1

Kantajat SolarWorld AG, Brandoni solare SpA, Global Sun Ltd, Silicio Solar, SAU ja Solaria Energia y Medio Ambiente, SA ovat kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien eurooppalaisia valmistajia, ja ne tukevat EU ProSunia, joka on samanlaisten tuotteiden eurooppalaisten valmistajien yhteenliittymä. Viimeksi mainittu teki 25.7.2012 Euroopan komissioon polkumyyntiä koskevan kantelun, jonka kohteena oli kyseisten Kiinasta lähetettyjen tuotteiden tuonti. Kantajat tekivät yhteistyötä polkumyyntitutkinnassa ja osallistuivat menettelyyn osapuolina, joita asia koskee.

2

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä 6.9.2012 julkaistulla ilmoituksella (EUVL C 269, s. 5) aloittaneensa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn.

3

Komissio ilmoitti kyseisessä virallisessa lehdessä 8.11.2012 julkaistulla ilmoituksella (EUVL C 340, s. 13) panneensa vireille Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn.

4

Komissio otti aluksi käyttöön väliaikaisia polkumyyntitulleja. Sitten se hyväksyi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 343, s. 51; jäljempänä polkumyyntiä koskeva perusasetus) 8 artiklan nojalla kiinalaisten viejien sitoumuksia. Tämän jälkeen neuvosto otti käyttöön lopulliset polkumyyntitullit ja tasoitustullit, ja komissio hyväksyi muutetun sitoumuksen.

5

Komissio otti väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa ja tämän Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tai lähetetyn tuonnin kirjaamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 182/2013 muuttamisesta 4.6.2013 annetulla asetuksellaan (EU) N:o 513/2013 (EUVL L 152, s. 5; jäljempänä väliaikainen polkumyyntiasetus) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa Euroopan unioniin siltä osin kuin tietyt edellytykset täyttyivät.

6

Komissio hyväksyi Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä 2.8.2013 annetulla päätöksellään 2013/423/EU (EUVL L 209, s. 26, jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös) erään sellaisen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän esittämän sitoumustarjouksen, joka oli toiminut yhteistyössä yhdessä Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin (jäljempänä CCCME) kanssa. Asianomaiset yritykset luetellaan mainitun päätöksen liitteessä.

7

Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen viidennestä ja kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseiset kiinalaiset viejät sitoutuivat ensinnäkin noudattamaan yhtä vähimmäistuontihintaa aurinkosähkömoduuleille ja yhtä hintaa niiden kullekin keskeiselle komponentille (kennot ja kiekot). Toiseksi ne tarjoutuivat varmistamaan, että sitoumuksen puitteissa tapahtuvan tuonnin määrä pysyisi sellaisella vuotuisella tasolla, joka vastasi suurin piirtein niiden markkinaosuutta tarjouksen tekohetkellä. Kyseisen päätöksen kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että väliaikaista polkumyyntitullia kannettaisiin tarkoitetun vuotuisen tason ylittävästä tuonnista.

8

Asetuksen N:o 513/2013 muuttamisesta 2.8.2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 748/2013 (EUVL L 209, s. 1) oli tarkoitus ottaa huomioon ensimmäinen riidanalainen päätös. Muiden muutosten muassa sillä otettiin väliaikaiseen polkumyyntiasetukseen 6 artikla, jossa säädetään, että vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat, jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen liitteessä, vapautetaan tietyin edellytyksin väliaikaisen polkumyyntiasetuksen 1 artiklassa vahvistetusta polkumyyntitullista.

9

Komissio antoi 4.12.2013 täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU, jolla se vahvisti Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi (EUVL L 325, s. 214; jäljempänä toinen riidanalainen päätös). Kyseisen päätöksen neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden hyväksymisen jälkeen komissio jatkoi polkumyynnin, vahingon ja unionin edun tutkimista samoin kuin rinnakkaista tukien vastaista menettelyä. Kiekot jätettiin molempien tutkimusten ja näin ollen lopullisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

10

Toisen riidanalaisen päätöksen seitsemännestä kymmenenteen perustelukappaleesta sekä 1 artiklasta ilmenee, että polkumyyntimenettelyä ja tukien vastaista menettelyä koskevien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat yhdessä CCCME:n kanssa toimittivat ilmoituksen alkuperäisen sitoumustarjouksensa muuttamiseksi. Kyseinen sitoumuksen muuttaminen koski kiekkojen sulkemista tutkimuksen ulkopuolelle, tiettyjen muiden vientiä harjoittavien tuottajien osallistumista sitoumukseen ja sitoumuksen ehtojen laajentamista siten, että niillä poistettaisiin myös tuetun tuonnin mahdolliset vahingolliset vaikutukset.

