä henkilöstö ”hoitaa ainoastaan nimenomaisesti luokiteltuja erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä, ja heidän nimittämisensä ja erottamisensa, jotka voidaan tehdä vapaasti, kuuluvat yksinomaan ministereille ja valtiosihteereille ja tarvittaessa itsehallintoalueiden hallitusten jäsenille ja paikallishallintojen johdolle. Ylimääräisen henkilöstön palvelussuhde päättyy automaattisesti, jos viranomainen, jolle luottamus- tai neuvonantotehtävä suoritetaan, erotetaan”.

10.

Julkisten virkamiesten ja toimihenkilöiden palkkauksesta säädetään LEBEP:n 23 §:ssä, joka koskee vakinaisten virkamiesten ”peruspalkkaa”. Sen mukaan peruspalkkaan kuuluvat ”kullekin virkaryhmän alaryhmälle tai, jos alaryhmää ei ole olemassa, virkaryhmälle osoitettu palkka” ja ”kolmen vuoden välein myönnettävä ikälisä, joka perustuu kiinteään määrään, joka on kolmen vuoden palveluksen perusteella sama kullekin virkaryhmän alaryhmälle tai, jos alaryhmää ei ole olemassa, virkaryhmälle”.

11.

Ylimääräisen henkilöstön palkkauksesta säädetään valtion talousarviolaeissa. Asiassa kyseessä olevaan ajanjaksoon sovellettava viimeisin valtion talousarviolaki on 29.6.2012 ( 9 ) annettu laki 2/2012 (jäljempänä vuoden 2012 valtion talousarviolaki). ( 10 ) Sen 26 §:n 4 momentissa säädetään, että ”ylimääräisen henkilöstön palkkaus muodostuu kutakin virkaryhmää tai alaryhmää, johon valtionvarainministeriö rinnastaa heidän tehtävänsä, vastaavasta palkasta sekä lomarahoista ja muista vastaavista ylimääräisistä palkanmaksuista ja heidän hoitamaansa ylimääräiselle henkilöstölle varattua toimea vastaavista palkan lisistä – –. Vakinaisten virkamiesten, jotka ovat palveluksessa tai erityistehtävissä ja hoitavat ylimääräiselle henkilöstölle varattuja toimia, palkkaus muodostuu heidän virkaryhmäänsä tai alaryhmäänsä vastaavasta peruspalkasta mahdollisine kolmen vuoden välein myönnettävine ikälisineen ja heidän hoitamaansa toimea vastaavista palkan lisistä”.

12.

María José Regojo Dans on kuulunut Consejo de Estadon ylimääräiseen henkilöstöön 1.3.1996 alkaen. Hän hoitaa siellä toisen osaston puheenjohtajana toimivan vakinaisen jäsenen sihteeristön päällikön tehtäviä. Aikaisemmin hän oli Tribunal Constitucionalin palveluksessa niin ikään ylimääräisen henkilöstön tehtävissä 4.7.1980–1.3.1996 lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa 7.–26.4.1995, jonka ajan hän työskenteli sopimussuhteisena toimihenkilönä Consejo Económico y Socialin palveluksessa.

13.

Regojo Dans vaati 25.1.2012 Consejo de Estadossa, että hänelle tunnustetaan oikeus kolmen vuoden välein myönnettäviin ikälisiin hänen palveluksestaan julkishallinnon työntekijänä, eli 31 ja puolelta vuodelta vaatimusta esitettäessä, ja että hänelle maksetaan niitä vastaava summa neljältä viimeiseltä vuodelta.

14.

Consejo de Estadon presidentti hylkäsi hänen vaatimuksensa 24.7.2012 antamallaan päätöksellä.

15.

Regojo Dans valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, jossa hän vetosi erityisesti siihen, että kolmen vuoden välein myönnettäviä ikälisiä koskevan oikeuden tunnustamatta jättäminen merkitsee erilaista kohtelua muihin julkishallinnon työntekijöihin nähden ja että tällainen erilainen kohtelu on ristiriidassa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen kanssa.

16.

Tribunal Supremo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17.

Kirjallisia huomautuksia näistä kysymyksistä ovat esittäneet Regojo Dans, Espanjan ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio.

18.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, onko työntekijää, joka hoitaa ”erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä”, pidettävä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikaisena työntekijänä.

19.

Tähän kysymykseen sisältyy nähdäkseni kaksi kysymystä. Toinen koskee ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvan henkilön luokittelemista ”työntekijäksi” ja toinen työntekijän luokittelemista ”määräaikaiseksi” määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

20.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvaa voidaan pitää määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuna työntekijänä vain, jos hän täyttää yhden tai useamman seuraavista edellytyksistä: kyse on toiminnasta, joka on rinnastettavissa johonkin yksityisen sektorin ammattiin, alisteisuussuhteesta ja palkasta, joka on toimeentulokeino tälle henkilölle. ( 11 )

21.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tai missään muussakaan lausekkeessa ei kuitenkaan määritellä työntekijää. Tämän puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaan työsopimus tai työsuhde on ”määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”. Direktiivin 1999/70 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”[määräaikaista työtä koskevassa] puitesopimuksessa käytettyjen käsitteiden osalta, joita ei ole siinä erityisesti määritelty, tässä direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määritellä nämä käsitteet kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisten käytäntöjen mukaisesti”. Tuomiossa Sibilio unionin tuomioistuin, jota oli pyydetty luonnehtimaan yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa harjoittavien työntekijöiden ja Italian hallinnon välistä suhdetta, katsoi, että jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on määritettävä, mitä on pidettävä määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarkoitettuna työsopimuksena tai työsuhteena sen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti. ( 12 ) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on yksin toimivaltainen tulkitsemaan kansallista oikeutta, ( 13 ) on ratkaistava, onko ylimääräisen henkilöstöön kuuluvaa pidettävä ”työntekijänä”.

22.

Jäsenvaltioiden toimivallalle määritellä työsopimus tai työsuhde on asetettu vain yksi varaus: ne eivät voi, kuten unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa Sibilio, sulkea mielivaltaisesti jotakin henkilöryhmää direktiivissä 1999/70 ja määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarjotun suojan ulkopuolelle. ( 14 ) Direktiivin 1999/70 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa täsmennetään, että jäsenvaltiot määrittelevät käsitteet, joita ei ole määritelty tässä puitesopimuksessa, edellyttäen että kyseiset määritelmät ovat tämän puitesopimuksen sisällön mukaisia. Kansallisen oikeuden määritelmä työsopimuksesta tai työsuhteesta ei näin ollen voi vaarantaa saman puitesopimuksen tavoitteita ja tehokasta vaikutusta. Unionin tuomioistuin onkin katsonut, että jäsenvaltiot eivät voi jättää julkishallinnon työntekijöitä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle: ”[määräaikaista työtä koskevassa] puitesopimuksessa tarkoitetun määräaikaisen työntekijän käsite, joka esitetään sen 3 lausekkeen 1 kohdassa, kattaa kaikki työntekijät siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja”. ( 15 ) Vastaavasti tuomiossa Sibilio unionin tuomioistuin totesi, että Italian tasavalta ei voinut hyväksyä muuta muodollista luokittelua kuin ”työsuhteeksi” luokittelun, kun ”tämä muodollinen luokittelu on vain keinotekoinen ja pitää siten sisällään [Italian] oikeudessa tarkoitetun todellisen työsuhteen”. ( 16 ) Tuomiossa O’Brien, jossa unionin tuomioistuimen tarkasteltavana oli osa-aikaisten tuomareiden ja Irlannin hallinnon välinen suhde, se katsoi, että Irlanti saattoi kieltäytyä luokittelemasta sitä työsuhteeksi ainoastaan, jos ”kyseinen työsuhde on luonteeltaan olennaisesti erilainen kuin työnantajien ja kansallisen oikeuden mukaan työntekijöihin kuuluvien henkilöiden välinen työsuhde”. ( 17 ) Tämän vertailun suorittamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli otettava huomioon tuomareiden nimittämistä ja erottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, heidän työnsä organisointitapa (tiettyinä kellonaikoina ja tiettyjen ajanjaksojen aikana työskentely, joustavuus) ja se, että heillä oli oikeus sosiaalietuuksiin (sairausajan palkka, äitiys- tai isyysraha). ( 18 )

