21.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 274/25

—

kumoamaan useita komission asetuksia, joissa asetetaan sokeriruo'on jalostajat kilpailun kannalta heikompaan asemaan, eli i) täydentävistä poikkeuksellisista toimenpiteistä kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin alennetulla ylijäämämaksulla unionin markkinoille saattamisen osalta markkinointivuoden 2012/2013 aikana annetut asetukset N:o 505/2013 (1) ja 629/2013 (2); ii) unionin markkinoilla alennetulla ylijäämämaksulla myytävien, kiintiön ulkopuolisen sokerin käytettävissä olevien määrien jakokertoimen vahvistamisesta annetut asetukset N:o 574/2013 (3) ja 677/2013 (4), iii) sokerin vähimmäistullin vahvistamisesta täytäntöönpanoasetuksella N:o 36/2013 aloitetun tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä järjestettävässä kolmannessa osatarjouskilpailussa annettu asetus N:o 460/2013 (5) ja sokerin vähimmäistullin vahvistamisesta täytäntöönpanoasetuksella N:o 36/2013 aloitetun tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä järjestettävässä neljännessä osatarjouskilpailussa annettu asetus N:o 542/2013 (6), sekä toteamaan, että pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta markkinointivuodeksi 2012/2013 CN-koodien 1701 14 10 ja 1701 99 10 sokerin tuomiseksi alennetuin tullein annetusta asetuksesta N:o 36/2013 (7) SEUT 277 artiklan nojalla esitetty lainvastaisuusväite voidaan ottaa tutkittavaksi ja on perusteltu

—

toissijaisesti toteamaan, että asetuksista N:o 505/2013 ja N:o 629/2013 SEUT 277 artiklan nojalla esitetty lainvastaisuusväite voidaan ottaa tutkittavaksi ja on perusteltu

—

toteamaan, että asetuksen N:o 1234/2007 (8) (uudelleenlaadittu toisinto) 186 artiklan a alakohta on lainvastainen SEUT 277 artiklan nojalla, koska sillä ei panna asianmukaisesti täytäntöön asetuksen N:o 318/2006 (9) merkityksellisiä säännöksiä

—

velvoittamaan Euroopan unionin, jota komissio edustaa, korvaamaan kaiken vahingon, jota kantajille on aiheutunut siitä, että komissio on rikkonut velvoitteitaan, ja vahvistamaan kantajille 1.4.2013–30.6.2013 aiheutuneen vahingon määräksi 42 261 036 euroa, korotettuna kantajille tuosta päivästä lukien aiheutuneiden juoksevien tappioiden määrällä, tai vahvistamaan muun määrän, joka vastaa kantajille aiheutunutta tai aiheutuvaa vahinkoa, sellaisina kuin ne näyttävät sen toteen nyt käsiteltävän oikeudenkäynnin kuluessa, ja erityisesti jotta otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki tulevat vahingot, kaikkia edellä mainittuja määriä on korotettava tuomion julistamisesta siihen asti kunnes kyseiset määrät on maksettu, ja

