—

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja J. Vitáková,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Ondrůšek ja P. Rossi,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (EUVL L 30, s. 16) 126 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajina ovat Hoštická a.s., Jaroslav Haškovec ja Zemědělské družstvo Senice na Hané ja vastaajana Česká republika – Ministerstvo zemědělství (Tšekin tasavalta – maatalousministeriö) ja jossa kantajat vaativat korvausta Tšekin oikeudessa erillisen sokerituen myöntämisestä annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen takia heille aiheutuneesta vahingosta.

3

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1, oikaisu EUVL 2004, L 94, s. 70), sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 319/2006 (EUVL L 58, s. 32), 19.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2011/2006 (EUVL L 384, s. 1) ja 19.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2012/2006 (EUVL L 384, s. 8; jäljempänä asetus N:o 1782/2003), 1 artiklan mukaan tässä asetuksessa vahvistetaan

”– –

– –”.

4

Asetuksen 2 artiklan d ja g alakohdassa on määritelty jäljempänä olevat käsitteet seuraavasti:

– –

5

143 b a artikla otettiin asetukseen N:o 1782/2003 asetuksen N:o 319/2006 1 artiklan 17 kohdalla, ja sitä on muutettu asetuksen N:o 2011/2006 1 artiklan 2 kohdalla ja asetuksen N:o 2012/2006 1 artiklan 17 kohdalla. Kyseisessä 143 b a artiklassa, jonka otsikkona on ”Sokerin erillistuki”, säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006 päättää myöntää vuosien 2006–2010 osalta erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka voivat saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla. Tukea myönnetään suhteessa jäsenvaltioiden ennen 30 päivää huhtikuuta 2006 määrittämään viitekauteen, jonka muodostaa yksi tai useampi markkinointivuosista 2004/2005, 2005/2006 ja 2006/2007 ja joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta, ja objektiivisin ja syrjimättömin perustein, kuten:

– –”

6

Asetuksen N:o 1782/2003 liitteessä I olevan rivin, joka koskee ”sokerin tai inuliinisiirapin tuotantoon tarkoitettua sokerijuurikasta, sokeriruokoa ja juurisikuria”, sanamuoto on seuraava:

7

Asetuksen N:o 319/2006 johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa, neljännessä, seitsemännessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

8

Asetus N:o 1782/2003 on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 73/2009.

9

Asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”[Asetuksen N:o 1782/2003] täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat erityisesti, että tukijärjestelmän eräitä osia on tarpeen mukauttaa. Erityisesti olisi laajennettava suorien tukien irrottamista tuotannosta ja yksinkertaistettava tilatukijärjestelmän toimintaa. – –”

10

Asetuksen N:o 73/2009 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– –

– –”

11

Kyseisen asetuksen 2 artiklan d ja g alakohdan sanamuodot ovat samat kuin asetuksen N:o 1782/2003 samassa säännöksessä.

12

Asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikkona on ”Erillinen sokerituki”, säädetään seuraavaa:

”Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b a artiklan mukaista vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamin perustein.”

13

Saman asetuksen liitteessä I olevan rivin, joka koskee ”sokerin tai inuliinisiirapin valmistamiseen käytettävää sokerijuurikasta, sokeriruokoa ja juurisikuria”, sanamuoto on seuraava:

14

Hallituksen asetuksessa nro 45/2007, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2010, määritellään erillisen sokerituen myöntämisedellytykset.

15

Hallituksen asetuksen nro 45/2007 2 §, jonka otsikkona on ”Sokerituen hakija”, sanamuoto on seuraava:

– –”

16

Hallituksen asetuksen 4 §:ssä, jonka otsikkona on ”Sokerituen myöntäminen”, säädetään seuraavaa:

”1)   Hakijalle myönnetään rahastosta kyseisenä kalenterivuonna sokeritukea sellaisesta A-sokerin ja B-sokerin valmistukseen tarkoitetun sokerijuurikkaan määrästä, josta on sovittu sokerintuottajan kanssa markkinointivuotta 2005/2006 koskevassa A-sokerijuurikkaan ja B-sokerijuurikkaan toimitussopimuksessa ja joka on laskettu 16 prosentin sokeripitoisuuden perusteella.

