Asia C-1/14: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.6.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – Base Company NV, aiemmin KPN Group Belgium NV, ja Mobistar NV v. Ministerraad (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/22/EY — 4, 9, 13 ja 32 artikla — Yleispalveluvelvollisuudet ja sosiaaliset velvollisuudet — Liittymän tarjoaminen tietyssä sijaintipaikassa ja puhelinpalvelujen tarjoaminen — Kohtuuhintaisuus — Erityiset hintavaihtoehdot — Yleispalveluvelvollisuuksien rahoittaminen — Pakolliset lisäpalvelut — Mobiiliviestintäpalvelut ja/tai internetliittymät)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.6.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Grondwettelijk Hof – Belgia) – Base Company NV, aiemmin KPN Group Belgium NV, ja Mobistar NV v. Ministerraad

(Asia C-1/14) ( 1 )

”(Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/22/EY — 4, 9, 13 ja 32 artikla — Yleispalveluvelvollisuudet ja sosiaaliset velvollisuudet — Liittymän tarjoaminen tietyssä sijaintipaikassa ja puhelinpalvelujen tarjoaminen — Kohtuuhintaisuus — Erityiset hintavaihtoehdot — Yleispalveluvelvollisuuksien rahoittaminen — Pakolliset lisäpalvelut — Mobiiliviestintäpalvelut ja/tai internetliittymät)”

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Grondwettelijk Hof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Base Company NV, aiemmin KPN Group Belgium NV, ja Mobistar NV

Vastaaja: Ministerraad

Muut osapuolet: Belgacom NV

Tuomiolauselma

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin 9 artiklassa tarkoitettuja erityishintoja ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahoitusjärjestelmää sovelletaan internetliittymäpalveluihin, joiden tarjoaminen edellyttää internetliittymän saamista tietyssä sijaintipaikassa, mutta ei mobiiliviestintäpalveluihin, mukaan lukien kyseisten mobiiliviestintäpalvelujen avulla tarjotut internetliittymäpalvelut. Jos viimeksi mainittuja palveluja saatetaan jäsenvaltioiden omalla alueella yleisesti saataville direktiivin 2002/22, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 32 artiklassa tarkoitettuina pakollisina lisäpalveluina, niiden rahoitusta ei voida taata kansallisessa oikeudessa tiettyjen yritysten osallistumista koskevalla järjestelmällä.

( 1 ) EUVL C 102, 7.4.2014.