Asia T‑402/13

Orange

vastaan

Euroopan komissio

”Kilpailu — Hallinnollinen menettely — Päätös, jolla määrätään tarkastuksesta — Oikeasuhteisuus — Soveltuvuus — Tarpeellisuus — Mielivallan puuttuminen — Perustelut”

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.11.2014

  1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvalta – Turvautuminen tarkastusta koskevaan päätökseen – Komission harkintavalta – Rajat – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

  2. Kilpailu – Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Kansallisen kilpailuviranomaisen päätös, jossa hyväksytään sitoumukset tai todetaan, ettei asiaan ole tarpeen puuttua – Se, että kyseisellä päätöksellä ei ole vaikutusta ne bis in idem -periaatteen soveltamiseen

    (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 5 artikla)

  3. Kilpailu – Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Se, että kansallinen kilpailuviranomainen tiedottaa päätösluonnoksesta – Komissiolla ei ole velvollisuutta siirtää asia pois kyseiseltä viranomaiselta – Tällä ei ole vaikutusta komission mahdollisuuteen aloittaa myöhemmin oma tutkimus

    (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 4 ja 6 kohta)

  4. Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Kanneperusteen laajentaminen – Tutkittavaksi ottaminen

    (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 48 artiklan 2 kohta)

  5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Asianomaisen yrityksen mahdollisuus käyttää kyseisiä oikeuksia täysimääräisesti vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen – Komission velvollisuus ilmoittaa yritykselle tutkinnan kohde ja tarkoitus siinä vaiheessa, kun se ryhtyy asianomaisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen

    (Neuvoston asetus N:o 1/2003)

  6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvalta – Päätös, jolla määrätään tarkastuksesta – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Sellaisten painavien syiden mainitseminen selvästi, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista – Tuomioistuinvalvonta – Unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia konkreettisesti kyseisten seikkojen sisältö – Edellytykset

    (Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

  1.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 22–24, 53, 68 ja 72 kohta)

  2.  Kilpailuoikeudellisissa menettelyissä, joiden tarkoituksena on sakkojen määrääminen, on toki noudatettava ne bis in idem -periaatetta. Kyseinen periaate estää kilpailuasioissa toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä sitä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta.

    Kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei ole kuitenkaan toimivaltaa tehdä päätöstä siitä, ettei yritys ole vastuussa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta, eli todeta, ettei tätä artiklaa ole rikottu, koska sekä asetuksen N:o 1/2003 sanamuodosta ja rakenteesta että sillä tavoitellusta päämäärästä ilmenee, että sitä, ettei SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa ole rikottu, koskevat toteamukset kuuluvat komission tehtäviin, vaikka tätä artiklaa sovellettaisiin kansallisen kilpailuviranomaisen suorittamassa menettelyssä. Tältä osin se, että kansallinen kilpailuviranomainen tekisi tällaisen ”kielteisen” asiasisältöä koskevan päätöksen, saattaisi haitata SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan yhdenmukaista soveltamista, joka on yksi asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa ilmaistuista asetuksen tavoitteista, sillä se voisi estää komissiota toteamasta myöhemmin, että kyseessä olevalla menettelytavalla rikottiin näitä unionin oikeuden määräyksiä. Kun jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen hyväksyy sitoumukset asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan nojalla tai toteaa, ettei asiaan ole syytä puuttua, ei voida katsoa, että se olisi tehnyt päätöksen siitä, ettei SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa ole rikottu. Näin ollen yritys ei voi menestyksekkäästi vedota kansallisen kilpailuviranomaisen sitä koskevaan päätökseen ne bis in idem -periaatteen soveltamiseksi.

    (ks. 29–31 kohta)

  3.  Kun komissio saa kilpailuasioissa tiedon suunnitelluista päätöksistä kansalliselta kilpailuviranomaiselta asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 4 kohdan nojalla, se voi käyttää sille saman asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa annettua toimivaltaa ja vapaata harkintavaltaa siirtää asia pois jäsenvaltion kansalliselta kilpailuviranomaiselta, jolloin tämä menettää toimivaltansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa yksittäistapauksessa; jos komissio ei hyväksy SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamista koskevaa tulkintaa, joka sisältyy jäsenvaltion kilpailuviranomaisen sille toimittamaan suunniteltuun päätökseen, tai jos sillä on epäilyksiä tältä osin, tästä ei kuitenkaan seuraa, että sen olisi välttämättä aloitettava asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukainen menettely tai että menettelyn aloittamatta jättäminen estäisi sitä suorittamasta myöhemmin omaa tutkimustaan, jonka perusteella se voi tulla erilaiseen lopputulokseen kuin kyseinen kilpailuviranomainen.

    Näin ollen siitä, ettei komissio ole puuttunut asiaan asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ei voida päätellä, että se olisi hyväksynyt kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen sisällön SEUT 102 artiklan osalta.

    (ks. 35, 36 ja 39 kohta)

  4.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 45–47, 85 ja 86 kohta)

  5.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 77–81 ja 90 kohta)

  6.  Julkisen vallan mielivaltaista tai suhteetonta puuttumista sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen toiminnan alaan koskevan suojan vaatimus on tunnustettu unionin oikeuden yleiseksi oikeusperiaatteeksi.

    Tämän yleisen oikeusperiaatteen noudattamiseksi asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyn komission päätöksen, jolla määrätään tarkastuksesta, tarkoituksena on oltava tarvittavien asiakirjojen kerääminen sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen olemassaolon ja merkityksen tutkimiseksi, josta komissiolla on jo tiedossaan riittävän painavia syitä, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista.

    Tässä yhteydessä sellaisten komission käytettävissä olleiden seikkojen riittävän painavuuden, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista ennen tarkastusta koskevan päätöksen tekemistä, tutkiminen ei ole kuitenkaan ainoa keino, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi vakuuttua siitä, että kyseinen päätös ei ole mielivaltainen. Päätösten perusteluja koskevan valvonnan kautta tuomioistuin voi nimittäin valvoa sen periaatteen noudattamista, joka koskee suojaa mielivaltaisia tai suhteettomia toimenpiteitä vastaan, koska näillä perusteluilla voidaan oikeuttaa asianomaisissa yrityksissä suunniteltu tarkastus.

    Näin ollen tilanteessa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että olettamat, joiden paikkansapitävyyden komissio aikoo tutkia, ja seikat, joita tarkastuksen on tarkoitus koskea, on määritelty riittävän tarkasti komission päätöksessä, jolla määrätään tarkastuksesta, se voi todeta, ettei kyseinen päätös ole mielivaltainen, eikä komission käytettävissä päätöksen tekemisen hetkellä olleiden seikkojen sisältöä ole tarpeen tutkia konkreettisesti.

    (ks. 83, 84, 87, 89 ja 91 kohta)