11

Toisen riidanalaisen päätöksen viidennen perustelukappaleen mukaan polkumyyntitutkimuksessa vahvistettiin alustavasti vahingollisen polkumyynnin esiintyminen.

12

Tutkimuksen lopulliset tulokset esitetään Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 2.12.2013 annetussa neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1238/2013 (EUVL L 325, s. 1; jäljempänä lopullinen polkumyyntiasetus). Mainitun asetuksen 1 artiklalla otetaan tiettyjen edellytysten täyttyessä käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia tai sieltä lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleita tai ‑paneeleita ja sen tyyppisiä kennoja, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai ‑paneeleissa.

13

Lopullisen polkumyyntiasetuksen 3 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan tiettyihin tavaroihin, joiden viitenumerot on yksilöity yhdistetyn tullinimikkeistön mukaisesti ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan toisen riidanalaisen päätöksen liitteessä, mukaan vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat vapautetaan sen 1 artiklassa vahvistetusta polkumyyntitullista tiettyjen edellytysten täyttyessä.

14

Lopullisen polkumyyntiasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä, kun todetaan, että yksi tai useampi edellisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty tai kun kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän.

15

Neuvosto otti Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta 2.12.2013 annetulla täytäntöönpanoasetuksellaan (EU) N:o 1239/2013 (EUVL L 325, s. 66; jäljempänä tukien vastainen lopullinen asetus) tiettyjen edellytysten täyttyessä käyttöön lopullisen tasoitustullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa.

16

Tukien vastaisen lopullisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan tiettyihin tavaroihin, joiden viitenumerot on yksilöity yhdistetyn tullinimikkeistön mukaisesti ja jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka sitoumuksen komissio on hyväksynyt ja jonka nimi mainitaan toisen riidanalaisen päätöksen liitteessä, mukaan vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuontitavarat vapautetaan sen 1 artiklassa vahvistetusta tasoitustullista tiettyjen edellytysten täyttyessä.

17

Tukien vastaisen lopullisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä, kun todetaan, että yksi tai useampi saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa mainituista ehdoista ei täyty tai kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän.

18

Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.9.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

19

Kantajat pyysivät myös 23.9.2013 jättämässään asiakirjassa, että asia käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä.

20

Komissio vastusti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2013 jättämässään kirjeessä asian käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä.

21

Unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) hylkäsi nopeutettua menettelyä koskevan pyynnön 24.10.2013 tekemällään päätöksellä.

22

Kantajat pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.12.2013 jättämässään kirjeessä, että tämä sallisi kanteen muuttamisen siten, että kumoamisvaatimukset koskisivat myös toista riidanalaista päätöstä ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11.6.2009 annetun asetuksen (EY) N:o 597/2009 (EUVL L 188, s. 93) siitä aiheutuvaa rikkomista.

23

Komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.1.2014 jättämässään kirjeessä, ettei se vastustanut kumoamisvaatimusten muuttamista.

24

Kantajat ehdottivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2014 jättämässään kirjeessä pääasiallisesti, että tämä toteuttaisi tiettyjä prosessinjohtotoimia ja asian selvittämistoimia.

25

Komissio kehotti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2014 jättämässään kirjeessä tätä hylkäämään tiettyjen prosessinjohtotoimien ja asian selvittämistoimien toteuttamista koskevan pyynnön.

