—

Dimensione Direct Sales Srl, edustajanaan Rechtsanwalt H.-C. Salger,

—

Michele Labianca, edustajanaan Rechtsanwalt S. Dittl,

—

Knoll International SpA, edustajanaan Rechtsanwalt M. Goldmann,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään L. Banciella Rodríguez-Miñón,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään F. W. Bulst ja J. Samnadda,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Dimensione Direct Sales Srl (jäljempänä Dimensione), joka on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, ja Michele Labianca ja toisaalta Knoll International SpA (jäljempänä Knoll), joka on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, ja jossa on kyseessä Knollin yksinomaisen levitysoikeuden väitetty rikkominen, joka johtuu siitä, että Dimensione on tarjonnut ostettavaksi Saksassa tekijänoikeudella suojattujen huonekalujen kopioita Saksaan suunnatun kohdennetun mainoskampanjan avulla.

3

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hyväksyi Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen (jäljempänä tekijänoikeussopimus), joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL L 89, s. 6).

4

Tekijänoikeussopimuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.”

5

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 9–11 ja 28 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

6

Kyseisen direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.

2.   Levitysoikeus ei sammu [unionissa] teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä [unionissa] tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”

7

Tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz) (BGBl. 1965 I, s. 1273) 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tekijällä on yksinoikeus hyödyntää teostaan aineellisessa muodossa. Tämä oikeus sisältää muun muassa levitysoikeuden.

8

Kyseisen lain, sellaisena kuin se on muutettuna, 17 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Levitysoikeus tarkoittaa oikeutta tarjota yleisölle teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita tai saattaa ne vaihdantaan.

– –”

9

Knoll kuuluu Knoll-konserniin, jonka emoyhtiön Knoll Inc:n kotipaikka on Pennsylvaniassa (Yhdysvallat). Kyseinen konserni valmistaa laadukkaita huonekaluja ja myy niitä maailmanlaajuisesti. Knoll myy muun muassa Marcel Breuerin suunnittelemia Wassily-nojatuoleja ja Laccio-pöytiä sekä Ludwig Mies van der Rohen suunnittelemia Barcelona-nojatuoleja, ‑jakkaroita, ‑lepotuoleja ja ‑pöytiä, Brno- ja Prag-tuoleja sekä Freischwinger-nojatuoleja (jäljempänä yhdessä suojatut teokset). Knollilla on oikeus esittää emoyhtiönsä hallussa oleviin yksinomaisiin tekijänoikeuksiin perustuvia vaatimuksia voidakseen hyödyntää näitä Saksassa suojattuja teoksia.

10

Dimensione on rajavastuuyhtiö, jonka toimitusjohtaja Michele Labianca on. Se harjoittaa designhuonekalujen suoramyyntiä Euroopassa ja myy niitä internetsivustollaan.

11

Dimensione mainosti vuosina 2005 ja 2006 suojattuja teoksia vastaavia huonekaluja saksan kielellä luettavissa olevalla internetsivustollaan, saksalaisissa päivä- ja aikakauslehdissä sekä mainoslehtisissä käyttämällä seuraavaa myyntilausetta:

”Ostatte huonekalunne Italiasta ja maksatte ne vasta noudon yhteydessä tai silloin, kun maksun vastaanottamiseen valtuutettu kuljetusyhtiö toimittaa ne pyynnöstänne”.

12

Knoll katsoi, että Dimensionen myymät huonekalut olivat suojattujen teosten jäljitelmiä tai väärennöksiä, ja haastoi kyseisen yhtiön ja Labiancan Landgericht Hamburgiin (Hampurin alueellinen alioikeus) ja vaati, että niitä on kiellettävä myymästä näitä huonekaluja Saksassa. Knoll väitti kanteensa tueksi, että kyseisillä huonekaluilla oli taideteollisten teosten tekijänoikeudellinen suoja. Sen mukaan Dimensione loukkasi Knollin ja sen emoyhtiön tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna, 17 §:n 1 momenttiin perustuvaa oikeutta mainostaessaan Saksassa suojattujen teosten kappaleita.

13

Landgericht Hamburg hyväksyi Knollin kanteen. Hanseatisches Oberlandesgericht Hamburg (Hampurin alueellinen muutoksenhakutuomioistuin), joka käsitteli Dimensionen ja Labiancan valituksen, pysytti alioikeuden ratkaisun. Viimeksi mainitut tekivät tämän jälkeen Bundesgerichtshofiin Revision-valituksen.

