UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

8 päivänä marraskuuta 2018 ( *1 )

Direktiivi 2010/30/EU – Energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittaminen merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin – Komission delegoitu asetus direktiivin täydentämiseksi – Pölynimurien energiamerkintä – Valtuutussäädöksen keskeinen osa

Asiassa T‑544/13 RENV,

Dyson Ltd, kotipaikka Malmesbury (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan F. Carlin, barrister, E. Batchelor, solicitor, ja M. Healy, solicitor, avustajanaan asianajaja A. Patsa,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn, K. Herrmann ja K. Talabér-Ritz,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/E[U] täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 (EUVL 2013, L 192, s. 1),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja I. Ulloa Rubio,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Schall,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 13.3.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Käsiteltävänä olevassa kanteessa on kyse kantajana olevan Englannin oikeuden mukaan perustetun yhtiön Dyson Ltd:n, joka työllistää maailmanlaajuisesti 4400 henkilöä ja suunnittelee, valmistaa ja pitää kaupan yli 60 maassa kotikäyttöön tarkoitettuja pölynimureita, joiden pölynkeräysjärjestelmän toiminta perustuu pölypussittomiin säiliöihin, esittämästä vaatimuksesta kumota Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/E[U] täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 (EUVL 2013, L 192, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Euroopan komissio on antanut riidanalaisen asetuksen energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19.5.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU (EUVL 2010, L 153, s. 1) täydentämiseksi pölynimurien energiamerkinnän osalta.

Direktiivi 2010/30

Direktiivin 2010/30 1 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan tällä direktiivillä ”vahvistetaan puitteet energiaan liittyvien tuotteiden energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevia loppukäyttäjille suunnattuja tietoja, erityisesti merkintöjä ja yhdenmukaistettuja tuotetietoja, sekä lisätietoja koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiselle niin, että loppukäyttäjät saavat mahdollisuuden valita tehokkuudeltaan parempia tuotteita”, ja tätä direktiiviä sovelletaan ”sellaisiin energiaan liittyviin tuotteisiin, joilla on merkittävä välitön tai välillinen vaikutus energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaiseen kulutukseen”.

4	Direktiivin 2010/30 5 artiklan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”tavaran toimittajat, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön delegoidun säädöksen piiriin kuuluvia tuotteita, toimittavat – – direktiivin ja delegoidun säädöksen mukaisen merkinnän ja selosteen”.

Direktiivin 2010/30 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Säädösvallan siirron nojalla annetut säädökset”, säädetään seuraavaa:

”1. Komissio antaa kunkin tuotetyypin osalta tarkempia säännöksiä merkinnästä ja selosteesta delegoiduin säädöksin 11, 12 ja 13 artiklan mukaisesti.

Jos tuote täyttää 2 kohdassa luetellut perusteet, se kuuluu delegoidun säädöksen piiriin 4 kohdan mukaisesti.

Delegoidussa säädöksessä määritetyissä merkinnässä ja selosteessa annettavien energian ja muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevien tietojen on annettava loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä perustellumpia ostopäätöksiä ja markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus tarkistaa, ovatko tuotteet annettujen tietojen mukaiset.

Jos delegoidussa säädöksessä annetaan säännöksiä sekä tuotteen energiatehokkuudesta että sen olennaisten voimavarojen kulutuksesta, merkinnän mallissa ja sisällössä on korostettava tuotteen energiatehokkuutta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perusteet ovat seuraavat:

a)	tuotteiden avulla voidaan uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan ja unionin markkinoille saatetut määrät huomioon ottaen säästää merkittäviä määriä energiaa ja mahdollisesti muita olennaisia voimavaroja;

b)	markkinoilla saatavissa olevien, toiminnoiltaan samankaltaisten tuotteiden suoritustasossa on suuria eroavaisuuksia;

c)	komissio ottaa huomioon asiaa koskevan unionin lainsäädännön ja itsesääntelyn, kuten vapaaehtoiset sopimukset, joilla toiminnan tavoitteet voidaan odottaa saavutettavan nopeammin tai pienemmin kustannuksin kuin pakottavilla vaatimuksilla.