2)   Kyseisen kalenterivuoden osalta maksettavan sokerituen määrä yhdeltä sokerijuurikastonnilta määritetään kyseiselle kalenterivuodelle vahvistetun sokerituen kokonaismäärän perusteella suoraan sovellettavan Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaisesti sekä A-sokerin ja B-sokerin valmistukseen tarkoitettujen sellaisten sokerijuurikkaiden kokonaismäärien, joista on sovittu sokerintuottajien kanssa markkinointivuotta 2005/2006 koskevissa A‑sokerijuurikkaan ja B-sokerijuurikkaan toimitussopimuksissa ja jotka on laskettu 16 prosentin sokeripitoisuuden perusteella, mukaisesti.

– –”

17

Pääasian kantajat viljelevät sokerijuurikasta myydäkseen sen sokerintuottajille. He ovat saaneet Ministerstvo zemědělstvíltä erillistä sokeritukea sokerijuurikkaiden viljelijöille maksettavan erillisen sokerituen myöntämisedellytysten vahvistamisesta annetun hallituksen asetuksen nro 45/2007 nojalla.

18

Kantajat ovat saattaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi kanteen, jossa he vaativat korvausta erillisen sokerituen myöntämissääntöjen, sellaisena kuin ne ovat hallituksen asetuksessa, soveltamisen seurauksena kärsimästään vahingosta, ja perustavat vaatimuksen siihen, että säännöillä rikotaan unionin oikeuden merkityksellisiä säännöksiä eli asetuksen N:o 73/2009 126 artiklaa.

19

Kantajat riitauttavat erityisesti erillisenä sokeritukena saamansa tuen määrän sillä perusteella, että se on laskettu virheellisen viitekauden eli markkinointivuoden 2005/2006 perusteella. Kantajien mukaan heille olisi asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan nojalla pitänyt myöntää erillinen sokerituki ajankohtaisen viitekauden eli tuen myöntämistä edeltävän markkinointivuoden perusteella.

20

Pääasian kantajat katsovat, että vaikka asetuksessa N:o 73/2009 todetaan, että erillinen sokerituki myönnetään vuosina 2006 ja 2007 vahvistetuin perustein, unionin lainsäätäjä tarkoitti ainoastaan niitä perusteita, jotka jäsenvaltio on määrittänyt asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan perusteella tuen määrän laskemista varten, eli viljelyalaa ja tuotantomäärää tai niiden yhdistelmää. Asetuksen N:o 73/2009 126 artiklassa mikään ei viittaa siihen, että samaa viitekautta olisi käytettävä myös kutakin markkinointivuotta koskevan tuen myöntämistä varten. Kantajat väittävät, että asetuksessa N:o 73/2009 tehdään systemaattinen ero ”perusteiden” ja ”viitekauden” välillä, kuten esimerkiksi asetuksen 128 ja 129 artiklasta käy ilmi. Kantajat katsovat, että tällainen tulkinta on välttämätön, jottei tuottajien välille syntyisi syrjintää.

21

Pääasian vastaaja katsoo, että erillinen sokerituki on tuotannosta irrotettu tuki. Vastoin pääasian kantajien esittämää näkemystä erillistä sokeritukea ei ole näin ollen laskettava sokerijuurikkaan ajankohtaisen tuotannon perusteella eikä sitä ole myönnettävä yksinomaan viljelijöille, jotka harjoittavat edelleen sokerijuurikkaan viljelyä. Vastaajan mukaan asetuksessa N:o 73/2009 on tehty selvä ero tuotannosta riippuvaisen ja tuotannosta irrotetun tuen välillä. Vuoden 2006 kuluessa aloitetun sokerimarkkinoiden uudistuksen tavoitteena on säilyttää sokerijuurikkaan silloinen tuotantotaso eikä stimuloida sokerijuurituotannon kasvua. Näin ollen ajankohtaisten tuotantotietojen käyttäminen ei ole tarpeen. Lisäksi asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan tavoitteena on tuotannosta irrotetun tuen käyttöön ottaminen. Kun huomioon ei oteta pelkästään kyseisen säännöksen sanamuotoa vaan myös sen päämäärä, käsite ”asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamat perusteet” käsittää näin ollen kaikki asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan 1 kohdassa vahvistetut erillisen sokerituen jakamisen ja myöntämisen yksityiskohdat, eli sekä käsitteen ”viitekausi” että käsitteen ”objektiiviset ja syrjimättömät perusteet”.