26

Kantajat vaativat kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin

27

Kantajat vaativat kanteen muuttamista koskevassa pyynnössään, että unionin yleinen tuomioistuin

28

Komissio vaatii vastineessaan, että unionin yleinen tuomioistuin

29

Komissio vaatii vastauskirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklan nojalla milloin tahansa omasta aloitteestaan asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, tai todeta, että kanne on menettänyt tarkoituksensa ja että lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

31

Asianosaiset ovat nyt käsiteltävässä asiassa esittämissään kirjelmissä jo esittäneet näkemyksensä nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja etenkin kysymyksestä, koskeeko toimi kantajia suoraan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että asianosaisia on kuultu, että se on saanut asiakirjoista riittävät tiedot ja ettei asiassa ole syytä aloittaa suullista käsittelyä.

32

Komissio väittää työjärjestyksen 114 artiklaan perustuvaa oikeudenkäyntiväitettä muodollisesti esittämättä, että kanne on jätettävä tutkimatta. Se katsoo tarkemmin ottaen, ettei ensimmäinen riidanalainen päätös ole sääntelytoimi ja edellyttää täytäntöönpanotoimia, ettei se koske kantajia suoraan ja erikseen eikä ilmaise unionin toimielinten lopullista kantaa, että ensimmäistä riidanalaista päätöstä koskeva kanne on vailla tarkoitusta ja ettei kantajilla ole tässä asiassa oikeussuojan tarvetta.

33

Kantajien 11.12.2013 päivätystä pyynnöstä, joka koskee niiden vaatimusten muuttamista, on syytä muistuttaa, että koska kanteen tutkittavaksi ottamista arvioidaan sen nostamishetkellä, kantajalle voidaan antaa lupa vaatimustensa ja perusteidensa muuttamiseen siten, että ne koskevat oikeudenkäynnin aikana toteutuneita uusia toimenpiteitä, vain siinä tapauksessa, että sen vaatimus alun perin riitautetun toimen kumoamisesta oli itse ollut sellainen, että se oli sen esittämisajankohtana voitu ottaa tutkittavaksi (määräys 20.11.2012, Shahid Beheshti University v. neuvosto, T‑120/12, EU:T:2012:610, 57 kohta).

34

Toisen riidanalaisen päätöksen kumoamiseen tähtäävien vaatimusten muuttamista koskeva ehdotus voidaan näin ollen tutkia vain, jos kanne ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevilta osiltaan otettaisiin tutkittavaksi. On siis syytä tutkia, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaaditaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista.

35

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

36

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetusta järjestyksessä toisesta edellytyksestä on todettava, että edellytykset, joiden mukaan kumottavaksi vaaditun toimen on koskettava kantajaa suoraan ja erikseen, ovat kumulatiivisia (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, Kok., EU:C:2013:625, 76 kohta). Tässä samassa artiklassa tarkoitetusta kolmannesta edellytyksestä on todettava, että edellytys, jonka mukaan kumottavaksi vaaditun sääntelytoimen on koskettava kantajaa suoraan, ja edellytys, jonka mukaan täytäntöönpanotoimenpiteitä ei vaadita, ovat nekin kumulatiivisia.

37

Näin ollen on tutkittava, täyttyykö SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetussa kahdessa tilanteessa asetettu edellytys eli koskeeko ensimmäinen riidanalainen päätös, jota ei ole osoitettu kantajille, niitä suoraan.

38

Kantajat katsovat, että ensimmäinen riidanalainen päätös koskee suoraan niiden oikeudellista tilannetta, koska sillä jätetään noin 70 prosenttia Kiinasta lähetetystä asianomaisen tuotteen tuonnista unioniin polkumyyntitullien ulkopuolelle. Lisäksi sillä sallitaan asianomaisen tuotteen tuonnin jatkuminen hintatasoilla, joilla ei voida välttää polkumyyntiä eikä vahinkoa. Tämä uhkasi kantajien eloonjäämistä unionin markkinoilla. Ensimmäinen riidanalainen päätös koskee kantajia suoraan ja erikseen, koska ne ovat samanlaisen tuotteen tuottajia unionissa. Tarkemmin ottaen kantajat olivat osallistuneet aktiivisesti polkumyynnin ja tukien vastaisiin menettelyihin osapuolina, joita asia koskee. Ne muodostavat de facto rajoitetun ja suljetun ryhmän, niillä on merkittävä asema unionin markkinoilla, ja kyseisen sitoumuksen hyväksymisellä vahingoitettaisiin niiden taloudellisia ja oikeudellisia intressejä.