3. Laatiessaan luonnosta delegoiduksi säädökseksi komissio:

a)	ottaa huomioon ne direktiivin 2009/125/EY liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetut ympäristöparametrit, jotka on katsottu merkittäviksi direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanotoimenpiteessä ja joilla on merkitystä loppukäyttäjälle tuotteen käytön aikana;

b)	arvioi säädöksen vaikutukset ympäristöön, loppukäyttäjiin ja valmistajiin, myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset), kilpailukyvyn – myös unionin ulkopuolisilla markkinoilla –, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannus-hyötysuhteen näkökulmasta;

c)	kuulee sidosryhmiä riittävän laajasti;

d)	vahvistaa täytäntöönpanopäivän (-päivät) sekä mahdolliset vaiheittaiset tai siirtymätoimenpiteet tai ‑kaudet ottaen huomioon erityisesti mahdolliset vaikutukset pk-yrityksiin tai tiettyihin etupäässä pk-yritysten valmistamiin tuoteryhmiin.

4. Delegoiduissa säädöksissä on esitettävä erityisesti:

a)	niiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tyypin tarkka määritelmä;

b)	edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tiedon saamiseen sovellettavat mittausstandardit ja ‑menetelmät;

c)	edellä 5 artiklan nojalla vaadittavien teknisten tietojen yksityiskohdat;

edellä 4 artiklassa tarkoitetun merkinnän malli ja sisältö; merkintöjen on oltava malliltaan mahdollisimman yhdenmukaisia kaikissa tuoteryhmissä ja joka tapauksessa selvästi nähtävissä ja luettavissa. Merkinnän muodossa on käytettävä lähtökohtana kirjainluokitusta A–G; luokitusasteiden on vastattava loppukäyttäjän näkökulmasta syntyviä merkittäviä energia- ja kustannussäästöjä.

Luokitukseen voidaan lisätä kolme ylimääräistä luokkaa, mikäli teknologinen kehitys tätä edellyttää. Ylimääräiset luokat ovat kasvavassa tehokkuusjärjestyksessä A+, A++ ja A+++. Periaatteessa luokkien kokonaismääräksi rajataan seitsemän, jollei ole tarvetta käyttää useampia luokkia.

Värivalikoimassa saa käyttää enintään seitsemää eri väriä tummanvihreästä punaiseen. Ainoastaan parhaan luokan värikoodina on aina käytettävä tummanvihreää. Mikäli luokkia on enemmän kuin seitsemän, vain punaista väriä saa käyttää toistuvasti.

Luokittelua on tarkistettava erityisesti silloin, kun merkittävä osuus sisämarkkinoilla olevista tuotteista sijoittuu kahteen parhaaseen energiatehokkuusluokkaan ja kun lisäsäästöjä voidaan aikaansaada erottelemalla tuotteita entisestään.

Tuotteiden mahdollista uudelleenluokittelua koskevat yksityiskohtaiset perusteet on tarvittaessa määritettävä tapauskohtaisesti asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä;

– –

f)	edellä 4 artiklassa ja 5 artiklan c alakohdassa tarkoitetun selosteen tai lisätietojen sisältö ja tarvittaessa muoto ja tarkemmat yksityiskohdat. Merkinnässä olevat tiedot on sisällytettävä myös selosteeseen;

g)	myynti-ilmoituksissa käytettävän merkinnän erityissisältö, kuten tarvittaessa tuotteen energialuokka ja muut asiaankuuluvat suoritustasot selvästi luettavassa ja nähtävässä muodossa;

h)	merkinnän mukaisen luokituksen tai luokitusten ajallinen kesto tarvittaessa d alakohdan mukaisesti;

i)	merkinnän ja selosteen tietojen paikkansapitävyys;

j)	delegoidun säädöksen arvioinnin ja mahdollisen tarkistamisen ajankohta, kun otetaan huomioon teknologian kehitysvauhti.”