22

Tällaisessa tilanteessa l’Obvodní soud pro Prahu 1 on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää näillä kysymyksillä, jotka on tutkittava yhdessä, onko asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että käsitteeseen ”asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamat perusteet” sisältyy myös markkinointivuosi, joka jäsenvaltioiden oli asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan 1 kohdan nojalla valittava ennen 30.4.2006 viitevuodeksi erillisen sokerituen myöntämistä varten.

24

Aluksi on palautettava mieleen, että asetuksessa N:o 1782/2003 ja erityisesti sen 1 artiklassa säädetään yhteisistä säännöistä yhteisen maatalouspolitiikan tilatukijärjestelmien nojalla maksettaville suorille tuille, viljelijöiden tilatuesta eli tilatukijärjestelmästä ja yksinkertaistetusta siirtymäkauden tulotuesta Euroopan unioniin vuosina 2004 ja 2007 liittyneiden uusien jäsenvaltioiden, sellaisina kuin ne luetellaan kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa (jäljempänä uudet jäsenvaltiot), viljelijöille, eli yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä. Asetuksen N:o 1782/2003 143 a ja 143 b artiklan mukaan suorat tuet ja tarvittaessa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä otetaan näissä uusissa jäsenvaltioissa käyttöön asteittain (ks. vastaavasti tuomio Bábolna, C‑115/10, EU:C:2011:376, 33 ja 34 kohta ja määräys Brunovskis, C‑650/11, EU:C:2013:7, 15 kohta).

25

Edellä mainitun asetuksen 143 b a artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan uusilla jäsenvaltioilla, jotka ovat valinneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen, on mahdollisuus päättää ”viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006”, että ne myöntävät erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka voivat saada tukea tämän järjestelmän nojalla.

26

Tästä seuraa, että asetuksessa N:o 1782/2003 annetaan näille jäsenvaltioille tietty harkintavalta silloin, kun ne myöntävät erillistä sokeritukea yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen puitteissa. Jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava kahta edellytystä harkintavaltaansa käyttäessään. Ensinnäkin näiden samojen jäsenvaltioiden on sovellettava tuen osalta objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita (ks. vastaavasti tuomio Uzonyi, C‑133/09, EU:C:2010:563, 29 kohta). Toiseksi uusien jäsenvaltioiden oli myös valittava ennen 30.4.2006 kyseisen asetuksen 143 b a artiklan 1 kohdassa lueteltujen markkinointivuosien, eli markkinointivuosien 2004/2005, 2005/2006 ja 2006/2007 joukosta edellä mainitun tuen osalta huomioon otettava viitekausi tai huomioon otettavat viitekaudet.

27

Asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohdan perusteella niiden uusien jäsenvaltioiden, jotka ovat käyttäneet mahdollisuutta myöntää erillistä sokeritukea asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan perusteella, on jatkettava tuen myöntämistä.

28

Tästä on todettava, että erona viimeksi mainittuun säännökseen asetuksen N:o 73/2009 126 artiklassa osoitetaan ainoastaan, että erillinen sokerituki myönnetään jäsenvaltion ”vuosina 2006 ja 2007 vahvistamin perustein” ilman että kyseisen artiklan sanamuodossa nimenomaisesti mainittaisiin, mikä tämä huomioon otettava viitekausi on.

29

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkitsemisessa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon paitsi niiden sanamuoto myös sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia säännökset tai määräykset ovat, ja niiden asiayhteys (asia Maatschap Schonewille-Prins, C‑45/05, EU:C:2007:296, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Ensinnäkin unionin tuomioistuin on jo todennut asetuksella N:o 1782/2003 tavoitelluista päämääristä, että kyseisellä asetuksella pyrittiin mahdollistamaan asteittainen siirtyminen tuotantotuesta tuottajatukeen muun muassa tuotannosta riippumattoman maatilakohtaisen tilatuen järjestelmän käyttöön ottamisella (ks. vastaavasti tuomio Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou, C‑373/11, EU:C:2013:567, 17 kohta). Asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisellä asetuksella pyritään samaan päämäärään.