23.

Vaikka toisin sanoen unionin tuomioistuin määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti ei määrittele työsuhdetta, se edellyttää kuitenkin, ettei tällaista määritelmää sovelleta mielivaltaisesti: se edellyttää, että ”työsuhdetta” koskevia kriteerejä, sellaisina kuin ne määritellään sovellettavassa kansallisessa oikeudessa, sovelletaan samalla tavoin kaikkiin henkilöihin, jotka vetoavat tämän puitesopimuksen mukaiseen suojaan. ( 19 )

24.

Ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä työsopimus tai työsuhde, sen on varmistettava, ettei tällaisen määritelmän vuoksi suljeta mielivaltaisesti jotakin henkilöryhmää, tässä tapauksessa ylimääräistä henkilöstöä, direktiivissä 1999/70 ja määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarjotun suojan ulkopuolelle. Ylimääräiselle henkilöstölle on annettava tällaista suojaa, jos sen suhde julkishallintoon ei ole olennaisesti erilainen kuin Espanjan oikeuden mukaan työntekijöiden luokkaan kuuluvien henkilöiden ja heidän työnantajansa välinen suhde.

25.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ylimääräistä henkilöstöä ei voida jättää määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle julkisen virkamiehen tai toimihenkilön aseman vuoksi. ( 20 )

26.

Näin voi kuitenkin olla siinä tapauksessa, että sen suhde julkishallintoon on olennaisesti erilainen kuin Espanjan oikeuden mukaan työntekijöinä pidettyjen suhde työnantajaansa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että LEBEP:n 9 §:n 1 momentin mukaan vakinaiset virkamiehet on otettu julkishallinnon palvelukseen ”hallinto-oikeudelliseen vakinaiseen virkasuhteeseen hoitamaan ammatillisia tehtäviä palkkaa vastaan”. ( 21 ) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen arvioitava, onko ylimääräisen henkilöstön suhde julkishallintoon olennaisesti erilainen kuin LEBEP:n 9 §:n 1 momentissa kuvattu suhde.

27.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi ”erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä” koskeva yleinen luokittelu ei kattaisi ”ammatillisia tehtäviä”, ja tämä näyttää olevan myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanta. Totean niin ikään, että vuoden 2012 valtion talousarviolain 26 §:n 4 momentin mukaan ”ylimääräisen henkilöstön palkkaus muodostuu kutakin virkaryhmää tai alaryhmää, johon valtionvarainministeriö rinnastaa heidän tehtävänsä, vastaavasta palkasta – –”: ylimääräisen henkilöstön peruspalkka on siten sama kuin samaan virkaryhmään kuuluvilla vakinaisilla virkamiehillä. Nimittämistä ja erottamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka on unionin tuomioistuimen tuomiossa O’Brien toteamalla tavalla otettava huomioon arvioitaessa olennaista eroa, ei mielestäni ole otettava tässä asiassa huomioon. Erottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat merkityksellisiä arvioitaessa, onko ylimääräiseen henkilöstöön kuuluva ”määräaikainen” työntekijä, ei arvioitaessa, onko hän ”työntekijä”. Muistutan vielä, että tuomio O’Brien koski osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen tulkintaa eikä tässä asiassa kyseessä olevaa määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta. Nimittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat toki erilaiset, sillä ylimääräistä henkilöstöä ei vakinaisista virkamiehistä poiketen oteta palvelukseen kilpailun kautta, eivät nähdäkseni ole ratkaisevia, jos ylimääräiseen henkilöstöön kuuluva tekee vastaavia suorituksia kuin vakinaiset virkamiehet ja jos heidän palkkansa vastaa vakinaisten virkamiesten palkkaa.

28.

Tarkastelen seuraavaksi määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuun määräaikaisen työntekijän käsitteeseen liittyvää toista seikkaa, eli ”työsopimuksen tai työsuhteen päättymistä”. Toisin kuin työntekijän käsite, työsopimuksen tai työsuhteen päättymisen käsite määritellään tässä puitesopimuksessa.

29.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdan mukaan määräaikaisella työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jota sitoo työnantajaan työsopimus tai työsuhde, jonka ”päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän umpeutumisen, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella”.

30.

Esillä olevassa asiassa ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvan työsuhde voi päättyä kahdessa tilanteessa: automaattisesti, kun esimies erotetaan, ja vapaasti, kun esimies päättää siitä (kyse on Italian hallituksen käyttämän ilmaisun mukaisesti erottamisesta ”ad nutum”). LEBEP:n 12 §:n 3 momentissa säädetään nimittäin, että ”nimittäminen ja erottaminen voidaan toteuttaa vapaasti. Palvelussuhde päättyy joka tapauksessa, kun viranomainen, jolle luottamus- tai neuvonantotehtävä suoritetaan, erotetaan”. Tilanne oli sama sovellettaessa lakia 30/1984. Lain 30/1984 20 §:n 2 momentin toisessa kohdassa säädettiin, että ”heidän nimittämisensä ja erottamisensa, jotka voidaan tehdä vapaasti, kuuluvat yksinomaan ministereille ja valtiosihteereille ja tarvittaessa itsehallintoalueiden hallitusten jäsenille ja paikallishallintojen johdolle. Ylimääräisen henkilöstön palvelussuhde päättyy automaattisesti, jos viranomainen, jolle luottamus- tai neuvonantotehtävä suoritetaan, erotetaan”.

31.

Ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvan luokittelemisen määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuksi ”määräaikaiseksi” työntekijäksi on tuonut esille Espanjan hallitus eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Mielestäni tätä seikkaa on kuitenkin tarpeen käsitellä. Lisäksi pääasian kantaja sekä komissio ovat esittäneet siitä huomautuksia. Kantajan mukaan tätä seikkaa on käsitelty myös kansallisesssa oikeudenkäyntimenettelyssä.

32.