Direktiivin 2010/30 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirretyn säädösvallan käyttäminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Siirretään komissiolle valta antaa 10 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajaksi [19] päivästä kesäkuuta 2010 lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 12 artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

– –”

Riidanalainen asetus

7	Komissio antoi riidanalaisen asetuksen 3.5.2013 direktiivin 2010/30 täydentämiseksi pölynimurien energiamerkinnän osalta.

8	Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseisellä asetuksella ”vahvistetaan tuotemerkintöjä ja täydentävien tuotetietojen antamista koskevat vaatimukset verkkosähköä käyttäville pölynimureille, hybridi-imurit mukaan luettuina”.

Riidanalaisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavarantoimittajien velvollisuudet ja aikataulu”, säädetään seuraavaa:

”1. Tavarantoimittajien on varmistettava, että 1 päivästä syyskuuta 2014 alkaen

a)	kukin pölynimuri on varustettu painetulla merkillä, joka on ulkoasultaan ja sisällöltään liitteen II mukainen;

b)	saataville asetetaan liitteen III mukainen tuoteseloste;

c)	jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission saataville voidaan pyynnöstä asettaa liitteessä IV määritetty tekninen asiakirja-aineisto;

d)	tiettyä pölynimurimallia koskevassa mainonnassa mainitaan energiatehokkuusluokka, jos mainonnassa annetaan energiaan liittyviä tai hintatietoja;

e)	tiettyä pölynimurimallia koskevassa teknisessä myynninedistämismateriaalissa, jossa kuvataan mallin erityisiä teknisiä ominaisuuksia, mainitaan kyseisen mallin energiatehokkuusluokka.

2. Merkin ulkoasu määritellään liitteessä II, ja sitä sovelletaan seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)	1 päivästä syyskuuta 2014 markkinoille saatettavien pölynimurien merkintöjen on oltava liitteessä II olevan merkin 1 mukaisia;

b)	1 päivästä syyskuuta 2017 markkinoille saatettavien pölynimurien merkintöjen on oltava liitteessä II olevan merkin 2 mukaisia.”

Riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Mittausmenetelmät”, säädetään, että ”3 ja 4 artiklan mukaisesti annettavat tiedot on hankittava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittaus- ja laskentamenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät liitteessä VI esitetyllä tavalla”.

Riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Uudelleentarkastelu”, säädetään seuraavaa:

”Komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen tekniikan kehityksen valossa viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Uudelleentarkastelussa on arvioitava erityisesti liitteessä VII annettuja tarkastuksissa sallittuja poikkeamia ja sitä, olisiko rikkaimurien kuuluttava asetuksen soveltamisalaan ja onko mahdollista vahvistaa vuotuista energiankulutusta, pölynimukykyä ja poistoilman pölyjäämää koskevia vaatimuksia, jotka perustuvat osittain täyttyneellä säiliöllä eikä tyhjällä säiliöllä tehtyihin laskelmiin.”

Riidanalaisen asetuksen liitteessä VI olevassa 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi ja niiden noudattamisen varmentamiseksi on tehtävä mittaukset ja laskelmat käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, jossa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskumenetelmät, mukaan luettuina yhdenmukaistetut standardit, joiden viitenumerot on julkaistu tätä tarkoitusta varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Niiden on vastattava tässä liitteessä vahvistettuja teknisiä määritelmiä, edellytyksiä, yhtälöitä ja parametreja.”

13	Riidanalainen asetus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.7.2013.

Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa

14	Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2013 jättämällään kannekirjelmällä riidanalaisen asetuksen kumoamista.

15	Kantaja vetosi kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustui komission toimivallan puuttumiseen, toinen riidanalaisen asetuksen perustelujen puutteellisuuteen ja kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

16	Komissio jätti 18.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastinekirjelmän, jossa se vaati unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen ja velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17	Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 11.11.2015 antamallaan tuomiolla Dyson vastaan komissio (T‑544/13, EU:T:2015:836; jäljempänä alkuperäinen tuomio) kanteen ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18	Kantaja haki muutosta alkuperäiseen tuomioon unionin tuomioistuimen kirjaamoon 25.1.2016 jättämällään valituskirjelmällä.