31

Seuraavaksi on huomattava, kuten asetuksen N:o 319/2006 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa on todettu, että unionin lainsäätäjä toteutti vuoden 2006 kuluessa sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn perusteellisen uudistuksen. Uudistuksessa muun muassa alennettiin tuntuvasti yhteisössä tuotetun sokerin institutionaalista tukihintaa.

32

Asetuksen N:o 319/2006 johdanto-osan toisesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisellä asetuksella käyttöön otetun erillisen sokerituen tavoitteena on korvata sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksesta aiheutuvia tulojen menetyksiä sellaisille uusien jäsenvaltioiden sokerijuurikkaan ja juurisikurin viljelijöille, jotka ovat saaneet uusien jäsenvaltioiden liittymisestä alkaen hintatukea kyseisen markkinajärjestelyn puitteissa. Tällaisessa tilanteessa on katsottava, että asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan ja asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan päämääränä on sellaisten viljelijöiden tukeminen, jotka olivat kuuluneet sokerimarkkinoiden tukitoimenpiteiden piiriin ennen vuonna 2006 toteutettua uudistusta.

33

Lisäksi asetuksen N:o 319/2006 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että tuottajakohtaisen tulotuen taso on laskettava sen tuen perusteella, jota viljelijä on saanut sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa yhtenä tai useampana markkinointivuonna, joka tai jotka jäsenvaltioiden on itse määriteltävä.

34

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan 1 kohdassa viitataan nimenomaisesti markkinointivuosiin 2004/2005, 2005/2006 ja 2006/2007 ajanjaksoina, joista jäsenvaltiot voivat valita viitekauden erillisen sokerituen myöntämistä varten. Sitä paitsi – kuten Euroopan komissio on aivan oikein todennut huomautuksissaan – asianosaisen jäsenvaltion oli pitänyt määrittää tämä viitekausi lopullisella tavalla ennen 30.4.2006.

35

Edellä mainitut markkinointivuodet edustavat sellaista ajanjaksoa, jonka aikana viljelijöille maksettiin yhteisössä tuotetun sokerin institutionaalista tukihintaa.

36

Asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan asiayhteydestä on todettava, että asetuksen N:o 1782/2003 ja asetuksen N:o 73/2009 liitteistä I käy selvästi ilmi, että erillinen sokerituki on uusien jäsenvaltioiden viljelijöille tarkoitettu tulotuki, joka myönnetään heille ”tuotannosta irrotettuna tukena”. Tämän tuomion 30 kohdassa mieleen palautetun päämäärän takia tällaisten tukien on katsottava tarkoittavan tukia, joiden määrä on riippumaton viljelijän todellisesta tuotannosta. Tästä on juuri kyse silloin, kun erillisen sokerituen määrä lasketaan tietyn aikaisemman ajanjakson tuotannon tai niiden pinta-alojen perusteella, joilla sokerin tuottamiseen käytettyä sokerijuurikasta on viljelty tällaisena ajanjaksona.

37

Tällaisessa tilanteessa asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä viitattaisiin erillisen sokerituen myöntämistä varten sellaiseen viitekauteen, joka ei olisi yksi asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan 1 kohdassa mainituista markkinointivuosista ja joka asianomaisen jäsenvaltion oli kyseisen säännöksen mukaan pitänyt valita lopullisella tavalla ennen 30.4.2006.

38

Edellä olevan perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että käsitteeseen ”asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamat perusteet” sisältyy markkinointivuosi, joka jäsenvaltioiden oli asetuksen N:o 1782/2003 143 b a artiklan 1 kohdan nojalla valittava ennen 30.4.2006 viitekaudeksi erillisen sokerituen myöntämistä varten.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 126 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että käsitteeseen ”asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamat perusteet” sisältyy markkinointivuosi, joka jäsenvaltioiden oli yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 319/2006, 19.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2011/2006 ja 19.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2012/2006, 143 b a artiklan 1 kohdan nojalla valittava ennen 30.4.2006 viitekaudeksi erillisen sokerituen myöntämistä varten.