Espanjan hallitus väittää, että ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvaa ei voida pitää määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuna ”määräaikaisena” työntekijänä. Se katsoo, että lähtökohtana on pidettävä ylimääräisen henkilöstön vapaata erottamista ja että tässä tilanteessa työsuhteen päättyminen ei määräydy tässä määräyksessä tarkoitetuin ”perustelluin syin”. Se, että ylimääräisen henkilöstön erottaminen tapahtuu ”jopa tapauksessa” automaattisesti esimiehen erottamisen seurauksena, ei muuta tätä johtopäätöstä.

33.

Pääasian kantaja korostaa, että LEBEP:n 12 §:n 1 momentin mukaan ylimääräinen henkilöstö hoitaa tehtäviään väliaikaisesti. Vapaa erottamisoikeus määräytyy perustelluin syin, kuten myös automaattinen erottaminen esimiehen erottamisen seurauksena. Kantaja näyttää katsovan, että esimiehen tekemä erottamispäätös olisi itsessään määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”.

34.

En yhdy kantajan näkemykseen, jonka mukaan esimiehen vapaasti suorittama erottaminen ilman, että hänen täytyisi esittää perusteita, ”määräytyy” määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuin ”perustelluin syin”. Tässä määräyksessä tarkoitettuja tilanteita (tietyn päivämäärän umpeutuminen, tietyn tehtävän loppuun saattaminen tai tietyn tapahtuman ilmaantuminen) ei tosin ole esitetty tyhjentävästi: 3 lausekkeen 1 kohdassa tämän luettelon edellä on sana ”esimerkiksi”. Esimiehen mahdollisuus erottaa vapaasti ylimääräistä henkilöstöä käsittää kuitenkin mahdollisuuden olla erottamatta sitä: ei ole varmaa, että esimies päättää tällaisesta erottamisesta. Näin ollen ylimääräisen henkilöstön vapaan erottamisen ei voida mielestäni katsoa määräytyvän kyseisen puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuin ”perustelluin syin”. ( 22 )

35.

Esimiehen erottaminen on kuitenkin perusteltu syy, joka johtaa automaattisesti ylimääräisen henkilöstön erottamiseen. Koska toisen Espanjan oikeudessa säädetyn erottamistilanteen voidaan katsoa määräävän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun ”työsopimuksen tai työsuhteen päättymisen”, ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvaa on pidettävä tässä määräyksessä tarkoitettuna ”määräaikaisena” työntekijänä. Espanjan lainsäätäjä itse korostaa kuitenkin, että esimiehen vapaasti suorittama erottaminen on liitännäistä, sillä LEBEP:n 12 §:n 3 momentissa säädetään, että palvelussuhde päättyy joka tapauksessa, kun esimies erotetaan. Vapaan erottamisen mahdollisuus on mielestäni sitä paitsi erittäin epätodennäköinen tässä tapauksessa, sillä sitä ei ole tapahtunut niiden 16 vuoden aikana, jotka kantaja on ollut Consejo de Estadon palveluksessa.

36.

Tutkittuani edellä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen sovellettavuutta ylimääräiseen henkilöstöön tarkistan seuraavaksi, onko kantajaa kohdeltu tämän puitesopimuksen 4 lausekkeessa kielletyllä tavalla epäedullisemmin.

37.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, onko määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 4 kohdassa tarkoitettua syrjintäkiellon periaatetta tulkittava siten, että ylimääräiseltä henkilöstöltä ei voida evätä kolmen vuoden välein myönnettävää ikälisää, joka maksetaan vakinaisille virkamiehille, väliaikaisille virkamiehille ja määräaikaisen työsopimuksen tehneille ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleville sopimussuhteisille toimihenkilöille.

38.

Mielestäni on tutkittava pikemminkin määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan kuin sen 4 lausekkeen 4 kohdan kannalta, merkitseekö se, että Espanjan lainsäätäjä on evännyt ylimääräiseltä henkilöstöltä oikeuden riidanalaiseen lisään, syrjintää. Tässä 4 kohdassa on sama kielto kuin 1 kohdassa, ( 23 ) mutta se koskee ”erityisiin työehtoihin liittyviä palvelusaikaa koskevia vaatimuksia”, kun taas 1 kohta koskee yleisesti ”työehtoja”. Tietty lisä ei kuitenkaan ole palvelusaikaa koskeva vaatimus. Riidanalaista lisää ei evätä ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvalta silloin, kun tämän palvelusaika on riittämätön, vaan sen vuoksi, että hän ei ole vakinainen virkamies. Lisäksi niissä neljässä asiassa, joissa unionin tuomioistuin on tarkastellut ikälisää, se on suorittanut tutkimuksensa kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan perusteella. ( 24 )

39.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että ”[määräaikaista työtä koskevalla] puitesopimuksella ja etenkin sen 4 lausekkeella pyritään soveltamaan [syrjintäkiellon] periaatetta määräaikaisiin työntekijöihin sen estämiseksi, että työnantaja käyttää tämäntyyppisiä työsuhteita evätäkseen näiltä työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisille työntekijöille”. ( 25 ) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella. ( 26 ) Tutkin siis ensimmäiseksi, onko ylimääräisen henkilöstön tilanne rinnastettavissa vakinaisen tai väliaikaisen virkamiehen tai sopimussuhteisen toimihenkilön tilanteeseen, ja toiseksi, onko kyse erilaisesta kohtelusta. Mikäli näin on, tutkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen yhteydessä, voiko tällainen erilainen kohtelu olla oikeutettua määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuista ”asiallisista syistä”.

40.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa kielletään kohtelemasta määräaikaisia työntekijöitä epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä. Tämän puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdan mukaan ”vastaavalla vakituisella työntekijällä” tarkoitetaan ”työntekijää, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai työsuhde ja joka työskentelee samassa työpaikassa ja samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito”. Siinä täsmennetään, että ”milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen tai jos sellaista ei ole, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaisesti”.

41.

”Vastaavan” vakituisen työntekijän määritelmään liittyy mielestäni kaksi ongelmaa, joita tarkastelen peräjälkeen, eli se, mikä on ”sama tai samanlainen työ”, ja se, minkä vertailukohdan rajoissa on etsittävä vastaavaa vakituista työntekijää, jos sellaista ei ole samassa työpaikassa (tässä tapauksessa Consejo de Estadossa).

42.

Sen arvioiminen, tekeekö mielestään syrjinnän kohteeksi joutunut määräaikainen työntekijä ”samaa tai samanlaista” työtä kuin ”vastaava” vakituinen työntekijä, kuuluu lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle. ( 27 ) Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että unionin tuomioistuin esittää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kriteerejä ohjatakseen sitä tämän tulkinnassa. ( 28 ) Unionin tuomioistuin on siten todennut, että ”jotta voitaisiin arvioida, tekevätkö työntekijät samaa tai samanlaista työtä, on selvitettävä, voidaanko näiden työntekijöiden tilanteita pitää toisiinsa rinnastettavina, kun otetaan huomioon kaikki tekijät, kuten työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot”. ( 29 )

43.

Mistä tarkkaan ottaen muodostuvat ”työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot”?

44.

