Asia C‑413/13
FNV Kunsten Informatie en Media
vastaan
Staat der Nederlanden
(Gerechtshof te ’s-Gravenhagen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Kilpailu — SEUT 101 artikla — Asiallinen soveltamisala — Työehtosopimus — Määräys, jossa määrätään itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista — Yrityksen käsite — Työntekijän käsite”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 4.12.2014
Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että valtion sisäiseen tilanteeseen sovelletaan yhteisön oikeuden säännöksiä sen johdosta, että kansallisessa lainsäädännössä on viitattu niihin – Toimivalta antaa tällainen tulkinta
(SEUT 267 artikla)
Kilpailu – Unionin säännöt – Asiallinen soveltamisala – Työehtosopimus – Määräys, jossa määrätään itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista – Näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittajan käsite – Sijaistava muusikko, joka on työntekijöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa – Määräys, joka ei kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
Kilpailu – Unionin säännöt – Yritys – Käsite – Itsenäiset palvelujen tarjoajat – Kuuluminen soveltamisalaan – Edellytykset – Palvelujen tarjoaminen palkkiota vastaan ja riippuvuussuhteen puuttuminen
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 17–20 kohta)
Unionin oikeutta on tulkittava siten, että työehtosopimuksen määräys, jossa määrätään sellaisten itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista, jotka kuuluvat johonkin sopimuksen osapuolena olevaan työntekijöiden järjestöön ja tekevät työnantajan lukuun toimeksiantosopimuksen nojalla samaa työtä kuin tämän työnantajan palkkatyöntekijät, jää SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos nämä palvelujen tarjoajat ovat näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia eli mainittujen työntekijöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa olevia palvelujen tarjoajia. Tämän tarkastaminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
(ks. 22, 23, 30, 41 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)
Sellaiset palvelujen tarjoajat kuten orkesterin jäseniä sijaistavat muusikot ovat lähtökohtaisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä, kun he tarjoavat palveluitaan korvausta vastaan tietyillä markkinoilla ja harjoittavat toimintaansa itsenäisinä taloudellisina toimijoina toimeksiantajiinsa nähden. Tämä toteamus ei voi estää sitä, että tällainen työehtosopimuksen määräys voidaan myös katsoa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tulokseksi siinä tapauksessa, että itsenäiset palvelujen tarjoajat, joiden nimissä ja lukuun ammattijärjestö on neuvotellut, ovat todellisuudessa näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia eli palvelujen tarjoajia, jotka ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa. Palvelujen tarjoaja voi nimittäin menettää asemansa itsenäisenä taloudellisena toimijana ja siis yrityksenä, kun se ei ratkaise itsenäisesti käyttäytymistään markkinoilla vaan on täysin riippuvainen päämiehestään, koska sillä ei ole mitään viimeksi mainitun toimintaan liittyvää taloudellista tai kaupallista riskiä ja se toimii mainitun päämiehen yritykseen kuuluvana organisaationa.
Toisaalta unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijän käsite on määriteltävä objektiivisilla perusteilla, jotka luonnehtivat työsuhdetta, ja ottaen huomioon kyseisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Näin ollen se, että kansallisen oikeuden mukaan kyseessä on itsenäinen palvelujen tarjoaja, ei estä sitä, että henkilön on katsottava olevan unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen. Tästä seuraa, että unionin oikeudessa tarkoitettuun työntekijän asemaan ei voi vaikuttaa se seikka, että henkilö on palkattu kansallisen oikeuden mukaisena itsenäisenä palvelujen tarjoajana, jos tämä henkilö toimii työnantajansa valvonnassa, kun on kyseessä muun muassa hänen vapautensa valita työaika, työskentelypaikka ja sisältö, ja jos hän ei osallistu tämän työnantajan kaupallisiin riskeihin ja jos hän toimii mainitun työnantajan yrityksessä työsuhteen kestämisajan muodostaen tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden.
