31.8.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/19

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 3.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-92/11, Jørgen Andersen v. Euroopan komissio, 20.3.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-303/13 P)

2013/C 252/29

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Armati ja T. Maxian Rusche)

Muut osapuolet: Jørgen Andersen, Tanskan kuningaskunta, Danske Statsbaner (DSB)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-92/11, Jorgen Andersen vastaan Euroopan komissio, 20.3.2013 antaman tuomion, joka annettiin tiedoksi komissiolle 22.3.2013 ja

—	hylkää vaatimuksen kumota Tanskan liikenneministeriön ja Danske Statsbanerin välisistä julkista liikennepalvelua koskevista sopimuksista (valtiontuki C-41/08 (ex NN 35/08)) 24.2.2010 tehty komission päätös 2011/3/EU (1) ja

—	velvoittaa kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa olleen tahon korvaamaan oikeudenkäyntikulut

tai toissijaisesti

—	toteaa, ettei ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty kolmas kanneperuste ole perusteltu ja palauttaa asian unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen ensimmäisen ja toisen kanneperusteen tutkimista varten

—	ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa vain yhteen valitusperusteeseen, nimittäin SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohdan, SEUT 288 artiklan sekä SEUT 297 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen siltä osin kuin komission katsottiin soveltaneen asetusta (EY) N:o 1370/2007 (2) taannehtivasti.

Komission mukaan kyseessä olevan tuen tutkimiseen asetuksen (EY) N:o 1370/2007 perusteella ei liittynyt kyseisen asetuksen taannehtivaa soveltamista vaan tutkinta oli sopusoinnussa välittömän soveltamisen periaatteen kanssa, jonka mukaan unionin oikeussääntöä sovelletaan sen voimaantulosta lähtien vanhan säännön voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin.

Komission mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään taannehtivuuden yhteydessä ero lopullisesti muotoutuneiden oikeudellisten tilanteiden (joihin uutta sääntöä ei sovelleta) ja vanhan säännön voimassa ollessa syntyneiden mutta edelleen jatkuvien väliaikaisten tilanteiden (joihin uutta sääntöä sovelletaan) välillä.

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se piti jäsenvaltion ilmoitus- ja toimenpidekieltovelvoitteen vastaisesti myöntämää valtiontukea lopullisesti muotoutuneena oikeudellisena tilanteena eikä väliaikaisena tilanteena. Lainvastaisen tuen takaisinperintää koskevista säännöistä ja oikeuskäytännöstä seuraa komission mukaan, ettei tällaisen tuen saajan voida katsoa lopullisesti saaneen tukea ennen kuin komissio hyväksyy sen ja hyväksymispäätöksestä tulee lopullinen. Kun otetaan huomioon komission SEUT 108 artiklan perusteella suorittaman valtiontukien valvonnan pakottava luonne, tuensaajilla ei lähtökohtaisesti voi olla perusteltua luottamusta tuen lainmukaisuuteen ellei sitä ole myönnetty kyseisen artiklan mukaista menettelyä noudattaen.

Komissio katsoo vielä, että valituksenalainen tuomio on avoimessa ja välittömässä ristiriidassa unionin tuomioistuimen samasta kysymyksestä aikaisemmin antamien tuomioiden kanssa.

(1) EUVL L 7, s. 1.

(2) Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007 (EUVL L 315, s. 1).