Unionin tuomioistuin kumosi 11.5.2017 antamallaan tuomiolla Dyson v. komissio (C‑44/16 P, EU:C:2017:357; jäljempänä valituksen johdosta annettu tuomio) alkuperäisen tuomion siltä osin kuin siinä oli hylätty ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ja kolmas kanneperuste sekä palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen osalta ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Menettely ja asianosaisten vaatimukset asian palauttamisen jälkeen

20	Valituksen johdosta annetun tuomion jälkeen asia jaettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 215 artiklan mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen viidennelle jaostolle.

21	Työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti kantaja ja komissio toimittivat asetetuissa määräajoissa kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin valituksen johdosta annettu tuomio olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.

22	Kantaja pyysi työjärjestyksen 217 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että sen sallittaisiin toimittaa lisäkirjelmä komission kirjallisten huomautusten johdosta.

23	Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan pyynnön unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 9.8.2017 antamalla päätöksellä.

24	Kantaja pyysi työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan nojalla, että unionin yleinen tuomioistuin antaisi asian käsittelylle etusijan.

25	Unionin yleinen tuomioistuin päätti unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 9.8.2017 antamalla päätöksellä, että asian käsittelylle annetaan etusija.

26	Työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti kantaja esitti 29.8.2017 ja komissio 30.8.2017 pyynnön siitä, että niitä kuultaisiin asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa.

27	Kantaja pyysi 21.2.2018 päivätyllä kirjeellä, että se saisi käyttää istunnossa teknisiä välineitä käyttääkseen suullisen lausumansa oheisaineistona PowerPoint-esitystä.

28	Unionin yleinen tuomioistuin antoi unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 26.2.2018 antamalla päätöksellä kantajalle luvan pyydettyjen teknisten välineiden käyttöön.

Komissio ei nimenomaisesti vastustanut teknisten välineiden käyttöä asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa, mutta se pyysi unionin yleistä tuomioistuinta määräämään, että kantajan on tutkimatta jättämisen uhalla yksilöitävä PowerPoint-esityksessään selkeästi ne asiakirja-aineiston kohdat, joihin siinä viitataan.

30	Lisäksi komissio pyysi unionin yleistä tuomioistuinta määräämään kantajan toimittamaan kopion PowerPoint-esityksestään kaksi työpäivää ennen asianosaisten kuulemiseksi pidettävää istuntoa.

31	Unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti 7.3.2018 prosessinjohtotoimena pyytää kantajaa toimittamaan PowerPoint-esityksen tulostettuna kappaleena ennen asianosaisten kuulemiseksi pidettävää istuntoa.

32	Kantaja toimitti 12.3.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon PowerPoint-esityksensä tulostettuna kappaleena.

33	Asianosaisia kuultiin 13.3.2018 pidetyssä istunnossa.

34	Asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa komissio katsoi, että PowerPoint-esitykseen sisältyneet kolmanteen kanneperusteeseen liittyvät kaaviot eivät vastanneet asian T‑544/13 ja nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoja, ja pyysi unionin yleistä tuomioistuinta jättämään ne tutkimatta.

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–	kumoaa riidanalaisen asetuksen

–	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–	hylkää kanteen

–	velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

Kanteen ulottuvuus asian palauttamisen jälkeen

37	Kantaja vetoaa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kanteen tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu komission toimivallan puuttumiseen, toinen riidanalaisen asetuksen perustelujen puutteellisuuteen ja kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.

Valituksen johdosta annetulla tuomiolla unionin tuomioistuin on yhtäältä kumonnut alkuperäisen tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin oli hylännyt ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen sekä toisaalta palauttanut asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen osalta (valituksen johdosta annetun tuomion tuomiolauselman 1 ja 2 kohta).

