Valitus, jonka Alfier Costruzioni Srl ym. ovat tehneet 26.2.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-261/00, Sacaim SpA ym. v. Euroopan komissio, 12.12.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-95/13 P)

2013/C 129/14

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Alfier Costruzioni Srl ym. (edustajat: avvocato A. Vianello, avvocato A. Bortoluzzi ja avvocato A. Veronese)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Italian tasavalta, Sacaim SpA ym.

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoavat valituksensa tueksi siihen, että unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antamassa tuomiossa esitettyjen periaatteiden soveltamisessa on tapahtunut virheitä yhtäältä kun kyse on komission valtiontukiasioissa tekemien päätösten perusteluvelvollisuudesta ja toisaalta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä koskevan todistustaakan jakautumisesta.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa määräyksessä noudattanut unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere”9.6.2011 antamaa tuomiota, jossa todetaan, että komission päätöksen on sisällettävä kaikki ne seikat, jotka ovat olennaisia kansallisten viranomaisten suorittaman täytäntöönpanon kannalta katsoen. Vaikka päätöksessä ei ollut kansallisten viranomaisten suorittaman täytäntöönpanon kannalta olennaisia seikkoja, yleinen tuomioistuin ei ole todennut komission riidanalaisessa päätöksessä omaksumassa menettelytavassa mitään puutteita, ja näin on tapahtunut oikeudellinen virhe.

Unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antamassa tuomiossa esittämien periaatteiden perusteella jäsenvaltion — eikä siis yksittäisen tuensaajan — on takaisinperintävaiheessa kunkin seikan osalta näytettävä toteen, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset ovat olemassa. Komissio on kuitenkin nyt esillä olevassa asiassa jättänyt selvittämättä näin tehdyn tarkistuksen tekotavat; näin ollen koska Italian tasavallan käytettävissä ei takaisinperintävaiheessa ollut olennaisia seikkoja sen osoittamiseksi, oliko myönnetty tuki ollut tuensaajien saamaa valtiontukea, se oli 24.12.2012 annetulla lailla nro 228 (1 §:n 351 momentti ja sitä seuraavat momentit) päättänyt kääntää todistustaakan päinvastoin kuin yhteisön oikeuskäytännössä määrätään. Italian lainsäätäjän mukaan todistustaakka siitä, ettei kyseisellä tuella vääristetä kilpailua eikä se vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei kuulu valtiolle vaan vapautukset saaneille yksittäisille tuensaajayrityksille; tästä syystä on oletettu, että myönnetty tuki on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan yhteisön kauppaan. Kaikki tämä on selvässä ristiriidassa unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antaman tuomion kanssa.