39

Komissio väittää, että sitoumuksen hyväksyminen koskee suoraan yksinomaan sitoumusta tarjonneita viejiä eikä kantajia.

40

On syytä todeta, että kun on kyse luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen toisen ja kolmannen edellytyksen nojalla nostamasta kanteesta (julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotukset Telefónica v. komissio (C‑274/12 P, Kok., EU:C:2013:204, 59 kohta) ja Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑583/11 P, Kok., EU:C:2013:21, 69 kohta)), edellytys, jonka mukaan toimen, jonka kumoamista vaaditaan, on koskettava kantajaa suoraan, vaatii kahden kumulatiivisen edellytyksen yhtäaikaista täyttymistä eli yhtäältä sitä, että toimella, jonka kumoamista kantajat vaativat, on välittömiä vaikutuksia niiden oikeusasemaan, ja toisaalta sitä, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. vastaavasti määräys 24.9.2009, Município de Gondomar v. komissio, C‑501/08 P, EU:C:2009:580, 25 kohta; tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, Kok., EU:C:2011:656, 66 kohta).

41

Oikeuskäytännössä on sitoumusta tarjoavien yhtiöiden osalta todettu, että kyseinen viejä voi nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa niistä komission päätöksistä, jotka koskevat sitoumuksen hyväksymisen peruuttamista, ja sellaisesta neuvoston asetuksesta, jolla otetaan käyttöön kyseisen viejän tuontia koskeva lopullinen polkumyyntitulli (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2012, Usha Martin v. neuvosto ja komissio, C‑552/10 P, Kok., EU:C:2012:736).

42

Sitä vastoin oikeuskäytännössä on katsottu, etteivät sellaiset asetuksen säännökset, joilla on hyväksytty viejän tarjoamat hintasitoumukset, koskeneet suoraan ja erikseen näiden säännösten kumoamista vaatinutta tuojaa (ks. vastaavasti määräys 8.7.1987, Garelly v. komissio, 295/86, Kok., EU:C:1987:344, 2, 13 ja 14 kohta).

43

Lisäksi on katsottu, ettei menettely, jossa komissio hylkäsi sitoumustarjouksen, ollut sellainen toimi, jolla olisi ollut sellaisia velvoittavia oikeudellisia vaikutuksia, jotka olisivat olleet omiaan vaikuttamaan sitoumusta tarjonneen yhtiön intresseihin, koska komissio saattoi tarkastella uudelleen päätöstään tai koska neuvosto saattoi päättää olla ottamatta polkumyyntitullia käyttöön. Tällainen hylkääminen on välissä oleva toimi, jolla pyritään valmistelemaan lopullista päätöstä, eikä se siis edes ole kannekelpoinen toimi (tuomio 14.3.1990, Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, C‑156/87, Kok., EU:C:1990:116, 8 kohta). Taloudelliset toimijat voivat kuitenkin tarvittaessa vedota mihin tahansa niiden sitoumustarjousten hylkäämiseen liittyvään sääntöjenvastaisuuteen riitauttamalla asetuksen, jolla lopulliset polkumyyntitullit on otettu käyttöön (tuomio 14.3.1990, Nashua Corporation ym. v. komissio ja neuvosto, C‑133/87 ja C‑150/87, Kok., EU:C:1990:115, 10 kohta).

44

Polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa tarkoitetuista sitoumuksista on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan kyseisen asetuksen 8 artiklan tavoite, jona on sen varmistaminen, että unionin toimialalle aiheutuvat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistuvat, perustuu pääasiallisesti viejän yhteistyövelvoitteeseen sekä viejän antaman sitoumuksen asianmukaisen toteuttamisen valvontaan (edellä 41 kohdassa mainittu tuomio Usha Martin v. neuvosto ja komissio, EU:C:2012:736, 36 kohta).

45

On kuitenkin todettava, ettei kyseisestä tavoitteesta johdu, että kantajien kaltaiset taloudelliset toimijat voisivat nostaa kumoamiskanteen sellaisesta ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kaltaisesta päätöksestä, joka liittyy sitoumuksen hyväksymiseen ja joka on tehty polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan perusteella.