39	Ensimmäisen kanneperusteen osalta alkuperäisen tuomion kumoaminen koskee vain kanneperusteen ensimmäistä osaa.

40	Unionin tuomioistuimen mukaan kantajan tekemän valituksen tarkoituksena ei ollut riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä, jonka perusteella ensimmäisen kanneperusteen jälkimmäinen osa hylättiin (valituksen johdosta annetun tuomion 48 kohta).

41	Riidanalaisen asetuksen laillisuus on siten tutkittava nyt käsiteltävässä asiassa vain ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen kannalta.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu komission toimivallan puuttumiseen

Ensimmäisen kanneperusteen luonnehdinta

42	Unionin tuomioistuin katsoi valituksen johdosta annetussa tuomiossa, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään lausumatta yhdestä kannekirjelmän kanneperusteesta (valituksen johdosta annetun tuomion 54 kohta).

Unionin tuomioistuimen mukaan tämä oikeudellinen virhe johtuu ensimmäisen kanneperusteen uudesta oikeudellisesta luonnehdinnasta, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki katsoessaan, ettei kantaja vedonnut siihen, että komissiolta olisi sinänsä puuttunut toimivalta riidanalaisen asetuksen antamiseen, vaan kantaja pikemminkin riitautti tämän toimivallan käyttämisen. Unionin yleinen tuomioistuin oli siten katsonut, että ensimmäinen kanneperuste perustui itse asiassa ilmeiseen arviointivirheeseen (valituksen johdosta annetun tuomion 51 kohta).

44	Unionin tuomioistuimen mukaan kanteesta kuitenkin ilmenee kiistattomasti, että ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei komissiolla ole toimivaltaa riidanalaisen asetuksen antamiseen (valituksen johdosta annetun tuomion 50 kohta).

Unionin tuomioistuimen mukaan kantaja arvostelee komissiota pääasiallisesti siitä, että se oli riidanalaisen asetuksen antaessaan sivuuttanut valtuutussäädöksen keskeisen osan valitessaan pölynimurien energiatehokkuuden laskentamenetelmäksi säiliö tyhjänä suoritettaviin testeihin perustuvan menetelmän, vaikka direktiivin 2010/30 10 artiklassa edellytetään, että menetelmä kuvaa normaaleja käyttöolosuhteita (valituksen johdosta annetun tuomion 50 kohta).

46	Unionin tuomioistuin toteaa lisäksi, että valtuutussäädöksellä annetun harkintavallan laajuus on eri oikeuskysymys kuin valtuutussäädöksellä annetun toimeksiannon rajojen noudattamista koskeva oikeuskysymys (valituksen johdosta annetun tuomion 52 kohta).

47	Valituksen johdosta annetun tuomion mukaisesti on siten katsottava, että ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on sivuuttanut direktiiviin 2010/30 sisältyvän valtuutussäädöksen keskeisen osan, eikä komission ilmeiseen arviointivirheeseen riidanalaisen asetuksen antamisessa.

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että komissio on sivuuttanut direktiiviin 2010/30 sisältyvän valtuutussäädöksen keskeisen osan

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja katsoo, että riidanalainen asetus johtaa kuluttajia harhaan pölynimurien energiatehokkuuden osalta, koska puhdistustehoa mitataan säiliö tyhjänä suoritettavilla testeillä eikä siten ”käytön aikana” suoritettavilla testeillä, joten riidanalainen asetus on direktiivin 2010/30 sisällön, tavoitteiden ja yleisen järjestelmän vastainen pölynimurien energiatehokkuuden kannalta.

Kantaja tekee johtopäätöksensä komission toimivallan puuttumisesta huomautettuaan ensimmäiseksi, että direktiivin 2010/30 tavoitteena on pölynimureiden energiatehokkuuden edistäminen antamalla loppukäyttäjille tarkkoja tietoja energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutuksesta ”käytön aikana”.

50	Kantajan mukaan direktiivin 2010/30 tarkoituksena on siten yhtäältä antaa loppukäyttäjille mahdollisuus valita tehokkuudeltaan parempia tuotteita ja toisaalta kannustaa pölynimureiden valmistajia toimenpiteisiin energian kulutuksen vähentämiseksi.

51	Tämän jälkeen kantaja vetoaa siihen, ettei riidanalainen asetus ole direktiivin 2010/30 sisällön, tavoitteiden eikä sen yleisen järjestelmän mukainen.

Kantajan mukaan riidanalainen asetus ei anna mahdollisuutta antaa kuluttajille tarkkaa tietoa energiatehokkuudesta yhtäältä siksi, että riidanalaisessa asetuksessa säädetyt testit pölynimurien energiatehokkuuden mittaamiseksi johtavat virheellisiin tuloksiin, koska testit suoritetaan säiliö tyhjänä eikä säiliö osittain täyttyneenä, ja toisaalta siksi, ettei säiliö tyhjänä suoritetuilla testeillä ole mahdollista mitata pölynimurien energiatehokkuutta oikein, koska näitä testejä ei suoriteta todellisissa käyttöolosuhteissa.

53	Riidanalainen asetus ei kantajan mukaan myöskään kannusta valmistajia valitsemaan parasta mahdollista suunnitteluratkaisua, koska valmistajia ei kannusteta investoimaan imutehon heikkenemisen välttämiseen ja siten vähentämään osittain täyttyneen säiliön aiheuttamaa energiankulutuksen lisäystä.

54	Lopuksi kantaja katsoo, että riidanalainen asetus voi johtaa energiankulutuksen lisääntymiseen, vaikka direktiivin 2010/30 tavoitteena on energiankulutuksen vähentäminen.

Kantaja tulkitsee valituksen johdosta annetusta tuomiosta esittämissään huomautuksissa kyseistä tuomiota siten, että unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, kykeneekö komissio näyttämään toteen, ettei riidanalaista asetusta annettaessa ollut käytettävissä ainoatakaan tieteellisesti pätevää menetelmää pölynimurien energiatehokkuuden määrittämiseksi säiliö osittain täyttyneenä; jos komissio ei voi näyttää tätä toteen, se on ylittänyt toimivaltansa.

Kantaja toteaa lisäksi komission myöntäneen, että säiliö osittain täyttyneenä suoritettu testi on riittävän luotettava, tarkka ja toistettavissa, että menetelmää on tutkittu vertailemalla useissa laboratoriossa suoritettuja kokeita, jotka osoittavat sen toistettavuuden, että kansalliset viranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet ovat myöntäneet säiliö osittain täyttyneenä suoritettujen testien olevan tieteellisesti päteviä ja että komission olisi pitänyt jatkaa ponnisteluja säiliö osittain täyttyneenä suoritettaviin testeihin perustuvan laskentamenetelmän laatimiseksi.

Komissio tulkitsee valituksen johdosta annetusta tuomiosta esittämissään huomautuksissa kyseistä tuomiota siten, että unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava, oliko riidanalaisessa asetuksessa käytetty menetelmä nimenomaan riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana vastannut mahdollisimman läheisesti todellisia käyttöolosuhteita.

58	Komissio katsoo menetelleensä toimivaltansa rajoissa direktiivin 2010/30 keskeisen osan eli todellisia käyttöolosuhteita mahdollisimman läheisesti vastaavan testausmenetelmän vahvistamisen osalta.

Komission mukaan tämä ilmenee Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (Cenelec) uskotusta tehtävästä, kyseisen komitean kanssa tehdystä avustuksia koskevasta sopimuksesta ja myöhemmin tehdyistä tutkimuksista, koska kaikki Cenelecin toteuttamat tutkimukset – joilta ei vaadittu mitään tiettyä menetelmää – johtavat siihen johtopäätökseen, jonka mukaan vain säiliö tyhjänä suoritetulla testillä voidaan saada useiden laboratorioiden kesken tieteellisesti vertailukelpoisia tuloksia.