(ks. 27, 31 ja 33–36 kohta)
Asia C‑413/13
FNV Kunsten Informatie en Media
vastaan
Staat der Nederlanden
(Gerechtshof te ’s-Gravenhagen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Kilpailu — SEUT 101 artikla — Asiallinen soveltamisala — Työehtosopimus — Määräys, jossa määrätään itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista — Yrityksen käsite — Työntekijän käsite”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 4.12.2014
Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että valtion sisäiseen tilanteeseen sovelletaan yhteisön oikeuden säännöksiä sen johdosta, että kansallisessa lainsäädännössä on viitattu niihin — Toimivalta antaa tällainen tulkinta
(SEUT 267 artikla)
Kilpailu — Unionin säännöt — Asiallinen soveltamisala — Työehtosopimus — Määräys, jossa määrätään itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista — Näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittajan käsite — Sijaistava muusikko, joka on työntekijöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa — Määräys, joka ei kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
Kilpailu — Unionin säännöt — Yritys — Käsite — Itsenäiset palvelujen tarjoajat — Kuuluminen soveltamisalaan — Edellytykset — Palvelujen tarjoaminen palkkiota vastaan ja riippuvuussuhteen puuttuminen
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 17–20 kohta)
Unionin oikeutta on tulkittava siten, että työehtosopimuksen määräys, jossa määrätään sellaisten itsenäisten palvelujen tarjoajien vähimmäiskorvauksista, jotka kuuluvat johonkin sopimuksen osapuolena olevaan työntekijöiden järjestöön ja tekevät työnantajan lukuun toimeksiantosopimuksen nojalla samaa työtä kuin tämän työnantajan palkkatyöntekijät, jää SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos nämä palvelujen tarjoajat ovat näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia eli mainittujen työntekijöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa olevia palvelujen tarjoajia. Tämän tarkastaminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
(ks. 22, 23, 30, 41 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)
Sellaiset palvelujen tarjoajat kuten orkesterin jäseniä sijaistavat muusikot ovat lähtökohtaisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä, kun he tarjoavat palveluitaan korvausta vastaan tietyillä markkinoilla ja harjoittavat toimintaansa itsenäisinä taloudellisina toimijoina toimeksiantajiinsa nähden. Tämä toteamus ei voi estää sitä, että tällainen työehtosopimuksen määräys voidaan myös katsoa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tulokseksi siinä tapauksessa, että itsenäiset palvelujen tarjoajat, joiden nimissä ja lukuun ammattijärjestö on neuvotellut, ovat todellisuudessa näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia eli palvelujen tarjoajia, jotka ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa. Palvelujen tarjoaja voi nimittäin menettää asemansa itsenäisenä taloudellisena toimijana ja siis yrityksenä, kun se ei ratkaise itsenäisesti käyttäytymistään markkinoilla vaan on täysin riippuvainen päämiehestään, koska sillä ei ole mitään viimeksi mainitun toimintaan liittyvää taloudellista tai kaupallista riskiä ja se toimii mainitun päämiehen yritykseen kuuluvana organisaationa.
Toisaalta unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijän käsite on määriteltävä objektiivisilla perusteilla, jotka luonnehtivat työsuhdetta, ja ottaen huomioon kyseisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Näin ollen se, että kansallisen oikeuden mukaan kyseessä on itsenäinen palvelujen tarjoaja, ei estä sitä, että henkilön on katsottava olevan unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen. Tästä seuraa, että unionin oikeudessa tarkoitettuun työntekijän asemaan ei voi vaikuttaa se seikka, että henkilö on palkattu kansallisen oikeuden mukaisena itsenäisenä palvelujen tarjoajana, jos tämä henkilö toimii työnantajansa valvonnassa, kun on kyseessä muun muassa hänen vapautensa valita työaika, työskentelypaikka ja sisältö, ja jos hän ei osallistu tämän työnantajan kaupallisiin riskeihin ja jos hän toimii mainitun työnantajan yrityksessä työsuhteen kestämisajan muodostaen tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden.
(ks. 27, 31 ja 33–36 kohta)