Määräyksessä Montoya Medina unionin tuomioistuin hyväksyi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkastelun, jossa oli tukeuduttu ”vakituisten yliopistonlehtorien ja määräaikaisten yliopistonlehtorien oikeudellista asemaa koskevaan tutkimukseen” ja todettu, että ”näiden molempien oikeudellinen asema edellyttää samaa akateemista pätevyyttä – sillä molemmissa tapauksissa edellytetään tohtorin tutkintoa –, vastaavaa työkokemusta – kolmea vuotta toisessa ja kahta vuotta toisessa tapauksessa – sekä opetus- ja tutkimustehtävien hoitamista”. ( 30 ) Unionin tuomioistuin ei edellyttänyt ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkastelevan perusteellisesti määräaikaisten yliopistonlehtorien suorittamia tehtäviä (esimerkiksi tarkastavan, opettavatko nämä yhtä vai useampaa ainetta, millä tasolla he opettavat, ohjaavatko he väitöskirjoja) tai heidän koulutustaan (esimerkiksi sitä, kuinka monta vuotta heillä on todellisuudessa kokemusta). ( 31 )

45.

Sitä vastoin tuomiossa O’Brien unionin tuomioistuin tarkasteli perusteellisemmin kyseisten työntekijöiden tekemää työtä. Se totesi osapuolten täsmentäneen istunnossa, että osa-aikaiset tuomarit ja kokoaikaiset tuomarit tekevät samaa työtä samoissa tuomioistuimissa ja samoissa suullisissa käsittelyissä. ( 32 ) Toisin kuin määräyksessä Montoya Medina, unionin tuomioistuin ei tyytynyt tarkastelemaan pelkästään saman ammatin (tuomarin ammatin) harjoittamista. Todettuaan, että osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetuissa kriteereissä otetaan huomioon ”toiminnan sisältö”, se varmistuu tutkimalla tuomioistuimia ja suullisia käsittelyjä, joissa tätä toimintaa harjoitetaan, että sillä on sama ”sisältö”. ( 33 )

46.

Unionin tuomioistuin on ensimmäisen kerran viitannut työn luonteeseen, koulutusta koskeviin edellytyksiin ja työehtoihin SEUT 157 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevassa tuomiossa. ( 34 ) SEUT 157 artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan ”samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka”. Kun määräyksessä Montoya Medina ( 35 ) todetaan, että tilanteita on vertailtava näiden kolmen tekijän osalta, siinä viitataan SEUT 157 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevaan tuomioon Angestelltenbetriebsrat der Wiener Gebietskrankenkasse. ( 36 ) Mielestäni on näin ollen syytä tutkia tätä artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä, varsinkin kun määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen tulkintaa koskevia tuomioita, joissa unionin tuomioistuin tarkastelee kyseisten työntekijöiden tekemää ”työtä”, on vähän. ( 37 )

47.

Tuomiossa Brunnhofer unionin tuomioistuimen tarkasteltavana oli sellaisen kantajan tilanne, jonka tehtävänä oli luottojen valvonta itävaltalaisen pankin ulkomaanosastolla ja joka väitti joutuneensa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteeksi. Kantaja väitti, että hänen tilanteensa oli rinnastettavissa sellaisen samassa pankissa työskentelevän miespuolisen työtoverin tilanteeseen, joka oli luokiteltu sovellettavassa työehtosopimuksessa samaan työntekijäryhmään, johon kuuluvat itsenäisesti pankkialan töitä suorittavat, pankkialan koulutuksen saaneet työntekijät. Unionin tuomioistuimen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli arvioitava, tekivätkö kantaja ja hänen vertailun kohteena oleva miespuolinen työtoverinsa toisiinsa verrattavissa olevaa työtä, vaikka viimeksi mainittu hoitikin tärkeitä asiakkaita ja hänellä oli tätä varten valtuutus, kun taas kantajalla, joka valvoi luottoja, oli vähemmän kontakteja asiakkaisiin eikä hän voinut antaa sitoumuksia, jotka velvoittivat suoraan hänen työnantajaansa. ( 38 ) Voidaan todeta, että unionin tuomioistuin ei pidä pois suljettuna, että kyseiset työntekijät eivät tee samaa työtä, vaikka he harjoittavat samaa ammattia (pankin johtajina): se arvioi sitä nähdäkseni tiukasti, koska se ottaa huomioon suoritettujen tehtävien erilaisuuden (luottojen valvonta ja asiakkaiden omaisuuden hallinta) sekä valtuutuksen ja kyseisten työntekijöiden erilaiset toimivaltuudet.

48.

Myös tuomiossa Kenny unionin tuomioistuin näyttää arvioineen tiukasti samaa työtä. Tässä asiassa Irlannin oikeusministeriön virkamiehet katsoivat joutuneensa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteeksi, koska he saivat pienempää palkkaa kuin miespuoliset työtoverinsa, jotka eivät olleet ministeriön virkamiehiä vaan poliiseja ja jotka oli määrätty suorittamaan samoja tehtäviä eli toimistotehtäviä. Unionin tuomioistuin kehotti ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä tuomioistuinta ottamaan huomioon ensinnäkin oikeusministeriön virkamiesten ja poliisien pätevyyttä koskevan eron ja toiseksi sen, että joidenkin toimistotehtäviin määrättyjen poliisien oli lisäksi suoritettava muita, luonteeltaan toiminnallisia tehtäviä, kuten yhteydenpidon hoitaminen Europolin tai Interpolin kanssa, ja että kaikki poliisit voitiin poikkeustilanteissa määrätä suorittamaan toiminnallisten tarpeiden tyydyttämiseen tähtääviä tehtäviä. ( 39 ) Unionin tuomioistuin ei näin ollen pidä pois suljettuna sitä, että kyseiset työntekijät eivät tee samaa työtä, vaikka heillä on samanlaisia yhteisiä tehtäviä (toimistotehtävät): se arvioi samaa työtä tiukasti ottaen huomioon muut, erilaiset tehtävät (poliisin tehtävät). On totta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisu voisi asiassa Kenny riippua kyseisten poliisien hoitamien toimistotehtävien ja poliisin tehtävien välisestä suhteesta. ( 40 )

49.

Mielestäni esillä olevassa asiassa on noudatettava pikemminkin unionin tuomioistuimen määräyksessä Montoya Medina omaksumaa lähestymistapaa kuin sen tuomiossa O’Brien, tuomiossa Brunnhofer ja tuomiossa Kenny omaksumaa lähestymistapaa: määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun ”saman tai samanlaisen” työn käsitettä on mielestäni tulkittava laajasti, eikä se edellytä kyseisten työntekijöiden suorittamien tehtävien tutkimista.

50.

Määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta koskevassa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että ”kun otetaan huomioon [tämän] puitesopimuksen tavoitteet, [sen] 4 lausekkeen on katsottava ilmentävän unionin sosiaalioikeuden periaatetta, jota ei voida tulkita suppeasti”. ( 41 ) Unionin tuomioistuin on näin ollen tulkinnut laajasti kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua työehtojen käsitettä: se on katsonut, että ratkaiseva seikka sen arvioimisessa, onko toimenpide työehto, on juuri työtä koskeva seikka eli työntekijän ja työnantajan välille muodostunut palvelussuhde. ( 42 ) Sen mukaan ”työehtona” on näin ollen pidettävä ikälisää, ( 43 ) eläkettä (jos se perustuu työsuhteeseen eikä johdu lakisääteisestä sosiaaliturvajärjestelmästä), ( 44 ) laittomasti määräaikaisena tehdyn työsopimuksen johdosta maksettavia korvauksia ( 45 ) ja määräaikaisten työsopimusten irtisanomisaikaa. ( 46 ) Se totesi tuomiossa Nierodzik, että 4 lausekkeen 1 kohdan sellaisella tulkinnalla, jolla määräaikaisen työsopimuksen irtisanomisehdot jätetään kyseisessä määräyksessä tarkoitetun työehtojen käsitteen määritelmän ulkopuolelle, rajoitettaisiin kyseisessä määräyksessä mainitun tavoitteen vastaisesti määräaikaisille työntekijöille syrjintää vastaan annettavan suojan alaa. ( 47 ) Vastaava toteamus voidaan nähdäkseni esittää käsitteestä ”sama tai samanlainen” työ, jonka tekemisellä määritellään määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu ”vastaava vakituinen työntekijä”: kyseisen määräyksen tulkinnalla, jolla jätettäisiin vastaavan vakituisen työntekijän käsitteen ulkopuolelle vakituinen työntekijä, joka ei suorita täsmälleen samoja tehtäviä, rajoitettaisiin tämän puitesopimuksen 4 lausekkeen tavoitteen vastaisesti sen soveltamisalaa. Tällainen tulkinta veisi määräaikaiselta työntekijältä, jotka katsoo tulleensa syrjityksi, vertailun kohteena olevan työntekijän, jos suoritetut tehtävät eivät olisi täsmälleen samoja.

51.

Mielestäni myös ”saman tai samanlaisen” työn käsitteen laajalla tulkinnalla on se vaikutus, ettei yhteisestä toiminnasta poikkeavan toisen toiminnan harjoittamisen perusteella voida katsoa, ettei kyse olisi tällaisesta työstä, jos tämä toinen toiminta on vain liitännäistä, eli jos kyseinen työntekijä käyttää siihen vähemmän aikaa kuin yhteiseen toimintaan. Mielestäni myöskään yhteisestä toiminnasta poikkeavan toisen toiminnan vain mahdollinen harjoittaminen ei ole peruste katsoa, ettei kyseessä ole sama tai samanlainen työ. Tällainen ratkaisu vastaa tuomiota O’Brien, jossa unionin tuomioistuin katsoi, että ”väite, jonka mukaan kokoaikainen tuomari ja [osa-aikainen tuomari] eivät ole vastaavassa tilanteessa, koska on kyse erilaisista urista ja koska [osa-aikaisilla tuomareilla] on koko ajan mahdollisuus toimia asianajajina, ei kuitenkaan vakuuta. Ratkaisevaa on pikemminkin se, onko heidän toimintansa sisällöllisesti samanlaista”. ( 48 )

52.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin otettava huomioon suoritetut tehtävät. Niiden perusteella ei kuitenkaan pidä määrittää, tekeekö määräaikainen työntekijä samaa tai samanlaista työtä kuin vastaava vakituinen työntekijä, vaan tarkistettava, voiko erilainen kohtelu olla oikeutettua jonkin asiallisen syyn perusteella. Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa määrätään kaksivaiheisesta arvioinnista: ensin on tutkittava, onko kyseiseen määräaikaiseen työntekijään sovellettu epäedullisempaa työehtoa kuin vastaavaan vakituiseen työntekijään, ja toiseksi on tarkistettava, voiko erilainen kohtelu olla oikeutettua jonkin asiallisen syyn perusteella.

53.

Vaikka unionin tuomioistuin viittaa edellä todetulla tavalla erilaista kohtelua tutkiessaan ”työn luonteeseen”, ( 49 ) erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita tutkiessaan se viittaa ”niiden työtehtävien erityisluonteeseen, joiden hoitamiseksi kyseiset määräaikaiset sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisiin ominaispiirteisiin”: ( 50 ) eri ilmaisujen (”työ” ja ”työtehtävät”) käyttäminen viittaa siihen, että erilaisen kohtelun tutkimisessa on vertailtava ainoastaan ”työtä”, joka on yleiskäsite, kun taas oikeuttamisperusteita tutkittaessa on otettava huomioon suoritetut ”työtehtävät”, joiden ”erityisluonnetta” korostetaan. ”Työtehtäviä” ei näin ollen ole otettava huomioon erilaista kohtelua tutkittaessa.

54.

On syytä korostaa, että samaa seikkaa ei voida ottaa huomioon samalla erilaisen kohtelun toteamiseksi ja sen jälkeen sen oikeuttamiseksi. Jos kyseisten työntekijöiden on katsottu olevan toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa, tämä merkitsee sitä, että he tekevät määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua samaa tai samanlaista työtä. Erilaista kohtelua ei näin ollen voida tämän jälkeen oikeuttaa suoritetun työn erilaisuuden perusteella. ( 51 ) Erilainen kohtelu voitaisiin oikeuttaa suoritetun työn erilaisuuden perusteella ainoastaan, jos samalle tai samanlaiselle työlle annettaisiin eri sisältö 4 lausekkeessa edellytetyn tutkinnan kummassakin vaiheessa: erilaisen kohtelun toteamiseksi tutkitaan pelkkää ”työn luonnetta” ja sen oikeuttamiseksi ”työtehtävien erityisluonnetta”. ( 52 )

55.

Vaihtoehtoisessa ratkaisussa suoritettu työ otettaisiin huomioon ainoastaan erilaisen kohtelun toteamiseksi: se voisi siten olla oikeutettua ainoastaan jäsenvaltion toiminnalla, kun se pyrkii perusteltuun sosiaalipoliittiseen päämäärään, ( 53 ) eikä työn erilaisen luonteen vuoksi. Tällaisessa hypoteesissa olisi mahdollista ottaa huomioon työtehtävien erityisluonne erilaisen kohtelun toteamiseksi. Tällainen hypoteesi ei kuitenkaan mielestäni vastaa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 1 lausekkeen a alakohdassa määriteltyä tavoitetta parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen. Tällainen tavoite edellyttää, kuten edellä on todettu, tämän puitesopimuksen 4 lausekkeen laajaa tulkintaa. Tämä näyttää olevan myös unionin tuomioistuimen valitsema tapa: kun se tulkitsee tätä 4 lauseketta, se viittaa työtehtävien erityisluonteeseen oikeuttamisperustetta tutkiessaan. ( 54 )

56.

Ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pitäisi siten mielestäni todeta, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen tavoitteet huomioon ottaen tämän puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua saman tai samanlaisen työn käsitettä ei voida tulkita suppeasti. Kyseisten työntekijöiden suorittamien työtehtävien erityisluonnetta ei siten voida ottaa huomioon määritettäessä, tekevätkö he samaa tai samanlaista työtä. Sitä vastoin se voidaan ottaa huomioon sen selvittämiseksi, onko erilainen kohtelu oikeutettua kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuista asiallisista syistä. Myöskään yhteisestä toiminnasta poikkeavan toisen toiminnan todellinen tai vain mahdollinen harjoittaminen ei ole peruste katsoa, ettei kyseessä ole tällainen työ, jos tämä toinen toiminta on vain liitännäistä, eli jos kyseinen työntekijä käyttää siihen vähemmän aikaa kuin yhteiseen toimintaan.

