Asia C‑554/13
Z. Zh.
vastaan
Staatssecretaris voor Veiligheid en Justitie
ja
Staatssecretaris voor Veiligheid en Justitie
vastaan
I. O.
(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Direktiivi 2008/115/EY — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — 7 artiklan 4 kohta — Käsite ”vaara yleiselle järjestykselle” — Edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.6.2015
Euroopan unionin oikeus — Tulkinta — Poikkeussäännöksen luonteinen säännös — Suppea tulkinta
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Direktiivi 2008/115 — Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite — Todellinen ja välitön vaara yleiselle järjestykselle — Kansallista käytäntöä, jonka mukaan kyseisen kansalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle jo sillä perusteella, että hän on epäiltynä rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Direktiivi 2008/115 — Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite — Kolmannen maan kansalainen, joka on epäiltynä rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion — Arviointiperusteet
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — Direktiivi 2008/115 — Edellytykset, joilla voidaan olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää — Velvollisuus käsitellä yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran olemassaolon toteamiseksi jo tutkitut seikat uudelleen — Tällaista velvollisuutta ei ole — Edellytykset — Perusoikeuksien kunnioittaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 42 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla jo sillä perusteella, että tällainen kansalainen on epäiltynä kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion.
Jäsenvaltio nimittäin on velvollinen arvioimaan mainitussa säännöksessä tarkoitettua yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsitettä tapauskohtaisesti voidakseen tarkastaa, merkitseekö asianomaisen kolmannen maan kansalaisen oma käyttäytyminen todellista ja välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle. Jos jäsenvaltio tukeutuu yleiseen käytäntöön tai mihin tahansa olettamaan tällaisen vaaran toteamiseksi ottamatta asianmukaisesti huomioon kansalaisen omaa käyttäytymistä ja vaaraa, jota tällainen käyttäytyminen merkitsee yleiselle järjestykselle, se ei noudata kyseessä olevan tapauksen erikseen tutkimisesta ja oikeasuhteisuuden periaatteesta johtuvia vaatimuksia.
(ks. 50 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta, joka on epäiltynä kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, muilla seikoilla – kuten tällaisen teon laadulla ja vakavuudella, teosta kuluneella ajalla sekä sillä, että kyseinen kansalainen oli tullessaan kansallisten viranomaisten pidättämäksi poistumassa kyseisen jäsenvaltion alueelta – voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseinen kansalainen vaaraksi yleiselle järjestykselle mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Tällaisen arvioinnin yhteydessä on mahdollisesti merkitystä myös kullakin seikalla, joka liittyy rikosta, johon asianomaisen kolmannen maan kansalaisen väitetään syyllistyneen, koskevan epäilyn uskottavuuteen.
Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa, edellyttää nimittäin joka tapauksessa – kaikki lain rikkominenhan häiritsee yhteiskuntajärjestystä –, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Tästä seuraa, että kyseisen käsitteen arvioinnissa on merkitystä kullakin sellaisella kolmannen maan kansalaisen tilanteeseen liittyvällä tosiseikalla tai oikeudellisella seikalla, joka on omiaan valaisemaan sitä, merkitseekö tällaisen kansalaisen oma käyttäytyminen kyseistä uhkaa.
(ks. 60, 61 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että vetoaminen mainitussa säännöksessä tarjottuun mahdollisuuteen olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten silloin, kun kolmannen maan kansalainen on vaaraksi yleiselle järjestykselle, ei edellytä tällaisen vaaran olemassaolon toteamiseksi jo tutkittujen seikkojen uutta käsittelyä. Kaikessa jäsenvaltion asiaa koskevassa säännöstössä tai käytännössä on kuitenkin varmistettava sen tarkastaminen tapauskohtaisesti, sopiiko se, ettei vapaaehtoista poistumista varten myönnetä aikaa, yhteen kyseisen kansalaisen perusoikeuksien kanssa.
Jäsenvaltio nimittäin ei voi automaattisesti säännösten tai käytännön perusteella olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tilanteessa, jossa asianomainen henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle. Asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin vapaasti ottaa huomioon kyseiset seikat, jotka voivat olla merkityksellisiä muun muassa silloin, kun jäsenvaltio arvioi, onko vapaaehtoista poistumista varten syytä myöntää aikaa vähemmän kuin seitsemän päivää.
