25.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 147/5

1)

Onko asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY (1) 3 artiklaa tulkittava oikeuksien väärinkäytön kieltoa koskevan yleisen oikeusperiaatteen ja SEU 4 artiklan 2 kohdan, joka koskee kansallisen identiteetin kunnioittamista, valossa siten, että se velvoittaa kansalliset hallintoviranomaiset merkitsemään sijoittautuneiden asianajajien luetteloon Italian kansalaisia, jotka ovat toimineet käyttämällä väärin unionin oikeutta, ja että se on esteenä sellaiselle kansalliselle käytännölle, joka sallii näiden viranomaisten hylkäävän sijoittautuneiden asianajajien luetteloon merkitsemistä koskevat hakemukset tilanteessa, jonka objektiivisen arvioinnin perusteella voidaan katsoa, että kyse on unionin oikeuden käyttämisestä väärin, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhtäältä velvollisuutta noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja syrjinnän kieltoa ja toisaalta asianomaisen oikeutta kääntyä tuomioistuimen puoleen vedotakseen mahdolliseen sijoittautumisoikeuden loukkaamiseen ja vaatiakseen näin tuomioistuinta tutkimaan hallintoviranomaisen toimintaa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 98/5/EY 3 artikla näin tulkittuna katsottava SEU 4 artiklan 2 kohdan valossa pätemättömäksi siltä osin kuin se sallii sellaisen kansallisen lainsäädännön kiertämisen, jossa asianajajan ja oikeudellisen avustajan ammattiin pääsyltä edellytetään sellaisen valtiontutkinnon, josta säädetään mainitun valtion perustuslaissa, läpäisemistä, joka on yksi niistä perusperiaatteista, joiden avulla suojellaan ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen käyttäjiä ja taataan hyvä oikeudenhoito?