57.

Ammatillisella koulutuksella on mielestäni ainoastaan toisarvoinen merkitys työn luonteeseen nähden selvitettäessä, ovatko tilanteet toisiinsa rinnastettavia. Vaikuttaa itse asiassa kyseenalaiselta katsoa, kuten tuomiossa Angestelltenbetriebsrat der Wiener Gebietskrankenkasse tehtiin, että lääkäri ja psykologi eivät ole toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa pelkästään sen vuoksi, että heillä on eri tutkinto, jos he tekevät täsmälleen samaa työtä. ( 55 ) Tämä johtaa väitteeseen, että koska heillä on eri ammatillinen koulutus, heidän työnsä on todellisuudessa erilaista, ei sen vuoksi, että sillä olisi eri kohde (he harjoittivat samaa toimintaa eli psykoterapiaa), vaan sen vuoksi, että se suoritetaan eri tavalla. Se, että määritettäessä, onko työ samaa tai samanlaista, otetaan huomioon paitsi työn kohde, myös sen suorittamistapa, ei mielestäni vastaa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen tavoitetta, joka edellyttää sen 4 lausekkeen 1 kohdan laajaa tulkintaa.

58.

Esillä olevassa asiassa kantaja katsoo joutuneensa syrjinnän kohteeksi suhteessa kaikkiin niihin julkishallinnon työntekijöihin, jotka saavat kolmen vuoden välein myönnettävän ikälisän, joka häneltä on evätty, eli suhteessa vakinaisiin virkamiehiin, väliaikaisiin virkamiehiin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

59.

Kantajan ei voida katsoa olevan kaikkiin julkishallinnon työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa heidän toiminnastaan riippumatta: hänen tilanteensa on rinnastettavissa ainoastaan niiden julkishallinnon työntekijöiden tilanteeseen, jotka tekevät määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitettua ”samaa tai samanlaista” työtä.

60.

Espanjan hallitus väittää, että ylimääräiseen henkilöstöön kuuluva ei tee samaa tai samanlaista työtä kuin muut julkishallinnon työntekijät, koska hän tekee erityistä työtä, eli hoitaa erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä.

61.

Tätä väitettä ei mielestäni voida hyväksyä.

62.

On totta, että LEBEP:n 12 §:n 1 momentin mukaan ylimääräinen henkilöstö hoitaa ”ainoastaan nimenomaisesti luokiteltuja erityisiä luottamus- tai neuvonantotehtäviä”. ( 56 ) On niin ikään totta, että tämän lain 9 §:n 2 momentin mukaan ylimääräinen henkilöstö ei voi hoitaa tehtäviä, ”jotka edellyttävät suoraa tai välillistä osallistumista julkisen vallan käyttöön tai valtion ja viranomaisten yleisten etujen turvaamiseen”. Tribunal Supremo täsmensi 17.3.2005 antamassaan tuomiossa, että ”julkishallinnon tavanomaisiin tehtäviin heijastuvat ammatillista yhteistyötä edellyttävät toimet, olivatpa ne kansalaisuutta koskevia palveluntarjontaan ja poliisitehtäviin liittyviä ulkoisia toimia tai puhtaasti hallinnolliseen organisaatioon liittyviä sisäisiä toimia, on edelleen kiellettävä ylimääräiseltä henkilöstöltä”. ( 57 )

63.

En kuitenkaan ymmärrä, miten luottamus voisi luonnehtia kantajan työtä muiden julkishallinnon työntekijöiden työhön verrattuna: joidenkin julkishallinnon työntekijöiden tiettyjen tehtävien hoitaminen edellyttää varmasti esimiehen luottamusta. ( 58 ) Jos ylimääräinen henkilöstö ei voi edellisessä kohdassa mainitun Tribunal Supremon muotoilun mukaisesti hoitaa hallinnon tavanomaisia tehtäviä, vakinaiset virkamiehet voivat sitä vastoin hoitaa erityisiä luottamus- ja neuvonantotehtäviä, jotka on tavallisesti uskottu ylimääräiselle henkilöstölle. Vuoden 2012 valtion talousarviolain 26 §:n 4 momentissa samoin kuin vuoden 2014 valtion talousarviolain 22/2013 24 §:n 2 momentissa viitataan ”vakinaisiin virkamiehiin, jotka ovat palveluksessa tai erityistehtävissä ja hoitavat ylimääräiselle henkilöstölle varattuja toimia”.

64.

Pelkästään Espanjan lainsäädännön perusteella ei näin ollen voida pitää pois suljettuna, että ylimääräinen henkilöstö tekee samaa tai samanlaista työtä kuin tietyt julkishallinnon työntekijät. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten tarkistettava, onko kantajan todellisuudessa tekemä työ, eli toimistotehtävät, samaa tai samanlaista kuin tiettyjen julkishallinnon vakituisten työntekijöiden tekemä työ.

65.

Muistutan tässä yhteydessä, että kantaja on Consejo de Estadon toisen osaston puheenjohtajana toimivan pysyvän neuvonantajan sihteerien päällikkö.

66.

Consejo de Estadon toisella osastolla on myös muita sihteerejä. Koska kantaja on toisen osaston ”sihteerien päällikkö”, siellä täytyy olla useita sihteerejä. Consejo de Estadon muilla osastoilla on varmasti muita sihteerejä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten tarkistettava, onko nämä otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen perusteella, toisin kuin kantaja. Jos näin on, heidän työtään pitäisi mielestäni pitää samana tai samanlaisena kuin kantajan työtä.

67.

On mahdollista, että kantajan sihteerien päällikkönä hoitamien tehtävien ja tavallisten sihteerien, jotka eivät toimi sihteerien esimiehenä, hoitamien tehtävien välillä on eroja. Kantaja voisi esimerkiksi olla vastuussa toisen osaston puheenjohtajan kalenterin hallinnoinnista ja yhteyksistä Consejo de Estadon muihin osastoihin, eli tehtävistä, joita tavalliset sihteerit eivät hoida. Mielestäni tällaisia eroja sihteerien päällikön ja tavallisten sihteerien hoitamien tehtävien välillä ei pitäisi ottaa huomioon määritettäessä, tekevätkö he samaa tai samanlaista työtä, ja ovatko heidän tilanteensa siten toisiinsa rinnastettavia, vaan määritettäessä, voiko erilainen kohtelu olla oikeutettua.

68.

Ei ole kuitenkaan pois suljettua, että kaikki Consejo de Estadon sihteerit on palkattu määräaikaisen työsopimuksen perusteella, toimivatpa he sihteerien esimiehenä tai eivät. Jos näin on, mielestäni tästä ei voida päätellä, että kantajaan ei voitaisi soveltaa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta. Sen 3 lausekkeen 2 kohdassa määrätään, että ”milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen tai jos sellaista ei ole, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaisesti”. Consejo de Estadon voidaan nähdäkseni katsoa vastaavan julkisella sektorilla työpaikkaa. Minkä rajojen sisällä on etsittävä vastaava vakituinen työntekijä, jos Consejo de Estadossa ei ole sellaista: onko kyse Espanjan muiden korkeimpien oikeuksien sihteereistä, Espanjan muiden tuomioistuinten sihteereistä taikka Espanjan oikeushallinnon tai muun julkishallinnon palveluksessa olevista sihteereistä?

