16.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/22

—

toimittamaan suullisen käsittelyn

—

kumoamaan komission asiassa GestDem nro 2012/3329 tekemän päätöksen ja antamaan oikeuden tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan

—

toteamaan, että komissio on rikkonut lakia olemalla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Itävallan tasavaltaa vastaan direktiivin 2001/37/EY (1) 13 artiklan ja SEUT 34 artiklan rikkomisen takia Itävallan tupakkalain 7a §:n johdosta

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäynnistä ja edustuksesta aiheutuneet kulut

1)

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2) 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan rikkominen

Kantaja esittää, että komissio eväsi oikeuden saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan (Itävallan tasavallan ja komission välinen kirjeenvaihto, joka liittyy Itävallan tupakkalain yhteensopimattomuudesta direktiivin 2001/37 kanssa tehtyyn kanteluun nro 2008/4340) suurimmaksi osaksi Itävallan viranomaisten esittämien argumenttien perusteella ilman, että se olisi tutkinut kyseisten argumenttien sisältöä. Kantajan mukaan sen Itävallan Verfassungsgerichtshofissa käymälle valtion vastuuta koskevalle oikeudenkäynnille ei ole kuitenkaan aiheutunut kielteisiä seurauksia tutustumisoikeuden antamisen vaan sen epäämisen takia. Se lisää, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan poikkeussäännöksen tarkoitus olisi edellyttänyt pikemminkin tutustumisoikeuden antamista kyseisiin asiakirjoihin.

2)

Se, että Itävallan tasavaltaa vastaan ei ole aloitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä direktiivin 2001/37 13 artiklan ja SEUT 34 artiklan rikkomisen takia Itävallan tupakkalain 7a §:n johdosta

Kantaja esittää tässä yhteydessä muun muassa, että jos jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely olisi aloitettu, Itävallan Verfassungsgerichtshof ei olisi voinut päätyä valtion vastuuta koskevista kantajan vaatimuksista antamassaan ratkaisussa siihen, ettei direktiivissä 2001/37 anneta oikeuksia yrityksille vaan ainoastaan kuluttajille.