1.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/18

1)

Onko sellainen kansallisen lainsäädännön säännös vastaavuusperiaatteen vastainen, jossa direktiivin 1999/70/EY (1) mukaisesti säädetään sellaisen työsopimuksen, jossa on pätemätön määräaikaisuutta koskeva ehto, täytäntöönpanon laittoman keskeytyksen osalta erilaisista ja huomattavasti alhaisemmista taloudellisista seurauksista kuin yleisen siviilioikeudellisen sopimuksen, jossa on pätemätön määräaikaisuutta koskeva ehto, täytäntöönpanon laittoman keskeytyksen osalta?

2)

Onko unionin oikeuden mukaista, että sen soveltamisalalla jonkin seuraamuksen tehokkuus tuottaa etua väärään kohteluun syyllistyneelle työnantajalle väärin kohdellun työntekijän vahingoksi siten, että prosessin ajallinen, välttämätönkin, kesto aiheuttaa työntekijälle suoraa vahinkoa työnantajan hyväksi ja että aikaisemman oikeudentilan palauttamista koskevan toimenpiteen tehokkuus vähenee suhteellisesti menettelyn keston kasvaessa, kunnes se lähes mitätöityy?

3)

Onko Nizzassa julistetun perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisen unionin oikeuden soveltamisalalla perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista, että prosessin ajallinen, välttämätönkin, kesto aiheuttaa työntekijälle suoraa vahinkoa työnantajan hyväksi ja että aikaisemman oikeudentilan palauttamista koskevan toimenpiteen tehokkuus vähenee suhteellisesti menettelyn keston kasvaessa, kunnes se lähes mitätöityy?

4)

Kun otetaan huomioon direktiivin 2000/78/EY (2) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja direktiivin 2006/54/EY (3) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetyt selitykset, sisältyvätkö direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevassa 4 lausekkeessa tarkoitettujen työehtojen käsitteeseen myös laittoman työsuhteen päättämisen seuraukset?

5)

Siinä tapauksessa, että edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko 4 lausekkeen mukaan perusteltua, että kansallisessa lainsäädännössä normaalisti säädetyt seuraamukset poikkeavat toisistaan toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsuhteen laittoman päättämisen osalta?

6)

Onko unionin oikeuden yleisiä periaatteita, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, tehokkaan oikeussuojan periaatetta, oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa tuomioistuimessa, ja yleisemminkin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotka taataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksen 1.8 artiklalla ja johon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 46 artiklassa viitataan) — yhdessä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklan määräysten ja Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 ja 47 artiklan ja 52 artiklan 3 kohdan kanssa, sellaisina kuin ne on otettu Lissabonin sopimukseen, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että Italian valtio säätää kohtuullisen pitkän ajan kuluttua (9 vuotta) lain nro 183/10 32 §:n 7 momentin kaltaisen säännöksen, joka muuttaa vireillä olevien oikeudenkäyntien seurauksia aiheuttaen työntekijälle suoraa vahinkoa työnantajan hyväksi ja jonka vuoksi aikaisemman oikeudentilan palauttamista koskevan toimenpiteen tehokkuus vähenee suhteessa menettelyn kestoon, kunnes se lähes mitätöityy?

7)

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ei katso edellä mainittujen periaatteiden olevan Euroopan unionin perusperiaatteita niiden horisontaalisen ja yleisen soveltamista varten ja siten katsoo lain nro 183/10 32 §:n 5–7 momentin kaltaisen säännöksen voivan olla ainoastaan direktiivissä 1999/70/EY ja Nizzan perusoikeuskirjan mukaisten velvollisuuksien vastainen, onko vastaajan kaltaista yhtiötä pidettävä unionin oikeuden, erityisesti direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan 4 lausekkeen ja Nizzan sopimuksen, välittömän vertikaalisen soveltamisen kannalta valtion laitoksena?

8)

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa myöntävästi kysymyksiin 1, 2, 3 tai 4, salliiko lojaalin yhteistyön periaate Euroopan unionin perustavana periaatteena lain nro 92/12 1 §:n 13 momentissa olevan tulkintasäännöksen, joka estää niiden periaatteiden soveltamisen, jotka seuraavat 1–4 kysymykseen annetuista vastauksista?