69.

Tuomiossa Valenza, määräyksessä Bertazzi ja tuomiossa Nierodzik unionin tuomioistuin piti vastaavina vakituisina työntekijöinä henkilöitä, jotka työskentelivät saman julkisen sääntelyviranomaisen (Italian kilpailuviranomaisen ja Italian sähkö- ja kaasuviranomaisen) ( 59 ) tai saman julkisen sairaalan ( 60 ) palveluksessa. Vaikka unionin tuomioistuin ei perustellut valintojaan, nähdäkseni saman sääntelyviranomaisen tai saman sairaalan voidaan katsoa vastaavan julkisella sektorilla määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua samaa työpaikkaa.

70.

Määräyksessä Montoya Medina ja määräyksessä Lorenzo Martínez sekä tuomiossa Rosado Santana unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi vastaaviksi vakituisiksi työntekijöiksi Alicanten yliopiston määräaikaisen yliopistonlehtorin osalta ”[saman] itsehallintoalueen yliopistossa opettavat vakituiset yliopistonlehtorit”. ( 61 ) Kastilia ja Leonin itsehallintoalueen julkisessa koulutuskeskuksessa työskennelleen muun kuin yliopiston opettajan osalta unionin tuomioistuin piti vastaavina työntekijöinä ”[saman] itsehallintoalueen muita kuin yliopiston opetushenkilökunnan” vakinaisia virkamiehiä. ( 62 ) Andalusian itsehallintoalueen väliaikaisen virkamiehen osalta unionin tuomioistuin piti vastaavina työntekijäinä saman itsehallintoalueen samaan luokkaan kuuluvia vakinaisia virkamiehiä. ( 63 ) Vaikka unionin tuomioistuin ei tässäkään yhteydessä selitä valintojaan, mielestäni näiden työntekijöiden ei voida katsoa kuuluvan samaan työpaikkaan tai sen vastineeseen julkisella sektorilla: jos tämä olisi ollut unionin tuomioistuimen tarkoitus, se olisi ottanut vertailukohdaksi saman yliopiston tai saman koulutuskeskuksen työntekijät.

71.

Sitä vastoin on huomattava, että kyseisten työntekijöiden työehdoista säädettiin edellisessä kohdassa mainituissa asioissa samassa säädöksessä tai saman tekijän laatimassa säädöksessä. Valencian itsehallintoalueen määräaikaisten ja vakinaisten yliopistonlehtorien työehdoista säädettiin tämän itsehallintoalueen samassa asetuksessa. ( 64 ) Kastilia ja Leonin itsehallintoalueen väliaikaisten ja vakinaisten virkamiesten palkoista säädettiin samassa Espanjan laissa (LEBEP:ssä, joka on kyseessä tässä asiassa) ja tämän itsehallintoalueen samassa vuotuisessa asetuksessa. ( 65 ) Andalusian itsehallintoalueen väliaikaisten ja vakinaisten virkamiesten palvelusajan laskemisesta säädetään Espanjan lainsäädännössä, joskin ilmeisesti kahdessa säädöksessä. ( 66 ) Näin ollen unionin tuomioistuin on nähdäkseni ehkä halunnut määritellä näissä asioissa vertailukohdan rajat, jotka käsittävät työntekijät, joiden työehdoista säädetään samassa säädöksessä tai saman tekijän laatimassa säädöksessä kuin määräaikaisen työntekijän, joka katsoo joutuneensa syrjinnän kohteeksi, työehdoista.

72.

Tällainen vertailukohdan rajojen määrittely voi selittyä tuomiossa Lawrence ( 67 ) esitetyn kaltaisella perustelulla. Tämän tuomion mukaan SEUT 157 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa ainoastaan saman työnantajan palveluksessa oleviin henkilöihin. Jos kyseiset työntekijät ovat eri työnantajien palveluksessa, palkan eroilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää. Näin ollen ei ole olemassa sellaista tahoa, joka olisi vastuussa eriarvoisesta kohtelusta ja joka voisi taata tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen. Edellä 70 kohdassa mainituissa asioissa työehtojen voitiin hyvin katsoa olevan samaa alkuperää, olipa kyse sitten kyseisen itsehallintoalueen hallituksesta tai Espanjan lainsäätäjästä. Tuomiossa Lawrence täsmennetään kuitenkin, että palkan eroilla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä kolmessa tilanteessa: kun ne perustuvat ”välittömästi lainsäädäntöön tai työehtosopimuksiin, ja silloin kun työ tehdään samassa, yksityisessä tai julkisessa, toimipaikassa tai yksikössä”. ( 68 ) Lainsäätäjää voidaan siis unionin tuomioistuimen mukaan pitää yhtenä ainoana alkuperänä, jolloin vertailu voidaan suorittaa kaikkien niiden työntekijöiden osalta, joiden palkkauksen ehdot se on määritellyt.

73.

Tällaista vertailukohdan rajojen määrittelyä tukee myös määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohta. Siinä määrätään, että milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos vastaavina vakituisina työntekijöinä pidetään työntekijöitä, joiden työehdoista säädetään samassa laissa kuin kyseisen määräaikaisen työntekijän työehdoista, vertailukohdan rajat määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

74.

Näin ollen näyttää siltä, että jos yhtäkään vastaavaa vakituista työntekijää ei voida yksilöidä samassa työpaikassa, sellainen on etsittävä niiden työntekijöiden joukosta, joiden työehdoilla voidaan katsoa olevan sama alkuperä. Tällainen ratkaisu julkisella sektorilla, jossa työehdot määrittelee julkinen viranomainen, ( 69 ) mahdollistaa laajan vertailukohdan rajojen määrittelyn, joka on määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen tavoitteiden mukainen. Esitän vain yhden varauksen unionin tuomioistuimen edellä 70 kohdassa mainituissa asioissa noudattamaan lähestymistapaan: mielestäni tämän puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan sanamuodon noudattamiseksi on tutkittava, onko samassa työpaikassa, toisin sanoen julkisella sektorilla samassa viranomaisessa, samassa virastossa tai jopa samassa yksikössä vastaavaa vakituista työntekijää, ennen kuin tällaista työntekijää etsitään niiden työntekijöiden joukosta, joiden työehdoilla voidaan katsoa olevan sama alkuperä.

75.

Esillä olevassa asiassa vastaavaa vakituista työntekijää on siis ensin etsittävä Consejo de Estadosta. Jos Consejo de Estadossa ei ole sellaista, tätä on etsittävä niiden työntekijöiden joukosta, joiden työehdoista säädetään LEBEP:ssä (jossa määritellään vakinaisten virkamiesten palkkaus ja jossa täsmennetään, että vakinaisten virkamiesten järjestelmää sovelletaan lähtökohtaisesti ylimääräiseen henkilöstöön) ja valtion talousarviolaeissa (joissa määritellään ylimääräisen henkilöstön palkkaus ja jätetään tämä henkilöstö riidanalaisen kolmen vuoden välein myönnettävän ikälisän ulkopuolelle): ylimääräisen henkilöstön ja virkamiesten palkkauksella on sama alkuperä eli Espanjan lainsäätäjä. Nähdäkseni ilman vastaavaa vakituista työntekijää Consejo de Estadossa sellaista on ensin etsittävä Espanjan muiden neuvoa-antavien elinten ja tuomioistuinten sihteerien joukosta. Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa edellytetään, että tällaista työntekijää etsitään samasta työpaikasta, eli mahdollisimman pienen vertailukohdan rajoissa, ennen kuin vertailukohdan rajoja laajennetaan. Näin ollen työntekijän etsiminen Espanjan muista neuvoa-antavista elimistä ja tuomioistuimista ennen etsinnän ulottamista tarvittaessa muiden virastojen virkamiehiin on mielestäni tämän puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan tarkoituksen mukaista.

