19.10.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 304/7

Valitus, jonka Riccardo Nencini on tehnyt 6.8.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-431/10, Nencini v. Euroopan parlamentti, 4.6.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-447/13 P)

2013/C 304/13

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Riccardo Nencini (edustaja: avvocato M. Chiti)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa, todeten ensin tarvittaessa pätemättömäksi tai lainvastaiseksi 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (1) 85 b artiklan ja 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (2) 73 a artiklan, yhdistetyissä asioissa T-431/10 ja T-560/10, Nencini v. Euroopan parlamentti, 4.6.2013 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja toteaa mainittua tuomiota oikaisten, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt kanneperusteet hyväksytään, koska riitautetut säännökset ovat lainvastaisia

—

toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että päätös, jolla Nencini oli velvoitettu palauttamaan riidanalaiset summat, pysytetään, määrittää uudelleen — oikaistuaan valituksen kohteena olevaa tuomiota tai kumottuaan sen — mainitut summat kohtuullistaen niitä tai palauttaa asian Euroopan parlamentin pääsihteerille riidanalaisten summien kohtuullistamista varten

—	kumoaa annetun tuomion oikeudenkäyntikulujen osalta ja muuttaa sitä määräämällä Euroopan parlamentin korvaamaan asian T-431/10 oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan tai ainakin korvaamaan osan asian T-560/10 oikeudenkäyntikuluista

—	velvoittaa joka tapauksessa Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut valituksen käsittelystä unionin tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää ensisijaisesti, että asiassa on loukattu vanhentumista koskevaa sääntelyä, oikeusvarmuuden periaatetta, tehokkuusperiaatetta ja kohtuusperiaatetta. Unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan hylännyt valittajan vaatimukset katsomalla vanhentumisaikojen alkaneen kulua takaisinperimisestä ja maksuvelvollisuudesta tehdyn päätöksen tiedoksiantamisesta vasta 11 vuoden kuluttua siitä, kun Nencini oli luopunut toimestaan parlamentin jäsenenä.

Valittaja vetoaa toiseksi oikeudelliseen virheeseen, johon on syyllistytty kontradiktorisen periaatteen ja oikeussuojakeinojen tehokkuusperiaatteen osalta, esittäen, että tuomiossa on tukeuduttu seikkoihin, jotka ovat osin erilaiset kuin ne, jotka olivat olleet riitautuksen kohteena.

Kolmanneksi valittaja väittää asiassa sovelletun väärin parlamentin jäsenten kulukorvauksia ja päivärahoja koskevia säännöksiä (”SID”) sekä riitautettujen matkakulu- että avustajakorvausten osalta. Valituksenalaisessa tuomiossa on valittajan mukaan yhtäältä tulkittu väärin ”kotipaikan” käsitettä, sillä sitä todellisuudessa rinnastaa muodollisen ”asuinpaikan” käsitteeseen. Toisaalta kyse ei ole ollut sääntöjenvastaisuudesta, sillä esimerkiksi avustajakulukorvausten saajien nimien ilmoittamatta jättäminen olisi pitänyt katsoa ainoastaan ”muotovirheeksi”, jonka oikaiseminen ei ollut mahdollista kyseisellä ajanjaksolla voimassa olleiden säännösten epäselvyyden vuoksi.

Neljänneksi valitus on perustettu suhteellisuusperiaatteen rikkomiseen, joka on valittajan mukaan tapahtunut takaisinperittävän summan määrittämisessä. Saatujen korvausten kokonaismäärän takaisinmaksamista on pidettävä kohtuuttomana.

Lopuksi valittaja väittää, ettei oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvoitetta olisi saatu asettaa hänelle. Tehdyn päätöksen riitauttamisesta, josta oli sittemmin luovuttu, aiheutuneet kulut ovat aiheutuneet vastapuolen virheellisestä menettelystä; vastapuoli oli sitä paitsi myöntänyt sääntöjenvastaisuuden — joka oli tapahtunut ensimmäisen muutoksenhaun tiedoksiantamisen jälkeen — johtuneen määräyksen korvaamisesta toisella italiankielisellä määräyksellä.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s.1).

(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 284, s. 1).