—

komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki tämän oikeudenkäynnin yhteydessä aiheutuneet kulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen, sillä asetuksissa N:o 505/2013 ja 629/2013 säädetään kiinteästä ja yleisesti sovellettavasta ylijäämämaksusta, joka on 177 ja 148 euroa tonnilta — eli alle puolet tavanomaisesta 500 eurosta tonnilta — ja jota sovelletaan sokerin erityismääriin (300 000 tonnia), joka jaetaan tasapuolisesti vain sokerijuurikkaan tuottajien välillä. Toisaalta asetuksessa N:o 36/2013 säädetään tuntemattomasta ja ennakoimattomasta tullista, jota sovelletaan ainoastaan tarjouskilpailun voittajiin (jotka voivat olla ruokosokeripuhdistamoita, sokerijuurikkaan jalostajia tai mitä tahansa muita kolmansia) ja jonka kokonaismäärää ei ole määritetty.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu uudelleenlaaditun asetuksen rikkomiseen ja asianmukaisen oikeusperustan puuttumiseen, sillä komissiolla ei ole asetusten N:o 505/2013 ja 629/2013 osalta mitään valtaa korottaa kiintiöitä, vaan sen on päinvastoin määrättävä korkeita, varoittavia maksuja kiintiön ulkopuolisen sokerin unionin markkinoille saattamisen osalta. Tarjouskilpailujen osalta komissiolla ei ole selvästikään valtuuksia tai oikeutta toteuttaa tällaista toimea, jota ei ole koskaan säännelty peruslainsäädännössä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, sillä komissio on perustanut järjestelmän, jossa tullit eivät ole ennakoitavissa eikä niitä ole vahvistettu johdonmukaisia ja objektiivisia arviointiperusteita soveltaen, vaan ne määritetään pikemminkin subjektiivisen maksuvalmiuden perusteella (joka koskee lisäksi toimijoita, joihin kohdistuu tässä yhteydessä hyvin erilaisia paineita ja kannustimia) ilman konkreettista yhteyttä maahantuotuihin tuotteisiin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, sillä komissio olisi voinut helposti toteuttaa tarjontapulasta selviytymiseksi vähemmän rajoittavia toimia, joita ei olisi toteutettu yksinomaan maahantuontia harjoittavien puhdistamoiden vahingoksi.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan loukkaamiseen, sillä kantajat saattoivat perustellusti odottaa, että komissio käyttää asetuksen N:o 1234/2007 nojalla käytettävissä olevia välineitä puhdistettavaksi tarkoitetun raa'an ruokosokerin saatavuuden saattamiseksi entiselle tasolle. Kantajat saattoivat myös perustellusti odottaa, että komissio säilyttää tasapainon maahantuontia harjoittavien puhdistamoiden ja kotimaisten sokerintuottajien välillä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu huolellisuusperiaatteen, huolenpitovelvoitteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, sillä hallinnoidessaan sokerimarkkinoita komissio teki toistuvasti perustavanlaatuisia virheitä ja syyllistyi toistuvasti ristiriitaisuuksiin, jotka osoittavat parhaimmillaankin perustavanlaatuisten markkinamekanismien puutteellista tuntemusta. Esimerkiksi sen tase — joka on yksi tärkeimmistä markkinaintervention sisällön ja ajoituksen työkaluista — oli selvästi virheellinen ja perustui virheelliseen menetelmään. Lisäksi komission toteuttamat toimet olivat selvästi epäasianmukaisia tarjontapulan valossa.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 39 artiklan rikkomiseen, sillä komissio epäonnistui kahden kyseisessä perussopimuksen määräyksessä vahvistetun tavoitteen saavuttamisessa.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1006/2011 (10) rikkomiseen. Valkoiseen sokeriin sovellettavat tullit ovat todella ainoastaan hyvin vähän korkeampia kuin raakasokeriin sovellettavat tullit siten, että ero on vain 20 euroa tonnia kohden. Tämä poikkeaa selvästi asetuksessa N:o 1006/2011 vahvistettujen puhdistetun sokerin tavanomaisen tuontitullin (419 euroa) ja puhdistettavaksi tarkoitetun raa'an sokerin tavanomaisen tuontitullin (339 euroa) välisestä 80 euron erosta.

Lisäksi kantajat vetoavat vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi siihen, että komissio ylitti vakavasti ja selvästi sille asetuksessa N:o 1234/2007 annetun harkintavallan passiivisuutensa ja epäasianmukaisen toimintansa vuoksi. Lisäksi se, ettei komissio toteuttanut riittäviä toimenpiteitä, merkitsee oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, selvää rikkomista. Komissio loukkasi etenkin oikeusvarmuuden periaatetta, syrjintäkiellon periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja huolellisuusvelvoitetta, huolenpitovelvoitetta ja hyvää hallintoa koskevaa velvoitetta, jotka ovat unionin oikeuden yleisiä periaatteita.