76.

Sen jälkeen kun on todettu, keiden määräaikaisten työntekijöiden tilanteeseen kantajan tilanne on rinnastettava ja millä edellytyksillä, tarkastelen jäljempänä, onko kantajaa kohdeltu epäedullisemmalla tavalla.

77.

Pääasia koskee LEBEP:n 23 §:ssä säädetyn kolmen vuoden välein myönnettävän ikälisän maksamista.

78.

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa kielletään määräaikaisten työntekijöiden syrjintä työehtojen osalta. Unionin tuomioistuin katsonut, että ikälisä on tässä määräyksessä tarkoitettu ”työehto”. ( 70 ) Tuomiossa Gavieiro Gavieiro ja Iglesias Torres unionin tuomioistuimen tarkasteltavana oli muun muassa pääasiassa kyseessä oleva kolmen vuoden välein myönnettävä ikälisä (vaikkakin kyseisessä tuomiossa kantajatt olivat väliaikaisia virkamiehiä, kun taas Regojo Dans on ylimääräistä henkilöstöä). ( 71 )

79.

LEBEP:n 23 §:n b kohdassa säädetään, että vakinaisilla virkamiehillä on oikeus kolmen vuoden välein myönnettävään ikälisään, ja määritellään se ”kiinteäksi määräksi, joka on kolmen vuoden palveluksen perusteella sama kullekin virkaryhmän alaryhmälle tai, jos alaryhmää ei ole olemassa, virkaryhmälle”. LEBEP:n 25 §:n 1 momentissa säädetään, että määräaikaiset virkamiehet saavat kolmen vuoden välein myönnettävän ikälisän. Sitä vastoin vuoden 2012 valtion talousarviolain 26 §:n 4 momentissa, joka koskee ylimääräisen henkilöstön palkkausta, ei mainita kolmen vuoden välein myönnettävää ikälisää: tämä henkilöstö ei siis saa sitä, kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa.

80.

Ylimääräiseen henkilöstöön kuuluvaa, joka on edellä todetulla tavalla määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu ”määräaikainen” työntekijä ja joka ei saa riidanalaista lisää, kohdellaan siten eri tavalla kuin vakinaisia virkamiehiä, jotka saavat tämän lisän ja jotka ovat kiistatta vakituisia työntekijöitä.

81.

Sitä vastoin väliaikaiset virkamiehet, jotka saavat riidanalaisen lisän, ovat määräaikaisia virkamiehiä. ( 72 ) Ylimääräisen henkilöstön ja väliaikaisten virkamiesten erilaiseen kohteluun ei näin ollen sovelleta määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa, jonka mukaan määräaikaisia työntekijöitä ei pidä kohdella epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä. ( 73 )

82.

Vastaavasti sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta kyse voi olla erilaisesta kohtelusta ainoastaan suhteessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleviin toimihenkilöihin (LEBEP:n 8 §:n 2 momentin c kohdassa säädetään, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden sopimukset ovat joko toistaiseksi voimassa olevia tai määräaikaisia) silloin, kun he saavat riidanalaisen lisän.

83.

Erilaisen kohtelun tutkimisen jälkeen käsittelen seuraavaksi sen oikeuttamista.

84.

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, onko ylimääräisen henkilöstön vapaa nimittämis- ja erottamisjärjestelmä määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettu asiallinen syy, jolla voidaan oikeuttaa erilainen kohtelu.

85.

Kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin, ellei siihen ole asiallisia syitä.

86.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiallisten syiden käsite on ymmärrettävä siten, ettei siinä sallita, että erilaista kohtelua perustellaan sillä seikalla, että erilaisesta kohtelusta säädetään lain tai työehtosopimuksen kaltaisissa yleisissä ja abstrakteissa kansallisissa oikeussäännöissä. Erilainen kohtelu on perusteltava sillä, että on olemassa kyseessä olevalle työehdolle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia seikkoja siinä erityisessä asiayhteydessä, johon työehto kuuluu, ja näin on oltava objektiivisten ja avointen arviointiperusteiden perusteella. Lisäksi sen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen, eli sen on vastattava todellista tarvetta, sillä on voitava saavuttaa asetettu tavoite ja sen on oltava tätä varten tarpeellinen. Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettuja ”asiallisia syitä” voivat olla muun muassa ”niiden työtehtävien erityisluonne, joiden hoitamiseksi kyseiset määräaikaiset sopimukset on tehty”, sekä ”jäsenvaltion toiminta, kun se pyrkii perusteltuun sosiaalipoliittiseen päämäärään”. ( 74 )

87.

Ylimääräisen henkilöstön vapaa nimittämis- ja erottamisjärjestelmä ei voi olla määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettu ”asiallinen syy”. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos myönnettäisiin, että pelkästään palvelussuhteen tilapäisyys riittäisi perusteeksi määräaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden erilaiselle kohtelulle, näin tehtäisiin direktiivin 1999/70 ja tämän puitesopimuksen tavoitteet sisällöllisesti tyhjiksi ja pidettäisiin loputtomasti yllä määräaikaisille työntekijöille epäedullista tilannetta. ( 75 )

88.

Sitä vastoin henkilöstön uskollisuuden palkitsemista riidanalaisella lisällä koskeva päämäärä näyttää olevan Espanjan hallituksen väittämällä tavalla sosiaalipoliittinen päämäärä, joka voi oikeuttaa erilaisen kohtelun. Lisäksi edellytetään kuitenkin, että kansallisella toimenpiteellä voidaan saavuttaa tällainen päämäärä ja että se on oikeasuhteinen. Muistutan, että kantaja, joka on ollut 31 ja puoli vuotta Espanjan julkishallinnon palveluksessa, ei ole koskaan saanut riidanalaista lisää. Epäilen siis, onko toimenpide oikeasuhteinen.

89.

Työtehtävien erityisluonne on määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettu ”asiallinen syy”, kuten edellä on todettu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, voivatko kantajan suorittamat tehtävät oikeuttaa riidanalaisen lisän epäämisen. Totean kuitenkin, että vaikka kantajan tehtävät poikkeavat muiden sihteerien tehtävistä, se johtuu sellaisten toimivaltuuksien käyttämisestä, joita muilla sihteereillä ei ole ja jotka johtuvat hänen työn johtoa ja ohjausta koskevista tehtävistään. En silti ymmärrä, miten lisätehtävien hoitaminen olisi peruste palkan lisän epäämiselle.

90.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: