Asia C-625/13 P

Villeroy & Boch AG

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen yhteensovittaminen ja arkaluonteisten liiketoimintatietojen vaihtaminen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö – Sakot – Täysi harkintavalta – Kohtuullinen aika – Oikeasuhteisuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.1.2017

1. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Tosiseikkojen virheellinen arviointi–Tutkimatta jättäminen–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin kuuluu perusteluvelvollisuuden noudattaminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

2. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Perustelujen puutteellisuus–Perusteluvelvollisuuden laajuus–Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole velvollisuutta perustella samaa komission päätöstä koskevien eri tuomioiden välisiä eroavaisuuksia

   (Unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt–Kielto–Rikkominen–Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen–Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta–Edellytykset–Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan–Arviointi–Osallistuvien yritysten välillä ei tarvitse olla kilpailua

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

4. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen–Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen–Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohta)

5. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Perustelujen puutteellisuus–Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

6. Tuomioistuinmenettely–Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa–Edellytykset–Käsittelytapa unionin yleisessä tuomioistuimessa

   (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 48 artiklan 2 kohta)

7. Kilpailu–Hallinnollinen menettely–Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen–Komission on näytettävä toteen rikkominen ja sen kesto–Todistustaakan laajuus–Sellaisen näytön hyväksyttävyys, joka on johdettu tietyistä indisioista ja yhteensattumista, jotka osoittavat jatkuvan kilpailunvastaisen toiminnan olemassaolon ja keston

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

8. Kilpailu–Hallinnollinen menettely–Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen–Todistelutapa–Asiakirjanäyttö–Asiakirjan todistusarvon arvioiminen–Arviointiperusteet–Kartellin osapuolina olevien muiden yhtiöiden lausunnot

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

9. Kilpailu–Unionin säännöt–Rikkominen–Vastuuseen joutuminen–Emoyhtiö ja tytäryhtiöt–Taloudellinen kokonaisuus–Arviointiperusteet–Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin–Olettama on kumottavissa–Syyttömyysolettamaa ei ole loukattu–In dubio pro reo -periaatetta ja nullum crimen, nulla poena sine lege -periaatetta ei ole loukattu

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

10. Kilpailu–Yrityksen käsite–Taloudellinen kokonaisuus–Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen–Emoyhtiö ja tytäryritykset–Kyseessä olevien yhtiöiden yhteisvastuu–Komissiolla ei ole velvollisuutta määrittää yhteisvastuullisten yhteisvelallisten osuuksia

    (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

11. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittäminen–Tuomioistuinvalvonta–Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta–Ulottuvuus–Velvollisuutta valvoa viran puolesta päätös, jolla määrätään sakkoa, ei ole–Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu

    (SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

12. Muutoksenhaku–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Komission sakon määrän vahvistamiseksi tekemän rikkomisen vakavuutta koskevan arvioinnin valvonta ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan–Valvonta, joka kohdistuu vain sen tarkastamiseen, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon kaikki ne tekijät, jotka ovat olennaisia rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, ja kaikki määrätyn sakon osalta esitetyt väitteet

    (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta)

13. Muutoksenhaku–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Unionin yleisen tuomioistuimen perussopimuksen kilpailusääntöjä rikkoneille yrityksille määrättyjen sakkojen määrästä tekemän arvioinnin kyseenalaistaminen kohtuullisuussyistä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan–Kyseisen arvioinnin kyseenalaistaminen suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen liittyvistä syistä on hyväksyttävissä

    (SEUT 256 ja SEUT 261 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

14. Kilpailu–Sakot–Määrittäminen–Hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaaminen–Loukkaaminen ei yksinään oikeuta alentamaan sakon määrää

    (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 1/2003)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 38, 39, 96, 107, 135 ja 138 kohta)

2.  Unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus perustella tuomionsa ei voi lähtökohtaisesti olla niin laaja, että sen olisi perusteltava jossain asiassa antamansa ratkaisu suhteessa jossain sen käsiteltäväksi saatetussa toisessa asiassa antamaansa ratkaisuun, vaikka se koskisi samaa SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä tehtyä komission päätöstä.

   (ks. 42 ja 61 kohta)

3.  Yritys, joka on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään monitahoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuului SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kilpailua rajoittavan sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen alaan ja jolla pyrittiin myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen. Näin on, kun on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla käyttäytymisellään myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samoihin päämääriin pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

   SEUT 101 artiklan 1 kohdan tekstissä viitataan lisäksi yleisesti kaikkiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka joko horisontaalisissa tai vertikaalisissa suhteissa vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla, riippumatta niistä markkinoista, joilla osapuolet toimivat, ja siitä, että kyseessä olevien järjestelyjen ehdot koskevat ainoastaan yhden niistä liiketoimintaa.

   Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin voi oikeudellista virhettä tekemättä katsoa, että yhtiö on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen tietyllä alueella, koska se on tiennyt kilpailunvastaisten menettelytapojen, jotka olivat osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään rajoittamaan kilpailua, omaksumisesta kyseisellä alueella, ja näin on siitä huolimatta, ettei mainittu yhtiö ole itse toteuttanut noita menettelytapoja.