Komission mukaan tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa sillä, että komissio sallii Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta pölynimurien ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta 8.7.2013 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 666/2013 (EUVL 2013, L 192, s. 24) moottorin eliniän selvittämiseksi säädetyn tutkimuksen säiliö osittain täyttyneenä.

61	Näin ollen komission toimivallan puuttumista koskevan ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantaja katsoo kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että komissio ei ole noudattanut sille direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdassa siirretyn toimivallan rajoja.

62	Tämän vuoksi on tutkittava ensimmäiseksi, onko riidanalaisessa asetuksessa sivuutettu direktiivin 2010/30 keskeisiä osia sen sisällön perusteella ja, jos näin on, on toiseksi tutkittava, mikä vaikutus tällä on ollut.

Ensimmäiseksi on todettava, että valituksen johdosta annetussa tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi nimenomaisesti, että kuluttajille annettava tieto laitteiden käytönaikaisesta energiatehokkuudesta, sellaisena kuin tietojen antaminen ilmenee direktiivin 2010/30 1 artiklasta ja 10 artiklan 1 kohdan kolmannesta alakohdasta, on kyseisen direktiivin keskeinen tavoite ja ilmaisee Euroopan unionin lainsäätäjän omiin tehtäviin kuuluvan poliittisen valinnan (valituksen johdosta annetun tuomion 64 kohta).

Yhtäältä nimittäin direktiivin 2010/30 johdanto-osan viidennestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että ”tarkan, olennaisen ja vertailukelpoisen tiedon tarjoami[nen]” tuotteiden ”energiankulutuksesta””on markkinavoimien toiminnassa avainasemassa” ja siten myös avainasemassa siinä, miten kulutusta voidaan suunnata laitteisiin, jotka ”kuluttavat vähemmän energiaa käytön aikana” (valituksen johdosta annetun tuomion 64 kohta).

Toisaalta direktiivin 2010/30 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansalliset toimenpiteet, jotka koskevat energian ”käytönaikaista” kulutusta koskevien tietojen antamista loppukäyttäjille niin, että loppukäyttäjät saavat mahdollisuuden valita ”tehokkuudeltaan parempia” tuotteita (valituksen johdosta annetun tuomion 64 kohta).

Kuten valituksen johdosta annetusta tuomiosta lisäksi ilmenee, direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdan kolmanteen alakohtaan sisältyvän sanan ”käytönaikaista” tulkitseminen siten, että siinä tarkoitetaan todellisia käyttöolosuhteita, ei myöskään perustu tämän direktiivin 10 artiklan ”kohtuuttoman laajaan” tulkintaan vaan tämän täsmennyksen varsinaiseen merkitykseen (valituksen johdosta annetun tuomion 66 kohta).

67	Tätä toteamusta ei valituksen johdosta annetun tuomion mukaan voida kyseenalaistaa sillä, että riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on vain täydentää direktiiviä muttei muuttaa sitä (valituksen johdosta annetun tuomion 65 kohta).

Edellä todetusta seuraa siten unionin tuomioistuimen mukaan, että jottei komissio sivuuttaisi direktiivin 2010/30 keskeistä osaa, se on ollut velvollinen valitsemaan riidanalaisessa asetuksessa laskentamenetelmän, jolla voidaan mitata pölynimurien energiatehokkuus olosuhteissa, jotka mahdollisimman läheisesti vastaavat todellisia käyttöolosuhteita, edellyttämällä säiliön tiettyä täyttymisastetta mutta ottaen kuitenkin huomioon vaatimukset, jotka liittyvät saatujen tulosten tieteelliseen pätevyyteen ja kuluttajille annettavien erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa ja 5 artiklan b alakohdassa mainittujen tietojen paikkansapitävyyteen (valituksen johdosta annetun tuomion 68 kohta).

69	Valituksen johdosta annetun tuomion 68 kohdasta ilmenee tältä osin, että komission valitseman menetelmän yhdenmukaisuus direktiivin 2010/30 keskeisten osien kanssa edellyttää kahden edellytyksen täyttyvän samanaikaisesti.