14

Bundesgerichtshof toteaa, että valituksen menestyminen riippuu direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta ja erityisesti siitä, sisältääkö kyseisessä säännöksessä tarkoitettu levitysoikeus oikeuden tarjota suojatun teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita yleisön ostettavaksi. Jos tähän kysymykseen olisi vastattava myöntävästi, herää Bundesgerichtshofin mukaan kaksi muuta kysymystä, jotka koskevat yhtäältä sitä, sisältääkö oikeus, joka koskee teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden tarjoamista yleisön ostettavaksi, myös yksinoikeuden mainostaa näitä teoksia, ja toisaalta sitä, loukataanko levitysoikeutta silloin, kun tällaisen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden tarjoaminen ostettavaksi ei johda niiden ostamiseen. Bundesgerichtshof katsoo, että näihin kysymyksiin on vastattava myöntävästi.

15

Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Aluksi on todettava, että Dimensione ja Labianca väittävät pääasiallisesti, että ensimmäinen kysymys on hypoteettinen, koska siinä käytetään ilmaisua ”tarjota”, joka viittaa sopimustarjouksiin, jotka ovat luonteeltaan myyjää sitovia, vaikka pääasian tosiseikat koskevat vain mainontatoimia, jotka eivät Saksan oikeuden nojalla sido myyjää vaan ovat pelkkä mahdollisille ostajille osoitettu kehotus tehdä myyjälle ostotarjous.

17

Tältä osin on riittävää muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (ks. erityisesti tuomio X, C‑651/11, EU:C:2013:346, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio Chartered Institute of Patent Attorneys, C‑307/10, EU:C:2012:361, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa. Pääasiassa on näet kyseessä Dimensionen kaupallinen menettely, johon kuuluu sekä ostettavaksi tarjoamista että mainontatoimia, jotka eivät johda suojattujen teosten kappaleiden ostamiseen.

19

Näin ollen ensimmäinen kysymys on tutkittava.

20

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että suojatun teoksen yksinomaisen levitysoikeuden haltija saa mainitun säännöksen nojalla estää kyseisen teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden tarjoamisen ostettavaksi tai niiden mainonnan, vaikka ei ole osoitettu, että kyseinen ostettavaksi tarjoaminen tai mainonta on johtanut siihen, että ostaja Euroopan unionissa on ostanut kyseisen suojan kohteen.

21

Kyseisen säännöksen mukaan tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.

22

On muistutettava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu levityksen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jonka tulkinta ei voi riippua siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan niihin toimiin, joiden yhteydessä levitys tapahtuu (ks. vastaavasti tuomio Donner, C‑5/11, EU:C:2012:370, 25 kohta).

23

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, että koska direktiivillä 2001/29 pyritään panemaan täytäntöön unionissa velvoitteet, jotka unionilla on muun muassa tekijänoikeussopimuksen perusteella, ja koska unionin oikeussääntöjä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun unionin oikeussääntöjen tarkoituksena on nimenomaan panna niillä täytäntöön unionin tekemä kansainvälinen sopimus, mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”levitys” on tulkittava tekijänoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaisesti (tuomio Donner, C‑5/11, EU:C:2012:370, 23 kohta).

24

Kyseisen direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa olevalla käsitteellä ”levitys yleisölle – – myymällä” on siis sama merkitys kuin tekijänoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa olevalla ilmaisulla ”saattaminen yleisön saataville myymällä” (ks. vastaavasti tuomio Donner, C‑5/11, EU:C:2012:370, 24 kohta).

25

Unionin tuomioistuin on todennut tässä asiayhteydessä erityisesti, että yleisölle levitykselle on ominaista joukko toimia, joihin kuuluvat ainakin toimet kauppasopimuksen tekemisestä sen täyttämiseen yleisöön kuuluvalle henkilölle suoritettavalla toimituksella. Elinkeinonharjoittaja on siis vastuussa kaikista itse suorittamistaan toimista tai hänen lukuunsa suoritetuista liiketoimista, jotka merkitsevät ”levitystä yleisölle” jäsenvaltiossa, jossa levitettyjä tavaroita suojataan tekijänoikeudella (tuomio Donner, C‑5/11, EU:C:2012:370, 26 ja 27 kohta sekä tuomio Blomqvist, C‑98/13, EU:C:2014:55, 28 kohta).

26

Tästä oikeuskäytännöstä ja erityisesti unionin tuomioistuimen käyttämästä ilmaisusta ”ainakin” käy ilmi, ettei ole suljettu pois, että myös kauppasopimuksen tekemistä edeltävät toimet voivat kuulua levityksen käsitteen piiriin ja että ne voivat olla varattuja yksinomaan tekijänoikeuden haltijoille.

27

Vaikka unionin tuomioistuin on jo todennut, että yleisölle levityksen katsotaan toteutuneen, kun sopimus tavaran kaupasta on tehty ja tavara on lähetetty (tuomio Blomqvist, C‑98/13, EU:C:2014:55, 29 kohta), näin on myös sellaisen kauppasopimusta koskevan tarjouksen osalta, joka sitoo sen tekijää. Tällainen tarjous on näet luonteeltaan kaupan toteuttamista edeltävä toimi.