   (ks. 56, 59 ja 60 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 69, 70 ja 130 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 72, 73 ja 137 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 86 ja 87 kohta)

7.  Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on suurimmassa osassa tapauksista pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Etenkin usean vuoden ajalle ulottuvan rikkomisen osalta se, ettei yhtiön osallistumista kyseiseen rikkomiseen määrätyn ajanjakson aikana ole osoitettu suoraan, ei ole esteenä sille, että yhtiön todetaan osallistuneen rikkomiseen myös kyseisen ajanjakson aikana, kunhan tuo toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin seikkoihin, ja tältä osin voidaan ottaa huomioon se, ettei kyseinen yhtiö ole sanoutunut julkisesti irti rikkomisesta

   (ks. 111 kohta)

8.  Komissio osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen yrityksen osallistumisen SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, kun se ei nojaudu pelkästään yhden kartelliin osallistuneen yhtiön esittämään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan pyyntöön vaan myös kyseisen yhtiön edustajan kilpailusääntöjä rikkovasta kokouksesta kyseisen kokouksen pitämispäivänä käsin laatimaan pöytäkirjaan ja joka ei ole peräisin siltä ajankohdalta, jolloin kyseinen yhtiö esitti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan pyyntönsä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon nojalla, vaan joka liittyy tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Tällainen näyttö ei edellytä muita yhtäpitäviä todisteita.

   (ks. 134 kohta)

9.  Vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan sellaisessa erityistapauksessa, jossa emoyhtiö suoraan tai välillisesti omistaa kokonaan tai lähes kokonaan tytäryhtiönsä, joka on rikkonut unionin kilpailusääntöjä, on olemassa kumottavissa oleva olettama siitä, että tuo emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään, minkä johdosta emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestä, ei ole ristiriidassa perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa taatun syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden eikä in dubio pro reo ‑periaatteen tai nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatteen kanssa. Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään siinä tapauksessa, että se omistaa kyseisen tytäryhtiön kokonaan tai lähes kokonaan, ei näet johda olettamaan, jonka mukaan jompikumpi näistä yhtiöistä on syyllinen, joten sillä ei loukata oikeutta syyttömyysolettamaan eikä in dubio pro reo ‑periaatetta. Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatteen osalta edellytetään, että rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset määritellään selkeästi laissa, ja tämä edellytys täyttyy, kun yksityinen oikeussubjekti voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä tekemän tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät sen rikosoikeudellisen vastuun.

   (ks. 146, 147 ja 149 kohta)

10.  Vaikka asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että komissio voi määrätä yhteisvastuullisesti maksettavan sakon useille yhtiöille, jos ne kuuluvat samaan yritykseen, kyseisen säännöksen sanamuodon ja yhteisvastuuta koskevan järjestelmän tavoitteen perusteella ei voida katsoa, että kyseiseen seuraamuksen määräämistä koskevaan toimivaltaan kuuluisi ulkoisen yhteisvastuusuhteen määrittämisen lisäksi myös yhteisvastuullisten yhteisvelallisten osuuksien määrittäminen niiden sisäisessä suhteessa.

    Yhteisvastuuta koskevan järjestelmän tavoite perustuu sitä vastoin siihen, että kyseinen järjestelmä on kilpailuoikeuden rikkomisista määrättyjen sakkojen perimistoimien tehokkuuden lisäämiseksi komission käyttöön annettu täydentävä oikeudellinen väline, koska kyseinen järjestelmä pienentää komission osalta sen saatavan velkojana, jota kyseiset sakot merkitsevät, maksukyvyttömyyden riskiä, millä myötävaikutetaan kilpailuoikeudessa yleisesti tavoiteltavaan ennalta ehkäisevyyden päämäärään.

    Yhteisvastuullisten yhteisvelallisten osuuksien määrittämisellä niiden sisäisessä suhteessa ei pyritä kuitenkaan noihin kahteen tavoitteeseen. Kyse on näet myöhemmässä vaiheessa esiin tulevasta riita-asiasta, jolla ei ole komissiolle lähtökohtaisesti enää mitään merkitystä siltä osin kuin yksi tai useampi mainituista yhteisvelallisista on maksanut sille sakon kokonaisuudessaan. Komissiota ei näin ollen voida vaatia määrittämään tällaisia osuuksia.

    (ks. 151–153 kohta)

11.  Siltä osin kuin on kyse sellaisiin komission päätöksiin kohdistuvasta tuomioistuinvalvonnasta, joilla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, SEUT 263 artiklassa määrättyä laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla tuomioistuimilla on pelkän seuraamuksen laillisuutta koskevan valvonnan lisäksi oikeus korvata komission arviointi omalla arvioinnillaan ja siten poistaa määrätty sakko tai uhkasakko taikka alentaa tai korottaa sen määrää.

    Täyttääkseen perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut täyteen harkintavaltaan perustuvan valvonnan vaatimukset sakon osalta unionin tuomioistuinten on SEUT 261 ja SEUT 263 artiklan mukaista toimivaltaa käyttäessään tutkittava kaikki oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja koskevat väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että sakon määrä ei ole oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen ja kestoon. Kyseisen täyden harkintavallan käyttö ei vastaa kuitenkaan viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja menettely on kontradiktorista. Juuri kantajan on lähtökohtaisesti esitettävä riidanalaista päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi.

    Se, että riidanalaista päätöstä ei ole valvottu viran puolesta kokonaisuudessaan, ei ole ristiriidassa tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa. Kyseisen periaatteen noudattamiseksi ei näet ole välttämätöntä, että unionin yleinen tuomioistuin, jonka on kyllä vastattava kaikkiin esitettyihin kanneperusteisiin ja harjoitettava valvontaa niin oikeuskysymysten kuin tosiseikkoja koskevien kysymysten osalta, tutkii viran puolesta asiakirja-aineiston kokonaan uudelleen.

    (ks. 178–182 kohta)

12.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 183 ja 187–189 kohta)

13.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 184 ja 192 kohta)

14.  Kilpailuasioissa on niin, ettei kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan oikeuden loukkaaminen hallinnollisen menettelyn pituuden vuoksi voi yksinään johtaa siihen, että yritykselle kyseessä olevan rikkomisen perusteella määrätyn sakon määrää alennetaan.

    (ks. 190 kohta)