Asia C‑579/13

P

ja

S

vastaan

Commissie Sociale Zekerheid Breda

ja

College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amstelveen

(Centrale Raad van Beroepin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Direktiivi 2003/109/EY — 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa pitkään oleskelleen henkilön aseman saaneille kolmansien maiden kansalaisille asetetaan sakon uhalla kotoutumisvelvollisuus, jonka täyttäminen osoitetaan kokeessa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.6.2015

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Direktiivi 2003/109 — Kansallinen säännöstö, jossa pitkään oleskelleen henkilön aseman saaneille kolmansien maiden kansalaisille asetetaan sakon uhalla kotoutumisvelvollisuus, jonka täyttäminen osoitetaan kokeessa — Hyväksyttävyys — Edellytys — Tarkastaminen kansallisessa tuomioistuimessa

(Neuvoston direktiivin 2003/109 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta)

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annettu direktiivi 2003/109 ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta eivät ole kansalliselle säännöstölle – jossa kolmansien maiden kansalaisille, joilla jo on pitkään oleskelleen henkilön asema, asetetaan velvollisuus läpäistä kotoutumiskoe sakon uhalla – esteenä, paitsi jos sen yksityiskohtaiset soveltamissäännöt ovat omiaan vaarantamaan kyseisellä direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteuttamisen, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, onko pitkään oleskelleen henkilön asema saatu ennen kotoutumiskokeen läpäisyvelvollisuuden asettamista vai sen jälkeen.

On nimittäin niin, että kun direktiivin 2003/109 5 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa pitkään oleskelleen henkilön aseman saamisen edellytykseksi se, että henkilö täyttää ensin tietyt kansallisen lainsäädännön mukaiset kotouttamisedellytykset, siinä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta eikä myöskään kieltoa vaatia kolmansien maiden kansalaisia täyttämään kotoutumisvelvollisuuksia pitkään oleskelleen henkilön aseman saamisen jälkeen.

Lisäksi on huomattava, että koska kolmansien maiden kansalaisten tilanne ei ole rinnastettavissa maan omien kansalaisten tilanteeseen siltä osin kuin kyse on niin maan kieltä kuin sen yhteiskuntaakin koskevien tietojen hankkimisen kaltaisten kotouttamistoimenpiteiden hyödyllisyydestä, se, ettei kotoutumisvelvollisuutta aseteta maan omille kansalaisille, ei loukkaa direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan mukaista pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun maan omien kansalaisten kanssa.

(ks. 35, 38, 42, 43 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑579/13

P

ja

S

vastaan

Commissie Sociale Zekerheid Breda

ja

College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amstelveen

(Centrale Raad van Beroepin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Direktiivi 2003/109/EY — 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa pitkään oleskelleen henkilön aseman saaneille kolmansien maiden kansalaisille asetetaan sakon uhalla kotoutumisvelvollisuus, jonka täyttäminen osoitetaan kokeessa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.6.2015

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Kansallinen säännöstö, jossa pitkään oleskelleen henkilön aseman saaneille kolmansien maiden kansalaisille asetetaan sakon uhalla kotoutumisvelvollisuus, jonka täyttäminen osoitetaan kokeessa – Hyväksyttävyys – Edellytys – Tarkastaminen kansallisessa tuomioistuimessa

(Neuvoston direktiivin 2003/109 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta)

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annettu direktiivi 2003/109 ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta eivät ole kansalliselle säännöstölle – jossa kolmansien maiden kansalaisille, joilla jo on pitkään oleskelleen henkilön asema, asetetaan velvollisuus läpäistä kotoutumiskoe sakon uhalla – esteenä, paitsi jos sen yksityiskohtaiset soveltamissäännöt ovat omiaan vaarantamaan kyseisellä direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteuttamisen, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, onko pitkään oleskelleen henkilön asema saatu ennen kotoutumiskokeen läpäisyvelvollisuuden asettamista vai sen jälkeen.

On nimittäin niin, että kun direktiivin 2003/109 5 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa pitkään oleskelleen henkilön aseman saamisen edellytykseksi se, että henkilö täyttää ensin tietyt kansallisen lainsäädännön mukaiset kotouttamisedellytykset, siinä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta eikä myöskään kieltoa vaatia kolmansien maiden kansalaisia täyttämään kotoutumisvelvollisuuksia pitkään oleskelleen henkilön aseman saamisen jälkeen.

Lisäksi on huomattava, että koska kolmansien maiden kansalaisten tilanne ei ole rinnastettavissa maan omien kansalaisten tilanteeseen siltä osin kuin kyse on niin maan kieltä kuin sen yhteiskuntaakin koskevien tietojen hankkimisen kaltaisten kotouttamistoimenpiteiden hyödyllisyydestä, se, ettei kotoutumisvelvollisuutta aseteta maan omille kansalaisille, ei loukkaa direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan mukaista pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun maan omien kansalaisten kanssa.

(ks. 35, 38, 42, 43 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)