46

On syytä todeta, ettei ensimmäisen riidanalaisen päätöksen antaminen muuttanut kantajien oikeudellista tilannetta. Polkumyyntiä koskevalla perusasetuksella säädettyä järjestelmää tutkittaessa päädytään nimittäin toteamaan, ettei viimeksi mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohtaan perustuvasta sitoumuksen hyväksymisestä tehdystä päätöksestä aiheudu sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, jotka olisivat omiaan koskemaan suoraan tämän asian kantajien kaltaisten, asianomaisia tuotteita valmistavien unionin tuottajien tilannetta.

47

Kyseisessä sitoumuksia koskevassa säännöksessä säädetään, että mikäli polkumyynti ja vahinko on vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa viejä sitoutuu riittävällä tavalla tarkistamaan hintojaan välttääkseen kyseisten tuotteiden viennin polkumyyntihintaan, jos komissio on vakuuttunut siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus saadaan poistettua kyseisellä sitoumuksella (edellä 41 kohdassa mainittu tuomio Usha Martin v. neuvosto ja komissio, EU:C:2012:736, 22 kohta).

48

Polkumyyntiä koskevalla perusasetuksella säädetystä järjestelmästä ilmenee, ettei sitoumusten hyväksymisestä tehdyllä päätöksellä vapauteta kyseisissä sitoumuksissa tarkoitettuja tuonteja polkumyyntitulleista, vaan vapauttaminen on seurausta joko muutetussa väliaikaisessa komission polkumyyntiasetuksessa tai komission hyväksymien sitoumusten toimeenpanosta annetussa neuvoston lopullisessa polkumyyntiasetuksessa annetuista säännöksistä. Neuvoston tällainen velvollisuus perustuu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaan, jossa säädetään, että sellaisen tuonnin osalta, jonka on todettu tapahtuvan polkumyynnillä ja aiheuttavan vahinkoa, on otettava käyttöön polkumyyntitulli, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on mahdollisesti hyväksytty.

49

On nimittäin syytä todeta, että vaikka päätös sitoumusten hyväksymisestä olisikin tehty, väliaikaiset tai lopulliset polkumyyntitullit otetaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan perusteella käyttöön vain asetuksella, ja kyseisessä säännöksessä säädetään myös, että jäsenvaltiot kantavat ne muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön, ja joihin kuuluvat hyväksyttyjen sitoumusten toimeenpanoa koskevat edellytykset.

50

Lisäksi sen tapauksen varalle, että polkumyynnin tai vahingon olemassaoloa tutkittaessa sitä vastoin päädytään kielteiseen lopputulokseen, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jo hyväksytty sitoumus raukeaa ilman eri toimenpiteitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen päätelmä johtuu pääasiallisesti sitoumuksen olemassaolosta. Tällä säännöksellä jätetään siis toimielimille harkintamarginaali, jos sitoumus pysyy voimassa.

51

Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään tosin, että kun komissio hyväksyy tällaisen tarjouksen, komission 7 artiklan 1 kohdan nojalla käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja tai tapauksen mukaan neuvoston 9 artiklan 4 kohdan nojalla käyttöön ottamia lopullisia tulleja ei sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä ja sen mahdollisissa myöhemmissä muutoksissa. On kuitenkin tärkeää huomata, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan toinen virke on osoitettu komissiolle ja neuvostolle ja että siinä vaaditaan, että tuotteet vapautetaan polkumyyntitulleista sitoumuksen voimassaoloaikana joko muutetussa väliaikaisessa komission polkumyyntiasetuksessa tai lopullisessa neuvoston polkumyyntiasetuksessa annetuilla säännöksillä.

52

Näistä seikoista seuraa, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan perusteella tehdystä sitoumuksen hyväksyvästä päätöksestä ei aiheudu sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, jotka olisivat omiaan vaikuttamaan suoraan tämän asian kantajien kaltaisten unionin tuottajien oikeudelliseen tilanteeseen.

53

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien esittämillä muilla väitteillä.