70	Yhtäältä pölynimurien energiatehokkuuden mittaamiseksi olosuhteissa, jotka mahdollisimman läheisesti vastaavat todellisia käyttöolosuhteita, pölynimurin säiliön on oltava täyttynyt tietyssä määrin.

71	Toisaalta valitun menetelmän on täytettävä tietyt vaatimukset, jotka liittyvät saatujen tuloksien tieteelliseen pätevyyteen ja kuluttajille annettavien tietojen paikkansapitävyyteen.

72	Nyt käsiteltävässä tapauksessa kuitenkin sekä riidanalaisen asetuksen 7 artiklasta että käsiteltävän asian koko asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on valinnut pölynimurien energiatehokkuuden laskentaan menetelmän, joka perustuu tyhjään säiliöön.

73	Näin ollen on todettava, että valtuutussäädöksen mukainen ensimmäinen edellytys, sellaisena kuin sitä on tulkittu valituksen johdosta annetussa tuomiossa, ei täyty.

74	Tämä toteamus riittää johtopäätökseen, jonka mukaan komissio on sivuuttanut valtuutussäädöksen keskeisen osan.

75	Koska nimittäin komission valitsema menetelmä ei täytä ensimmäistä edellytystä, ei ole tarpeen lausua siitä, täyttääkö tämä menetelmä direktiiviin 2010/30 sisältyvässä valtuutussäädöksessä asetetun jälkimmäisen edellytyksen.

Kaiken lisäksi siinäkin tapauksessa, että mikään säiliö tietyssä määrin täyttyneenä toteutettava laskentamenetelmä ei täyttäisi saatujen tietojen tieteellistä pätevyyttä ja kuluttajille annettavien tietojen paikkansapitävyyttä koskevia vaatimuksia, komissiolla olisi edelleen ollut mahdollisuus käyttää oikeuttaan lainsäädäntöaloitteen tekemiseen SEUT 289 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdottamalla unionin lainsäätäjälle valtuutussäädöksen muuttamista.

77	Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

Toiseksi oikeuskäytännön mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi pelkästään sen seikan perusteella, että se pitää perusteltuna kantajan kumoamiskanteensa tueksi esittämää kanneperustetta, automaattisesti kumota riitautettua toimea kokonaisuudessaan. Kumoaminen kokonaisuudessaan ei nimittäin ole mahdollista silloin, kun on ilmeisen selvää, että kyseinen kanneperuste, joka koskee vain erityistä osaa riitautetusta toimesta, voi johtaa vain osittaiseen kumoamiseen (tuomio 11.12.2008, komissio v. Département du Loiret, C‑295/07 P, EU:C:2008:707, 104 kohta).

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty, jos toimen osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä (ks. tuomio 11.12.2008, komissio v. Département du Loiret, C‑295/07 P, EU:C:2008:707, 105 ja 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80	Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisen asetuksen kumoaminen ei voi tulla kyseeseen osittain eli vain siltä osin kuin komissio on valinnut tyhjään säiliöön perustuvan laskentamenetelmän.

81	Viimeksi mainittua osaa ei nimittäin voida erottaa toimen muista osista, koska tällaisen laskentamenetelmän perusteella on tarkoitus kerätä kaikki ne tiedot, jotka pölynimurien energiamerkintään on sisällytettävä.

82	Riidanalainen asetus on siten kumottava kokonaisuudessaan, eikä asiassa ole tarpeen lausua kolmannesta kanneperusteesta eikä myöskään vaatimuksesta jättää tutkimatta asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa esitetyt kolmanteen kanneperusteeseen liittyvät kaaviot.

Oikeudenkäyntikulut

Työjärjestyksen 219 artiklan mukaan ratkaisuissa, jotka unionin yleinen tuomioistuin tekee sinne ratkaisun kumoamisen jälkeen palautetussa asiassa, unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa.

Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on kantajan vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa aiheutuneet kulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)	Kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/E[U] täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa aiheutuneet kulut.

Gratsias

Labucka

Ulloa Rubio

Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä marraskuuta 2018.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: englanti.