28

Suojan kohdetta koskeva sitomaton kehotus tehdä tarjous tai mainonta kuuluu myös niiden toimien ketjuun, jotka on toteutettu tarkoituksena saada aikaan kyseisen kohteen myynti. Unionin tuomioistuin on näet katsonut tuomion Donner (C‑5/11, EU:C:2012:370) 30 kohdassa, että liikkeenharjoittaja, joka suuntaa mainoksensa tietyssä jäsenvaltiossa asuville yleisöön kuuluville henkilöille ja luo tai antaa heidän käyttöönsä erityisen toimitusjärjestelmän ja maksutavan ja antaa näin mainituille yleisöön kuuluville henkilöille mahdollisuuden hankkia tässä samassa jäsenvaltiossa suojattujen teosten kopioita, suorittaa jäsenvaltiossa, johon kopiot toimitetaan, direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”levityksen yleisölle”.

29

Unionin tuomioistuin on samoin todennut sellaisten kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden osalta, jotka ovat Euroopan unionissa tekijänoikeudella suojatun tuotteen kopioita, että nämä tavarat voivat loukata tekijänoikeutta, jos näytetään toteen, että ne on tarkoitettu saatettaviksi myyntiin unionissa, ja tästä näyttönä on erityisesti se, kun käy ilmi, että kyseisiä tavaroita on myyty asiakkaalle unionissa tai niistä on osoitettu myyntitarjous tai mainontaa kuluttajille unionissa (ks. vastaavasti tuomio Blomqvist, C‑98/13, EU:C:2014:55, 32 kohta).

30

Samaa tulkintaa voidaan soveltaa analogisesti tapauksessa, jossa on kyseessä jäsenvaltiossa toimivan liikkeenharjoittajan internetsivustollaan sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa oleville kuluttajille, jossa kyseisiä tavaroita suojataan tekijänoikeudella, osoittaman myyntitarjouksen tai mainonnan kaltainen kaupallinen toimi.

31

Direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä yksinomaista levitysoikeutta saatetaan näet loukata, kun liikkeenharjoittaja, joka ei ole tekijänoikeuden haltija, asettaa suojattuja teoksia tai niiden kopioita myytäväksi ja mainostaa niitä internetsivustollaan, mainoslehtisissä tai lehdistössä kuluttajille sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa näitä teoksia suojataan, kannustaakseen heitä hankkimaan niitä.

32

Edellä esitetystä seuraa, että vahvistettaessa, onko levitysoikeutta loukattu, merkitystä ei ole sillä, että mainontaa ei seuraa suojatun teoksen tai sen kopioiden omistusoikeuden luovuttaminen ostajalle.

33

Vaikka onkin totta, että tuomiossa Peek & Cloppenburg (C‑456/06, EU:C:2008:232, 33, 36 ja 41 kohta), jossa oli kyseessä mahdollisuus käyttää tekijänoikeudella suojatun teoksen kappaleita, on todettu, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopion levitystä yleisölle koskeva käsite merkitsee tämän kappaleen omistusoikeuden luovuttamista, on kuitenkin niin, että levitysoikeuden loukkaus voidaan todeta, kun kuluttajille tarjotaan sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen teos on suojattu, kohdennetun mainonnan avulla mahdollisuutta hankkia alkuperäiskappaleen tai sen kopion omistusoikeus.

34

Tämä tulkinta vastaa kyseisen direktiivin johdanto-osan 9–11 perustelukappaleesta ilmeneviä direktiivin tavoitteita, joiden mukaan tekijänoikeuden yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, tekijöiden on saatava asianmukainen korvaus teostensa käyttämisestä ja tekijänoikeuden suojaa koskevan järjestelmän on oltava täsmällinen ja tehokas (ks. tuomio Peek & Cloppenburg, C‑456/06, EU:C:2008:232, 37 kohta).

35

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että suojatun teoksen yksinomaisen levitysoikeuden haltija saa mainitun säännöksen nojalla estää kyseisen teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden tarjoamisen ostettavaksi tai niiden kohdennetun mainonnan, vaikka ei olisi osoitettu, että kyseinen mainonta on johtanut siihen, että ostaja Euroopan unionissa on ostanut kyseisen suojan kohteen, mikäli kyseisellä mainonnalla kannustetaan kuluttajia sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen teos on suojattu tekijänoikeudella, hankkimaan kyseinen kohde.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että suojatun teoksen yksinomaisen levitysoikeuden haltija saa mainitun säännöksen nojalla estää kyseisen teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden tarjoamisen ostettavaksi tai niiden kohdennetun mainonnan, vaikka ei olisi osoitettu, että kyseinen mainonta on johtanut siihen, että ostaja Euroopan unionissa on ostanut kyseisen suojan kohteen, mikäli kyseisellä mainonnalla kannustetaan kuluttajia sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen teos on suojattu tekijänoikeudella, hankkimaan kyseinen kohde.