20.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/42

—

osittain kumoamaan — – Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 26.2.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/123/EU, siltä osin kuin päätöksessä jätetään rahoituksen ulkopuolelle Ranskan tasavallan Ranskan maaseudun kehittämisohjelman (plan de développement rural hexagonal) 2007–2013 mukaisina luonnonhaittakorvauksina suorittamat menot varainhoitovuosilta 2008 ja 2009

—

toissijaisesti osittain kumoamaan päätöksen 2013/123/EU yhtäältä siltä osin kuin päätöksessä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle Ranskan tasavallan luonnonhaittakorvauksina suorittamien menojen osa, joka koskee lampaita, joista ei ole tehty ilmoitusta lammastukea varten, ja toisaalta siltä osin kuin jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle Ranskan tasavallan luonnonhaittakorvauksina suorittamien menojen osa, joka koskee eläinten tunnistamistarkastusten tai nautaeläinpalkkioiden tarkastusten yhteydessä paikalla tarkastettuja nautaeläimiä

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1975/2006 (1) 10 artiklan 2 ja 4 kohdan sekä 14 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska komissio on katsonut, että Ranskan hallitus ei ole noudattanut tarkastusvelvoitteitaan, koska se ei ollut luonnonhaittakorvauksiin kohdistuvissa paikalla tehdyissä tarkastuksissa laskenut nautaeläimiä ja lampaita, joista oli haettu vuohista maksettavaa palkkiota. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joissa kantaja katsoo, että

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1082/2003 (2) 2 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 796/2004 (3) 26 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen nautaeläinten tunnistamiseen tai nautaeläinpalkkioihin liittyviä tarkastuksia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen yhteydessä, koska komissio on katsonut, että asetuksen N:o 1975/2006 10 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä 14 artiklan 2 kohdassa edellytetään paikalla tehtävässä tarkastuksessa eläinten laskemista eläintiheyden kriteerin noudattamisen valvomiseksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu toissijaisesti siihen, että komissio on lainvastaisesti ulottanut kiinteämääräisen korjauksen soveltamisalan myös lammastiloihin, joille ei voida myöntää vuohista maksettavaa palkkiota, ja nautaeläintiloihin, joihin kohdistetaan nautaeläinten tunnistamiseen tai nautaeläinpalkkioihin liittyviä tarkastuksia.