54

Siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan niiden oikeudellisille intresseille aiheutunut haitta ilmenee niiden kanteessa esitetyistä perusteista, on ensinnäkin huomautettava, ettei yleinen viittaus kanneperusteisiin riitä selittämään, miksi kantajat katsovat, että ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä on edellä 40 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioiden välittömiä vaikutuksia niiden oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Siltä osin kuin kantajat yrittävät todellisuudessa vedota siihen, että ensimmäinen riidanalainen päätös koskee niitä suoraan siksi, että näin on perusteltua katsoa niiden oikeuksille myönnettävän oikeussuojan vuoksi, on todettava, että vaikka vakiintuneessa oikeuskäytännössä onkin katsottu, että yksityishenkilöiden pitää voida saada tehokasta oikeussuojaa unionin oikeusjärjestelmään perustuville oikeuksilleen, SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettuja edellytyksiä ei kuitenkaan voida kyseenalaistaa oikeudella tällaiseen suojaan (ks. edellä 40 kohdassa mainittu määräys Município de Gondomar v. komissio, EU:C:2009:580, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Tässä yhteydessä on huomattava, että kantajat esittävät kanteessaan perimmiltään kolme kanneperustetta ensimmäistä riidanalaista päätöstä vastaan. Ensinnäkin ne katsovat, että komissio teki sopimuksen Kiinan hallituksen ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien suuren ryhmän nimissä toimineen CCCME:n kanssa, mutta se ei asianmukaisesti ja sopivasti paljastanut neuvotellun sitoumuksen olennaisia osia eikä antanut ajoissa tosiasiallista mahdollisuutta esittää huomautuksia kyseisestä sitoumuksesta. Toiseksi kantajat katsovat, että komissio oli mielivaltaisesti hyväksynyt vähimmäishintatasoja, jotka olivat selvästi epäasianmukaisia unionin tuottajille aiheutuvan vahingon välttämiseksi. Kolmanneksi kantajat väittävät, että ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä hyväksyttiin horisontaalinen hintasopimus ja vahvistettiin sitä.

56

Menettelyllisiä oikeuksia koskevassa ensimmäisessä perusteessa kantajat väittävät joka tapauksessa pääasiallisesti, että ensimmäisen riidanalaisen päätöksen antamisella loukattiin niiden polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 8 artiklan 4 kohtaan perustuvaa oikeutta saada tietoja sitoumuksen ei-luottamuksellisesta versiosta. Oikeuskäytännön mukaan kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohta ei kuitenkaan sisällä mitään viittausta eikä etenkään mitään velvoitetta, joka koskisi ajankohtaa, jolloin hintasitoumuksen jäljennös on otettava menettelyn ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon (tuomio 25.10.2011, CHEMK ja KF v. neuvosto, T‑190/08, Kok., EU:T:2011:618, 85 kohta). Kantajat ovat väärässä katsoessaan, ettei mainittua oikeuskäytäntöä sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa sen väitetyn roolin vuoksi, joka Kiinan hallituksella oli kyseistä sitoumusta koskevissa neuvotteluissa.

57

Kantajat tyytyvät toisessa ja kolmannessa kanneperusteessa riitauttamaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen perusteltavuuden.

58

Näillä perusteluilla ei nyt käsiteltävässä asiassa näin ollen näytetä toteen, että ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä olisi välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan. Tässä suhteessa on syytä huomata, ettei ole mahdotonta, että kantajat voisivat vedota esittämiinsä kanneperusteisiin väliaikaista tai lopullista polkumyyntitulliasetusta vastaan nostamassaan kumoamiskanteessa, jos niillä olisi asiavaltuus tällaisessa asiassa.

59

Toiseksi kantajat väittävät, että ensimmäisen riidanalaisen päätöksen välitön vaikutus johtuu siitä, ettei se edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja että sitä voidaan soveltaa suoraan kaikissa jäsenvaltioissa.

60

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyistä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä on syytä muistuttaa, että peruste, jonka mukaan riitautetun toimen on koskettava kantajia suoraan, ja peruste, jonka mukaan se ei saa edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, ovat toisistaan erillisiä perusteita. Tästä seuraa, että yhden SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn perusteen väitetty täyttyminen ei voi aiheuttaa toisenkin täyttymistä.