(ks. 70, 74 ja 75 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
Asia C‑554/13
Z. Zh.
vastaan
Staatssecretaris voor Veiligheid en Justitie
ja
Staatssecretaris voor Veiligheid en Justitie
vastaan
I. O.
(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Direktiivi 2008/115/EY — Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen — 7 artiklan 4 kohta — Käsite ”vaara yleiselle järjestykselle” — Edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.6.2015
Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Poikkeussäännöksen luonteinen säännös – Suppea tulkinta
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite – Todellinen ja välitön vaara yleiselle järjestykselle – Kansallista käytäntöä, jonka mukaan kyseisen kansalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle jo sillä perusteella, että hän on epäiltynä rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite – Kolmannen maan kansalainen, joka on epäiltynä rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion – Arviointiperusteet
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Edellytykset, joilla voidaan olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää – Velvollisuus käsitellä yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran olemassaolon toteamiseksi jo tutkitut seikat uudelleen – Tällaista velvollisuutta ei ole – Edellytykset – Perusoikeuksien kunnioittaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 42 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla jo sillä perusteella, että tällainen kansalainen on epäiltynä kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion.
Jäsenvaltio nimittäin on velvollinen arvioimaan mainitussa säännöksessä tarkoitettua yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsitettä tapauskohtaisesti voidakseen tarkastaa, merkitseekö asianomaisen kolmannen maan kansalaisen oma käyttäytyminen todellista ja välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle. Jos jäsenvaltio tukeutuu yleiseen käytäntöön tai mihin tahansa olettamaan tällaisen vaaran toteamiseksi ottamatta asianmukaisesti huomioon kansalaisen omaa käyttäytymistä ja vaaraa, jota tällainen käyttäytyminen merkitsee yleiselle järjestykselle, se ei noudata kyseessä olevan tapauksen erikseen tutkimisesta ja oikeasuhteisuuden periaatteesta johtuvia vaatimuksia.
(ks. 50 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta, joka on epäiltynä kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistavasta teosta tai on saanut tällaisesta teosta rikostuomion, muilla seikoilla – kuten tällaisen teon laadulla ja vakavuudella, teosta kuluneella ajalla sekä sillä, että kyseinen kansalainen oli tullessaan kansallisten viranomaisten pidättämäksi poistumassa kyseisen jäsenvaltion alueelta – voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseinen kansalainen vaaraksi yleiselle järjestykselle mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Tällaisen arvioinnin yhteydessä on mahdollisesti merkitystä myös kullakin seikalla, joka liittyy rikosta, johon asianomaisen kolmannen maan kansalaisen väitetään syyllistyneen, koskevan epäilyn uskottavuuteen.
Yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsite, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa, edellyttää nimittäin joka tapauksessa – kaikki lain rikkominenhan häiritsee yhteiskuntajärjestystä –, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Tästä seuraa, että kyseisen käsitteen arvioinnissa on merkitystä kullakin sellaisella kolmannen maan kansalaisen tilanteeseen liittyvällä tosiseikalla tai oikeudellisella seikalla, joka on omiaan valaisemaan sitä, merkitseekö tällaisen kansalaisen oma käyttäytyminen kyseistä uhkaa.
(ks. 60, 61 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että vetoaminen mainitussa säännöksessä tarjottuun mahdollisuuteen olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten silloin, kun kolmannen maan kansalainen on vaaraksi yleiselle järjestykselle, ei edellytä tällaisen vaaran olemassaolon toteamiseksi jo tutkittujen seikkojen uutta käsittelyä. Kaikessa jäsenvaltion asiaa koskevassa säännöstössä tai käytännössä on kuitenkin varmistettava sen tarkastaminen tapauskohtaisesti, sopiiko se, ettei vapaaehtoista poistumista varten myönnetä aikaa, yhteen kyseisen kansalaisen perusoikeuksien kanssa.
Jäsenvaltio nimittäin ei voi automaattisesti säännösten tai käytännön perusteella olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tilanteessa, jossa asianomainen henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle. Asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin vapaasti ottaa huomioon kyseiset seikat, jotka voivat olla merkityksellisiä muun muassa silloin, kun jäsenvaltio arvioi, onko vapaaehtoista poistumista varten syytä myöntää aikaa vähemmän kuin seitsemän päivää.
(ks. 70, 74 ja 75 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)