Asia C‑570/13
Karoline Gruber
vastaan
Unabhängiger Verwaltungssenat für Kärnten ym.
(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Ympäristö — Direktiivi 2011/92/EU — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Ostoskeskuksen rakentaminen — Sitä koskevan hallinnollisen päätöksen, että ympäristövaikutusten arviointia ei tehdä, sitova vaikutus — Yleisön osallistumisen puuttuminen”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 16.4.2015
Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 2011/92/EU – Yleisön, jota asia koskee, kanneoikeus – Kansallista säännöstöä, jossa tämä oikeus suljetaan pois yleisöön, jota asia koskee, kuuluvilta naapureilta, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92 1 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta)
Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun direktiivin 2011/92 11 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla hallinnollisella päätöksellä, jossa todetaan, ettei ole tarpeen suorittaa hankkeen osalta ympäristövaikutusten arviointia, on sitova vaikutus naapureihin, joilta on suljettu pois oikeus nostaa mainitusta hallinnollisesta päätöksestä kanne, edellyttäen, että nämä naapurit, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yleisöön, jota asia koskee, täyttävät kansallisessa oikeudessa riittävästä edusta tai oikeuksien heikentymisestä säädetyt kriteerit. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, täyttyykö tämä edellytys siinä vireillä olevassa asiassa. Jos täyttyy, sen on todettava, että hallinnollisella päätöksellä siitä, ettei tällaista arviointia suoriteta, ei ole sitovaa vaikutusta mainittuihin naapureihin nähden.
Vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta sen määrittämiseksi, mikä on ”riittävä etu” tai ”oikeuden heikentyminen”, mainittua harkintavaltaa rajoittaa vaatimus kunnioittaa sitä koskevaa tavoitetta, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Vaikka kansallinen lainsäätäjä voi rajoittaa pelkästään subjektiivisiin julkisoikeudellisiin oikeuksiin ne oikeudet, joiden loukkaamiseen yksityinen voi vedota direktiivin 2011/92 11 artiklassa tarkoitettuja toimia, päätöksiä tai laiminlyöntejä koskevassa muutoksenhaussa tuomioistuimissa, eli yksityisten oikeuksiin, jotka voidaan kansallisen oikeuden nojalla määritellä subjektiivisiksi julkisoikeudellisiksi oikeuksiksi, tämän artiklan säännöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien vaikutuspiiriin kuuluvan yleisön kanneoikeuksia, ei voida tulkita suppeasti.
Näin ollen kansallinen säännöstö, jossa rajoitetaan kanneoikeus ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta koskevista vahvistamispäätöksistä vain hankkeessa hakijoina oleville henkilöille, asiaan osallistuville muille viranomaisille, ympäristöasiamiehelle ja asianomaiselle kunnalle, epäämällä tämä kanneoikeus hyvin suurelta joukolta yksityisiä, mukaan lukien naapurit, jotka voivat mahdollisesti täyttää mainitun 11 artiklan 1 kohdan edellytykset, on ristiriidassa direktiivin 2011/92 kanssa.
(ks. 38‐40, 42, 43 ja 51 kohta sekä tuomiolauselma)
Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 2011/92/EU – Yleisön, jota asia koskee, kanneoikeus – Kansallista säännöstöä, jossa tämä oikeus suljetaan pois yleisöön, jota asia koskee, kuuluvilta naapureilta, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92 1 artiklan 2 kohta ja 11 artiklan 1 kohta)
Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun direktiivin 2011/92 11 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla hallinnollisella päätöksellä, jossa todetaan, ettei ole tarpeen suorittaa hankkeen osalta ympäristövaikutusten arviointia, on sitova vaikutus naapureihin, joilta on suljettu pois oikeus nostaa mainitusta hallinnollisesta päätöksestä kanne, edellyttäen, että nämä naapurit, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yleisöön, jota asia koskee, täyttävät kansallisessa oikeudessa riittävästä edusta tai oikeuksien heikentymisestä säädetyt kriteerit. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, täyttyykö tämä edellytys siinä vireillä olevassa asiassa. Jos täyttyy, sen on todettava, että hallinnollisella päätöksellä siitä, ettei tällaista arviointia suoriteta, ei ole sitovaa vaikutusta mainittuihin naapureihin nähden.
Vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta sen määrittämiseksi, mikä on ”riittävä etu” tai ”oikeuden heikentyminen”, mainittua harkintavaltaa rajoittaa vaatimus kunnioittaa sitä koskevaa tavoitetta, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Vaikka kansallinen lainsäätäjä voi rajoittaa pelkästään subjektiivisiin julkisoikeudellisiin oikeuksiin ne oikeudet, joiden loukkaamiseen yksityinen voi vedota direktiivin 2011/92 11 artiklassa tarkoitettuja toimia, päätöksiä tai laiminlyöntejä koskevassa muutoksenhaussa tuomioistuimissa, eli yksityisten oikeuksiin, jotka voidaan kansallisen oikeuden nojalla määritellä subjektiivisiksi julkisoikeudellisiksi oikeuksiksi, tämän artiklan säännöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien vaikutuspiiriin kuuluvan yleisön kanneoikeuksia, ei voida tulkita suppeasti.
Näin ollen kansallinen säännöstö, jossa rajoitetaan kanneoikeus ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta koskevista vahvistamispäätöksistä vain hankkeessa hakijoina oleville henkilöille, asiaan osallistuville muille viranomaisille, ympäristöasiamiehelle ja asianomaiselle kunnalle, epäämällä tämä kanneoikeus hyvin suurelta joukolta yksityisiä, mukaan lukien naapurit, jotka voivat mahdollisesti täyttää mainitun 11 artiklan 1 kohdan edellytykset, on ristiriidassa direktiivin 2011/92 kanssa.
(ks. 38‐40, 42, 43 ja 51 kohta sekä tuomiolauselma)