61

Edellä 48 kohdassa on joka tapauksessa jo palautettu mieleen, että sitoumuksissa tarkoitettujen tuontien vapautuminen polkumyyntitulleista on seurausta joko muutetussa väliaikaisessa komission polkumyyntiasetuksessa tai kyseisten sitoumusten toimeenpanosta annetussa neuvoston lopullisessa polkumyyntiasetuksessa annetuista säännöksistä. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä vapauttaminen siis tapahtui nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamisajankohtana väliaikaisella polkumyyntiasetuksella, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 748/2013. Koska ensimmäinen riidanalainen päätös pantiin toimeen sellaisella toisella toimenpiteellä, josta saatettiin nostaa kanne joko unionin tai jäsenvaltioiden tuomioistuimissa (ks. vastaavasti määräys 21.1.2014, Bricmate v. neuvosto, T‑596/11, EU:T:2014:53, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), se edellytti näin ollen täytäntöönpanotoimenpiteitä.

62

Toisin kuin kantajat esittävät kolmannessa kanneperusteessaan, väitetty liikevaihdon menettäminen – jos sellainen olisi ollut olemassa – joka olisi aiheutunut siitä, että Kiinasta lähetettyjä asianomaisia tuotteita tuotiin kantajan hintoja alemmilla hinnoilla, ei viimeksi mainittujen osalta näin ollen aiheutunut ensimmäisestä riidanalaisesta päätöksestä.

63

Koska ensimmäinen riidanalainen päätös ei koske kantajia suoraan ja koska yksi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainitun toisen perusteen edellytyksistä ei täyty, ei ole tarpeen tutkia, ovatko SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen toisen ja kolmannen edellytyksen arviointiperusteet täyttyneet.

64

Joka tapauksessa on huomattava, ettei ensimmäinen riidanalainen päätös ole SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainitussa kolmannessa edellytyksessä tarkoitettu sääntelytoimi. Kantajien perustelusta, jonka mukaan ensimmäinen riidanalainen päätös on sääntelytoimi, koska se on toimi, jota ei ole hyväksytty lainsäätämisjärjestyksessä, on todettava olevan totta, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia yleisesti sovellettavia toimia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä toimia lukuun ottamatta (määräys 4.6.2012, Eurofer v. komissio, T‑381/11, Kok., EU:T:2012:273, 42 kohta ja määräys 7.3.2014, FESI v. neuvosto, T‑134/10, EU:T:2014:143, 23 kohta). Ensimmäinen riidanalainen päätös ei ole lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä toimi, koska sitä ei ole hyväksytty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eikä erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä SEUT 289 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2011, Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, T‑262/10, Kok., EU:T:2011:623, 21 kohta; em. määräys FESI v. neuvosto, EU:T:2014:143, 25 kohta). Se ei kuitenkaan ole yleisesti sovellettava, koska sitä ei sovelleta objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin eikä sillä ole oikeudellisia vaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määritettyjen henkilöiden ryhmiin (ks. vastaavasti edellä 61 kohdassa mainittu määräys Bricmate v. neuvosto v. neuvosto, EU:T:2014:53, 65 kohta ja em. määräys FESI v. neuvosto, EU:T:2014:143, 24 kohta). Komissio nimittäin hyväksyy ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä konkreettisen sitoumuksen, ja päätös on osoitettu vain niille yhtiöille, jotka luetellaan sen liitteessä näiden sitoumustarjouksen hyväksyen. Se ei näin ollen ole sääntelytoimi, mikä sulkee pois myös sen, että kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainitun kolmannen edellytyksen perusteella.

65

Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että kanne on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mainitut toinen ja kolmas edellytys huomioiden jätettävä tutkimatta ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevilta osiltaan. Tästä syystä vaatimusten muuttamista koskeva pyyntö on edellä 33 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti sekin syytä jättää tutkittavaksi ottamatta. Näin ollen ei myöskään ole syytä lausua prosessinjohtotoimien ja asian selvittämistoimien toteuttamista koskevasta ehdotuksesta.

66

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvattava komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä tammikuuta 2015.